IRC-Galleria

Rakas päivis 28.pväSunnuntai 14.09.2008 08:56

Mulla ei ole elämää. Ja ärsyttävät ihmiset, pysykää kaukana tai mä puren! Oon syöny paljon ärripurrinmurrin keksejä! Oikeasti mul on vaan nälkä eikä kaapis oo mitään syötävää. Ei niin mitään. No on siel mut ei mitään mitä mä haluisin. Ah, en uskalla mennä enää uloskaan kun siellä on vähintään yhtä kylmä kuin mun jääkaapissa. Ei sillä että mä muka majailisin mun jääkaapissa mut kuitenkin. Ja miten se mihinkään liittyy? no ei niin mitenkään! Kirjoitan tätä unissani ja voitte kenties muistaa lähimenneisyydestä mun unien olevan aika rajuja. Mutta elämä on. Ah, mulla ei ole elämää. Sanoin sen jo. Damn. Ei enempää spagettia ja kanaa iltapalax. Pistää pään sekaisin. Niih!
Joo, ette ikinä arvaa mitä mulle tossa yx yö tapahtui! Jotain ihan kaameaa, ennen kuulumattoman ahdistavaa!!!
No se oli ihan tavallinen ilta ku mä tulin himaan ja tuttuun tapaan vedin yökkärit päälle ja istuuduin lukemaan kirjaa sängylle. Äkkiä mä kuulin pelottavaa siipien kahinaa pään yläpuolelta ja silloin se hyökkäsi! Jättiläisvampyyrilepakko!!!
Ei saatana mun sydän hyppi tuhatta ja sataa sillä aikaa kun se otti katosta vauhtia uuteen iskuun. Mietin paniikin omaisessa tilassa että millä vitulla mä listin sen; anteeksi, siis hankkiudun siitä inhakkeesta pikaisesti eroon, sillä mun lempikirjalla (Selibaatti-päiväkirjat..) en siihen otukseen tahtonut koskea. Liian kauan mietin ja äkkiä tulee hyökkäystä sekä oikealta että vasemmalta! Ei helvetti, niitä on kaksi ja ne yrittävät raadella mun pään! Mietin kuumeisesti, että mistä ne on päässeet ees valtaamaan mun huoneen, sillä täällä ei pitäs olla mitään erityisiä koloja tai muuta, juuri remontoidussa kämpässä. Ei pitäs olla varsinkaan vampyyrilepakoiden pesiä..
Samassa mä huomaan, että mun ikkuna on selkosen selällään ja tuuli puhaltaa kylmästi mun kasvoille.
Jostain käteeni ilmestyy rullaksi kääritty Iltalehti ja mä huidon ilmaan hullunvoimalla edes nähden minnepäin suunnata iskuja. Kuin hidastetussa filmissä, mä saan osuman toiseen vampyyrilepakkoon ja se putoaa kanveesiin. Toinen hyökkää uudestaan ilmasta mutta mä onnistun väistämään sen samalla tyrmäten myös viimeisen otuksen hämärän rajamaille. Ne yrittää nousta ilmaan, mutta Iltalehti viuhtoo niitä vimmatulla voimalla jolloin niiden sisälmykset pursuaa ulos...AND THE VICTORY IS MINE MINE MINE...heristelen käsiäni ilmassa samalla kuin hidastettu filmi alkaa pyörimään normaalia vauhtia...
Sydän hakkaa edelleen miljoonaa, mutta olo on helpottunut. Ei enää siipien kahinaa. Ei enää inhottavaa repivää tunnetta päänahassa. Eikä varsinkaan niiden lisääntymisaikeita. Mä en ees uskalla katsoa nurkkaan jonne ne jäivät ja iltalehtikin putoaa samaan syssyyn lattialle. Mua oksettaa ajatus, että mun pitäs nukkua "sillä" puolella. Vaihdan siis sängyn puolta, suljen äkkiä ikkunan ja sammutan valot. Kuulinkohan sittenkin vielä siipien kahinaa...
Niin se on vaan aika vierähtänyt kun muija on leijaillu jossain hämärän rajamailla.. Ei, en käytä aineita enkä vedä mitään muutakaan. Paitsi koiraa talutushihnassa. Ja se se vasta onkin varsinainen fifi. Joo, mä oon hankkinu koiran; olipas taas älykäs veto sekin. Kun en mä oikeen ymmärrä miten se toimii. Ja noi kissatkin. Ne luulee olevansa koiria tai sitten niillä on joku identiteettikriisi.
Eräänä päivänä mä meinaan tulin himaan hymyssä suin lallatellen kunnes mä näin sen. Ne tuijotti mua suorassa rivissä istuen kuin odottaen Rouva Majurin seuraavaa käskyä. Ehei, ne ei yhtään näyttäneet viattomilta!
Kun mä lähdin käveleen olkkarii kohti niin ne yritti kampata mut. Mut mä tajusin niiden "salaiset" aikeet ja raivasin rohkeasti ittelleni tietä sotatanteelle. Näky oli mitä pelottavin. Mun uusi ihana rakas sohva oli riekailena. Seinät tapetoitu skeidaisilla tassun jäljillä. Akvaario sirpaleina. Mun KALAT! Kaikki syöty elleivät ne sitten osanneet karata ikkunasta (epäilen kuitenkin etteivät olisi osanneet vääntää kahvaa auki..hmm). Matto silputtuna pieniksi palasiksi ja verhot siivuina kuin kärpäsovi. Se näky muutti koko mun elämän. Ja mä ymmärsin vinkin. Se raaka totuus joka ei olisi saanut unohtua. RUOKA. Mikä ihana teko syy.

Rakas päiväkirja 25.pvän osaTorstai 21.02.2008 11:06

Mä oon ollut tässä viimeaikoina enempi hotellissa töissä kuin noissa "tavallisissa" respoissa taikka puhelinneitona. Se on ollut varsin viihdyttävää hommaa. Varsinkin hiljaisina hetkinä. Silloin mä oon keksinyt aina jotain omaa pientä viihdykettä pysyäkseni virkeänä päivän (tai illan) loppuun asti.

Meillä on tuolla hotellilla sellainen pieni jääkaappikoppero-huoneboxi jossa ovena on vain pitkät punaiset samettiset verhot. Ja tietty verhon vieressä on asiakkaita varten rakennettu lukaalisohva pehmotyynyineen jonka kohdalle kattoon on kiinnitetty telkkari ja langattomat kuulokkeet etteivät häiritsisi telkkarin äänillä muita. Vai olix se niin että ne kuulis äänet paremmin eivätkä häiriintyis muusta hälinästä..
Oli miten oli; parasta viihdykettä on piiloutua tuonne verhon taakse mukanaan telkkarin kauko-ohjain ja odottaa tulevaa uhria verhon raosta salakavalasti tirkistellen. Kun sopiva tyyppi istahtaa lokoisasti sohvalle ja vetäisee itselleen kunnon lepoasennon mieliohjelmaansa seuraten niin siinä vaiheessa on hyvä aloittaa itsensä viihdyttäminen. Enkä taaskaan tarkoita "sellaista" itsensä viihdyttämistä!

Hauskinta on vaihdella kanavaa yhtäkkiä toisesta toiseen ja sitten asiakkaan hämmentyessä ja mennessä respaan valittamaan kanavan hyppelystä vaihtaa kanava takaisin alkuperäiseen respatytön tai pojan tullessa tarkistamaan tv:n toimintaa. On siinä naurussa pitelemistä kun asiakas selittää epäuskoiselle respalle kuinka tv-kanavat vaihtuvat automaattisesti eikä oma mielikanava pysy paikoillaan silloin kun paikalla ei ole muita kun itse asiakas. Myös äänen vaihtelua voidaan tähän tilanteeseen soveltaa; siinä tosin on pienenä vaarana että asiakkaastamme tulee kuuro.

Toisinaan on myös mahtava tunne kun huomaa asiakkaan seuraavan intensiivisesti jotain kauhuelokuvan pätkää jossa tunnelma on liiankin todenmukainen. Näissä tilanteissa on vekkulimaista ryömiä verhon takaa ja tarrata asiakkaan jalasta kiinni kesken monsterin hyökkäyksen. Tässä tilanteessa tosin vaarana on että asiakas potkaisee päähän, mutta on se ilme sen arvoista. Myös suora hyökkäys verhon takaa sopivalla hetkellä aiheuttaa monet naurut. Ja sydän kohtaukset. Silloin on myös hyvä osata antaa tekohengitystä!

Rakas päiväkirja 24.pvä Perjantai 25.01.2008 11:31

Ah...taas niiiiiiin ihana aamuherätys että. Näin jotain todella villiä unta enkä millään olisi tahtonut herätä mutta töihin raahauduttiin puhelinneidix. Siis vaihdeneidix. NE puhelinhommat mä oon jo toistaiseksi jättänyt jäihin.. Näinä väsymyksen kummajaisaamuina mua aina jänskättää varsinkin se mitä ihmettä puhun jengille työtaustastani tuntien..vaikka ei se oo ennenkää menoa estänyt :D

Nooh, tossa mietiskelin syntyjä syviä kun pikkubroidi astui kuun alussa armeijan leiviin, että mitäpä jos minäkin? Kovin pyörittelin mielikuvaa siitä kuinka me poikien kanssa juostais kilpaa aseet selässä mettäreissulla yli esteiden ja sit ryömittäis kiväärit ojossa mutaloskassa. Illalla sitten lämmiteltäisiin kamiinan ääressä, haistais pahalle ja puhuttais paskaa päivän meiningeistä. Ja odoteltais sit seuraavaa lämmintä safkaa kuin kuuta nousevaa ja toivottais ettei mikään muu nousis...tai no ehkä vähän!
Loppupeleissä mä päädyin kuitenkin sille kannalle että äijät tehköön miesten työt ja mä vaan meikkaan. Se sopii mulle kuitenkin paremmin kuin uiskentelu loskassa, vaikka tiedänkin että ajatus märästä vaaleasta mirristä houkuttaa useampia. Joskus pentuna oli kyl siistii juosta temppuratoja läpi mutta senkin hohdokkuus on vuosien mittaa kadonnut. Johtunee osittai siitä että nykyään pitäis pukee ylleen jotkut ahdistavan rumat sporttiliivit yms että tissit ja muut eivät hyllyisi liikaa toisten silmien edessä. Ja mähän tahtoisin vaan pukeutua pitsiin tai sit vaan olla alasti. Kyllä, alasti on hyvä vaihtoehto. Paitsi ei ehkä armeijan leivissä...
Ah. Vihdoin taas vaihtui vuos. Ja mitä mä tein silloin. Olin rakettien maalitauluna ihan kirjaimellisesti. Kyllä rakettien lennättäjät Suomessa ovat niin muita huomioivia että. Tahdon siis kiittää teitä kansalaisia siitä, että ainakin yrititte osua! Se raketeista ja kansalaisista. Täällä ei ole mitään nähtävää. Eipä! ->

Eilen näin vaihteeksi jotain sangen erikoista. Katsoimme viattomasti herra Johtajan kanssa jotain äksön-elokuvaa kotosalla; iltasaikaan. Samalla herra Johtaja heitti jotain aivan levotonta juttua tyyliin "mulla on perseessä reikä". Mä olin siihen niinku että fine, nii meillä kaikkilla on juu nou. Ja sitten se tapahtui. Istahdin lattialle vaihtaakseni uuden karheaan dvd-soittimeeni uuden elokuvan käännähtäen samalla herra Johtajaa päin (olin siis suoraan hänen edessään lattiatasolla herran röhnöttäessä sohvalla) nähden jotain minkä olisin voinut jättää sillä hetkellä näkemättä...siellä tosiaan vilkkui perseen reikä!
Herra Johtaja oli kuin olikin puhunut totta rektaalinsa sijainnista enkä voinut uskoa silmiäni! Odotin saavani luuvitosesta otsaani sen seurauksena että huomautin herra Johtajan anuksen vilkkuvan kuin milläkin ruskeanreiän ritarilla niin vilkkaasti että olisi syytä ostaa joko uudet housut tai vähintäänkin hieman edes peitellä tätä valloittavaa näkymää vaikka tyynyllä ellei oikeasti odottanut "junan" tulevan käymään. Mutta ei. Luulen, ettei herra Johtaja edes kuunnellut valaiseviani sanojani, sillä mitään ei tapahtunut. Ei siinä auttanut muu kuin vetästä silmälaput omille silmille, että saisi edes jonkinlaisen mielen rauhan ja toivoa uusia housuja! Että näin tällä kertaa...
Mulla on viimeaikoina ollut ihmeellisiä käsityksiä siitä kuka mä olen. Noh, tähän varmaan liittyy osittain se että oon ehkä natustellut jotain hämärää safkaa joka on saanut outoja ajatuksia mun päähän. Ne kummalliset unet on onnex vähentyneet sen jälkeen kun ostin unisiepparin ja asensin sen sängyn yläpuolelle.

Tuossa toissapäivänä myö saatiin netti toimiin vihdoin meillä kotona ja koska johdot olivat lyhyet niin jouduin itse jumittamaan kannettavani kanssa eteisen matolla herra Johtajan näpytellessä omaansa pelihuoneessa (Ei, ei se "sellainen" huone ole, hölmöt!). Siinä röhnöttäessäni mahallani katselin peilikuvaa (kyllä, meillä on peiliseinä!) ja kauhistelin kauhuissani valasmaista olemustani.
Jalkojani heiluttelin koukussa yläilmoissa pyrstönlailla samalla läskieni levitessä koko maton laajuiselle alueelle. Niin, oikea valas olo tuli kun herra johtaja päästi sisään kaksi hämärää tyyppiä jotka tuijottivat minua epäuskoisesti. Eivät onneksi uskaltaneet kysyä minkä lajin valas olin, sillä muuten olis tullut tupenrapinat. Tai tässä tapauksessa valaanihran loisketta mutta ei siitä sen enempää..

Kuitenkin, siinä itseäni ja valasmaista olemustani tuijotellen jatkoin tyytyväisenä tietokoneellani leikkimistä enkä antanut sen apinashown häiritä tekemisiäni joka muutoin pisti taloa matalaksi. Tilanne kuitenkin olisi varmasti ollut kuvauksen arvoinen; ei nyt ihan joka päivä nää valasta eteisen lattialla tietsikaa näpytellen! Että näin!

Rakas päiväkirja ja 21 päiväPerjantai 09.11.2007 15:32

No niin. Tämä se on ollut taas vallan viihdyttävä viikko. Eilen viihdytin kolleegaani vilauttelemalla nilkkaani, josta hän innostui vallan. Onnessaan tämä muutenkin niin valloittava yksilö pyöritteli itseään toimistotuolin ympäri hyräillen samalla jotain kesäistä biisiä. On se ihanaa kun joku tulee iloiseksi niin maan pienistä asioista!

Ja vallan vekkulia keitto-ohjetta sain tänään käsiini sillä toinen kolleegani suunnitteli illanviettoa ystävättäriensä kanssa ja olivat yhdelle näistä ehdottaneet Riekko-keiton väsäämistä. Ei kuulemma ollut aavistusta miten sellaista tehdään ja niimpä nämä muut neitokaiset valaisit toista tällä seuraavalla keitto-ohjeella (jota muutkin saavat nyt hyödyntää vallan kun otin tehtäväkseni levittää tätä ohjetta ethiä päin...) :

Riekkokeitto

Alakhun otethan pyssy ja ammuthan riekko. Se suolistetathan ja suolathan. Otethan 3 litraa vettä ja keitethän riekko siinä. Heitethän vesi pois. Sitten otethan 1 litra maitoa ja keitethän riekko siinä. Heitethän maito pois. Ja sitte otethan 2 litraa kirkasta viinaa, kiehautethan riekko siinä. Heitethän riekko pois.


Että näin tänään!

Rakkaan päiväkirjan 20.pväKeskiviikko 07.11.2007 17:15

Mä oon viimeaikoina kelaillut et miks ihmisen pitäs mennä ajoissa nukkumaan. Tai niin kaikkialla aina toitotetaan että "mee ajois nukkuun et jaxat nousta päivään iloiseen". Mut must se ei toimi niin. Mä oon nyt parin päivän aikana menny untenmaille ennen yhtätoista ja nähnyt sitten ihan hirveitä painajaisia taikka muita täysin käsittämättömiä unia. Toisin oli silloin kun menin nukkumaan vast hyvin hyvin myöhään ja nukuin keskimäärin 3h yössä mikä sinänsä on kyllä kieltämättä vähän pysyäkseen järjissään..mut siis pointti oli se etten mä kattellu sillo mitään hirveitä äksön unia ku ei kertakaikkiaan ollu aikaa.
No tossa toissa yönä näin taas jotain sangen erikoista. Siinä unessa mä seikkailin Saw-leffojen kulisseissa katsomassa sitä sairaan sairasta meininkiä samalla kun mun äijä liihotteli balettiasussa taustalla. Ja viel musana soi Pepe Wilbergin "Elämältä kaiken sain"-biisi. Noh, sellainen normimeininki tossa mun unessa, mutta mä en voi käsittää miks siihen mun uneen tunkeutui lisäx Conan O´Brien tanssimaan sambaa alasti...sangen erikoista!
Mun pitäisi varmaan yrittää valvoo enempi noita öitä niin jäisi edellämainitut äksönit näkemättä. Ei, ei mulla ole mitään sitä vastaan että näen unia mutta niiden erikoislaatuisuudesta voisin mielelläni luopua!
Tulin siis siihen päätökseen että mun täytyy juua enempi kahvia ja energiajuomia että selviää. Eihän tässä muukaan auta..tai sittenkin jos...

Rakas päiväkirja 19.Torstai 01.11.2007 18:15

Siis hirveetä! Aivan kaameaa! Vallattoman noloa!! Mä mokasin tänään pahasti töissä. Ei sinänsä mitään uutta mutta ei sitä aina tarttis. En tiiä johtuko se siitä, että olin aamusella edelleen HIEMAN unissani ja vielä jumittunut muistoissani VILLISTI vanhaan työpaikkaani.

Siis mähän tulin töihin puhelinvaihdeneidix ja siinä sitten puoliunissani vastailin puhelimeen aina sen soidessa niinkuin kunnon vaihdeneidin pitääkin. No siinä jonkin aikaa puheluihin vastaamisen jälkeen havaihdun kylmästi erääseen erittäin vihaiseen puheluun. Kuulin luurin toisesta päästä vain "mitä vittua siellä riisutaan vaatteita pois ja ollaan niinku alasti!?! *Saat**aB*DZH:mb*!!?!"

Samassa kohdistin katseeni näyttöruudulle jossa luki selvällä suomenkielellä *toimitusjohtaja linjalla 1*. Olin jotenkin epähuomiossa sekoittanut vanhan duunini puhelintyttönä nykyiseen työhöni puhelinVAIHDEneitona ja siitä se soppa sitten syntyi. Hädissäni sepustin möreämmällä äänellä, että nyt oli joku friikki päässyt linjoille murtautumaan ja että parhaillaan yritin katkaista tämän hullun pervon tarinointia. Päästelin samalla erilaisia "säröääniä" ja huusin että linjat on sekaisin, eikä kuulu mitään ja suljin paniikissa puhelimen. Olipa siinä kerrassaan kaamea herätys työpäivään!

Ja mitä tästä opimme: Varmista aina mihin puheluun vastaat ja ensimmäiseksi varmista että olet varmasti HEREILLÄ!