IRC-Galleria

Niin aika vaan taas tuli ja meni; meikä oli zombiena pari päivää saamatta mitään aikasex. No en saanu sit niin yhtään mitään. Missään suhteessa. Mutta se nyt ei tähän tarinaan millään liity.
No, tänään aamulla sitten olikin vähän äksöniä niin sanoakseni, sillä olin aikaisemmin tällä viikolla kysellyt eräältä rouvalta vapaana olevasta kämpästä. Siinähän kävi niin, että rouva olikin jo luvannut asunnon jollekin opettajattarelle ja niimpä mä jatkoin jumittamista omissa oloissani. Kunnes saapui puhelu. Siellä soitteli se rouva ja kiihkoissaan selosti siitä, että olin aikaisemmin soitellut ja kysellyt kämppää ja nyt sille oli tapahtunu jotain ihan kauheaa!! Jäin luurin toiseen päähän innolla kuuntelemaan mummon vuodatusta siitä kuinka tämä opettajan retale oli kuulemma vasta yhden yön nukkunut siellä ja ruvennut sitten siirtelee huonekaluja ja siivoomaan! Siis ihan kauheeta! Aivan karmee tapaus!
Mä en millään käsittänyt sitä pointtia, että mitä helvetiä mummo tuli mulle asiaa itkemään ku eihän mulla ollu osaa eikä arpaa kyseiseen tapaukseen. Siinä se rouvashenkilö vaan jatkoi hämmentävää kiihkoiluaan kuinka hän ei kestä ylihygieenikkoja missään suhteessa.
Mielessäni näin kuvaelman siitä, mitä jos mummeli oliskin ottanu mut ja kisunpisut sinne asumaan niin ylihygieenisuus olis ollu kaukana! Likaiset astiavuorten ja roskissäkkien ympäröimänä olisimme kilpaa nakellut kissojen paskoja hiekkalaatikosta seinälle ja katselleet jännityksellä niiden kimpoamista ja mittailleet lentokorkeutta. Pesuhuone haiskahtaisi ummehtuneilta hikisukilta sekä aluspöksyiltä ja vessanpönttökin olisi rikki. Lattialla vielä asuisi pienenpieniä matoja jotka ryömisivat parinviikon takaisilla pizza/pasta-lautasilla ja yrittäisivät nekin elää omaa elämäänsä tässä yhdistyneessä yhteisössä. Niin, että mummeli, huonomminkin voisi mennä!

Oi rakkaat lukijat! Meinasin sitten totaalisesti unohtaa kertoa teille villin viikonloppuni uskomattomista tapahtumista. Olettehan te tämän tarinatuokion ansainneet uskollisuudellanne!
No tapahtuipa perjantaina seuraavaa:
Vietin iloisen jännittävää työpäivää aamu 06.00 herätyksineen ja olin tosi kypsää kamaa päästessäni kuudelta iltasella pois. Ei, kyse ei ole siitä että olisin tympiintynyt työnkuvaani, se vaan sattui olemaan huono päivä. Kaikenlisäx olin luvannut treffata armaan pikkuliskoni ostarilla, josta oli tarkoitus käydä ostamassa jotain kotisohvalla natusteltavaa mässyä illan dvd-leffaa varten. Meikä oli viel kerrankin 5min aikasessa (normaalisti siis myöhässä 30-60min!) ja potkiskelin siinä odottaessa mummoja nilkkoihin lämpimikseni. Systeri sitten lopulta raahustikin paikalle ja kävästiin saiturissa ostaa namut ja muut herkut. Siis systeri osti. Mä olin ihan persaukinen. Kirjaimellisesti.
Saavuimmme systerin linnakkeeseen joka oli tyhjillään vanhusten juostua hulluna mökkielämää kohti ja niimpä päätimme yhteistuumin väsätä jotain suuhun pantavaa. Siis muutakin kun niitä namusia.. Mutsi oli sanonut että voisin tehdä itselleni wokkisafkaa, mutta mitä helevettiä mä olisin tehny pelkillä rehuilla sillä kaappi ammotti muutoin tyhjyyttään. Jääkaappi muistutti erehdyttävästi eskimoiden tyhjää iglua. Enkä mä mikään kasvissyöjä oo. Systerin onni sinänsä sillä se ei oikeen digannu myöskään noista rehuista ja niimpä päädyimme lihapiirakoihin lämmitettynä. Tosin, mieltäni kaiveli vielä edellisen lihiksen syöntikeikka ja ahterissanikin kummitteli se outo tunne.
Pelosta huolimatta ryhdyimme lihisten lämmittelyyn ja kun tiedustelin kaipaisiko sisko munaa eikä myöntävä vastaus ollut yllättävä.
Niimpä minä reippaana tyttönä etsiskelin munapannua ja löysinkin sellaisen neljän systeemin ja ylpeänä esittelin systerilleni munan paistotaitojani. Systeri katseli epäilevästi vierestä, sillä mutsi ei kuulemma koskaan käyttänyt kyseistä pannua. Ja kohtahan syykin selvisi. Munat eivät meinanneet ottaa irtoakseen pannusta ja samalla sain aikaiseksi hieman tummunutta tavaraa. Reippaina ja rohkeina tyttöinä kuitenkin sulloimme munat piirakoitteln väliin ketsupin, sinapin, juuston ja tomaatinkera. Mä olin niin välkky että ajatuksissani lihiksen puolittaneena laitoin toiseen vain sinappia ja toiseen vain ketsuppia runsain mitoin. Makuelämys munan kanssa oli taivaallinen. Paitsi ne palanneet kohdat hieman raiskasivat muuten niin upeaa makuelämystä. Samassa systeri löysi piirakastaan hämärännäköisen munan osan joka hävyttömästi näytti kuivuneelta spermalta kuten hän asian itse ilmaisi. Meinasin siinä tukehtua omaani (siis piirakkaan!) ja syljin lautaselleni kuvottavia munapalloja. Siihen loppui piirakan syönti.
Kokkaamisesta viisaantuneena oli aika aloittaa illan elokuva joka oli eräs kauhupätkä. Ennen elokuvaa viihdytin itseäni kännykameralla ottamalla itsestäni maailman ihanimpia kuvia joista ystäväni myöhemmin kärsisivät. Noh, ehkä pieni naamanvääntely oli liikaa sillä täräys kovalla tyynyllä sai mut palaamaan takaisin elokuvan katselun pariin. Systerin mielestä leffaan ei sopinut hysteerisen väsynyt hekotus ja oman naaman katselu kameran näytöstä. Paraskin puhuja hemmetin narsisti!
Leffan aikana meinasin useaan otteeseen paskoa housuuni, niin jännittävää se meno oli. Puristin tyynystäkin mahdolliset mehut ulos kauhuissani valkoisin rystysin ja samalla tähyilin ympärilleni. Taisi sitten kuitenkin jotain lirahtaa housuun siinä vaiheessa kun kisu naukasi korvanjuuressa...mutta ei siitä sen enempää!
Kaikki hyvä loppuu aikanaan ja niin kävi leffallekin ja kerrankin kävi niin, etten nukahtanut keskenkaiken. Siinähän oli sitten keksittävä jotain ajan vietettä, ettei mielikuvitus pääsisi liikaa tyhjässä kämpässä valloilleen ja niimpä näppärinä tyttöinä aloimme hölkkäämään pillurallia kämpän ympäri. Hieman pelottavaa tosin tässä juoksussa oli systerin perävaon villkuminen ja siitä kostoksi heitin kylpytakin pois (käväsin pikasuihkussa tunnelmoimassa psykon suihkukohtausta) ja kirmasin systerin edelle stringeissäni läskiperseeni vallattomasti hyllyen. Liekö pieni tyttönen säihkätäneen tätä järjettömän ahdistavaa näkyä sillä hän vaihtoi nopeasti suuntaa ja lukittautui näköetäisyydestä kauas. Ei siinä auttanut muu kuin hieman lisätä asutetta niin johan tyttö uskaltautui taas seuraani. Tosin, luulen sen saaneen vakaviakin traumoja siitä illan elokuvasta, sillä hänestä tuli yhtäkkiä mykkä.
Noh, ei aikaakaan kun saimme päähämme että meidän täytyy lähteä ajelemaan keskustan puistoon katselemaan kännisiä kavereita. Olin hilpeällä tuulella soittaessani broidille varmistaakseni että voimme ottaa auton romuralliin mukaan. Lieneekö äänessäni jotain omituista, sillä veljeni tivasi pitkään kuinka monta olutta olin juonut..mehän olimme vain syöneet munaa ja juoneet colaa!
Niimpä lopulta lähdin juosten hakemaan autoa meiltä ja sitten huristelin hakemaan systeriä tälle yöajelulle. Meidän oli kuitenkin pakko piipahtaa tankkaamassa ja niimpä pysähdyimme läheiselle automaatille. En saanut millään väännettyä bensakorkkia auki ja sormet verillä kirosin jo autoa siihen paikkaan ja hädissäni soitin jo broidillekin että työntökeikka siitä tulisi kun salama kirkkaalta taivaalta eräs ulkomaalainen mies riensi apuun tarttuen korkkiin ja napaten sen salamana irti. Oli siinä sitten punainen blondi änkyttämässä että KIITOS! Ei siinä mitään..yritin sitten tunkea siskoliskoltani lainaamaani kymppiä automaattiin mutta jostain syystä kone ei sitä lainkaan huolinut. Avuliaat tyypit (niitä oli siis kax) tuijottelivat kummallinen virne naamallaan ja totesivat että "ei ota raha, kokeile toinen". Äkkiä sitten hyppäsin autonpuikkoihin ja siirsin autoni toiselle automaatille ja taas sama juttu. Ei ota rahaa..ja äijät seurasivat vierestä. Sitten toinen niistä tuli mun viereen ja sanoi "minä maksa kortti, sinä anta minulle seksi". Että mitä, kysyin hämmentyneenä ja tyyppi toisti "kortti minä, sinä seteli.." Samassa automaatti hotkaisi onnekseni setelin ja kiitin kohteliaati avusta systerin odotellessa kärsivällisesti autossa.. Samaan aikaan tankatessani äijät ajoivat autollansa viereemme kysyen "Ollako te vapaa tänä iltana?" Joo, ei oltu!
Vihdoin ja viimein kommelluksista huolimatta pääsimme matkaan kohti keskustaa kun jo kärsimättömät puistojuhlijat soittelivat mun kännyyn. Virallisena handsfreenä toimi systerini joka kovasti yritti pitää puhelinta korvallani. Jos poliisit olis pysäyttäny niin mullahan olis silloin ollut kax kättä ajossa ja toiset mokomat hoitamassa puhelinlinjaa. Näin.
Saavuimme perille kaisaniemenpuistoon jossa oli joukko iloisia kollegoitani siemailemassa mitä erilaisempia iloliemiä. Olin jo varoittanut pikkuliskoa näiden kolleegoiden erilaisuudesta joten ei ollut kenellekkään yllätys mitä puiston hämärästä löytyi. Pojat harrastivat kolmistaan keinumista ja joku ratsasti jääkarhulla. Lisäksi ryhmässä käyskenteli villisti pomomme avaruusalukselta ja hänkin näytti keinumistaitojaan lasten keinussa johon lopulta jäi jumiin samalla kun poliisiauto osui kohdalle. Harmi, että poliisisedät ja tädit olivat toista tehtävää suorittamassa eivätkä sen koommmin puuttuneet isojen miesten keinuoperaation estämiseen. Olisihan se ollut näky kun pomoa olisi raahattu nelinkäsin mustaan maijaan..olisi pikkuliskokin saanut siitä traumoja että millasessa firmassa sitä ollaankaan töissä.. No, loppujen lopuksi pieni uinti puiston lammessa varmasti olisi virkistänyt kaikkia...

Olen tässä viimepäivinä törmännyt useastikkin erääseen luonnossammekin asuvaan tuttuun elukkaan, meinaan siileen. Eilen joku tyyppi luki hymyssä suin Kiroilevan Siilin sarjakuvakirjaa samalla kun mä yritin kans kuikuilla siilin edesottamuksia. Jostain syystä se kaveri ei oikeen digannut kun höngin sen niskaan innoissani ja se lätkäs kirjan kiinni niin että mun pienen pieni nenukka meinas jäädä siihen väliin. Ihme hyypiö.
No siitäpä sitten muistui mieleen eräs kauhukuva parin vuoden takaa, jossa oli osallisena viaton siili rukka sekä paikallisdösä. Mä olin niinku kävelemässä porukoille tuolla idän kulmilla ja tiesin vanhastaan siellä asustelevan city-siilen joka välillä tonki jotain matoja meidänkin porukoitten rakkaassa kerrostalopuutarhassa.
Niimpä siinä sitten huomasin että se siilihän sieltä juostajolkotti töpöjaloillaan mua vastaan kuin hidastetun filmin rakkauskohdassa. Onnessani olin ottamassa piikikästä kaveriani avosylin vastaan kun samassa siili muuttikin juoksureittiään autotien suuntaan. Kuulin takaani dösän kiihdytysäänet ja samassa näin kuinka siilirukka sinetöi kohtalonsa kesken tunteikkaan tapaamisen! En ehtinyt tehdä mitään vaan katsoin kuunnellen paikalleni jähmetyneenä suu apposenammollaan kuinka siilistä kuului POKS sen suolten ja veren tirskuessa kävelykadulle ja osittain myös suoraan upouusille kengilleni. Itse piikkipallon jämät jatkoivat kulkuaan vielä jonkin matkaa dösän renkaan tahdissa ja siinä vaiheessa multa lensi ykä siihen jatkoksi..
Vieläkin näin vuosien jälkeen muistelen siiliä erityisellä lämmöllä ja sitä hetkeä kun nostin sen liiskaantuneen kuoren turvaan ja tein siitä itselleni hansikkaan muistoksi viimeisestä kohtaamisesta. Ei, en ole sairas, mutta odotan sitä päivää kun edesmenneen siiliparan jälkeläinen kokee saman kohtalon edessäni ja saan toisen hansikkaan...

Ah, luulen että aivoni ovat päässeet surkastumaan pahimman kerran. Olin tuossa aamusella tulossa töihin kunnes äkkiä huomasin unohtaneeni eväsrepun kotia. No eihän siinä auttanut muu kuin lampsia sitten lähimpänä olevaan kauppaan ja ostelemaan päivän antimia. Kiertelin ja kaartelin kaupassa etsiskellen jotain suuhun pantavaa, mutta jostain syystä ainut syötäväksi kelpaava tarjonta koostui mansikan ja banaanin makuisista nesteistä. Ihme meininkiä. Hyllyt notkuivat kylläkin erilaisista värikkäistä leluista ja kauniista alusvaatekerroista, mutta safkaa ei löytynyt yhdeltäkään hyllyltä.
Huomasin onnekseni video-osaston, jonne suunnistinkin vinhaa vauhtia kirmaten, sillä kyllä aina hyvän leffan osto safkaamisen voittaa! Mutta jälleen kerran sain pettyä sillä myös leffatarjonta oli jotain todella erikoista: "Kuumat kullit kesäojossa" tai esim. "Vaahteramäen eunukki"..kerrassaan hämmentävää. Eikä ollut edes yhtään tuttua näyttelijää. Yritin löytää Mel Gibsonin mutta eipä herraa näkynyt leffojen esiintyjälistalla.
Siinä sitten painelin kassalle mukanani vain mansikanmakuista juomaa sillä pitihän mun nyt jotain evästä saada. Päivittelin samalla kassaneidille heikohkoa valikoimaan syötävien suhteen. Noh, reippaana myyjänä tietenki hän tarjosi minulle myös syötäviä aluspöksyjä, mutta empä olisi sellaisia kehdannut natustella aulan tiskillä..ja niin nälkä jäi elämään..

Tuli eilen sitten taas kaikkea järjetöntä töiden jälkeen eteen mikä sinänsä ei ole mitään yllättävää. Noh, jostain syystä kiireessäni lähdin työhousuissani juoksentelemaan kohti rauttista ja nappaamaan junaa Vantaan perukoille. Siinä sitten hirmuisessa tuulessa yritin taistella tietäni eteenpäin sateenvarjon kera, joka koko ajan vääntyili epäilyttävään muotoon. Juuri kun pääsin suojaan rauttiksen sisäkatoksen niin sitten se tapahtui. Oikea jalkani lähti luistamaan altani eteenpäin samalla kun vasen teki päinvastoin..ja niinhän siinä kävi että olin nurinniskoin rämälläni keskellä juna-aseman laituria. Ja minä kun luulin että sisällä olisi ollut myrskyn aikaan turvallista! Noh, vasen polvihan siinä murskautui; samoin oikea nilkka ja käsiinkin tuli pari sotavammaa. Olin jälleen kerran vain huolissani ettei housuille käynyt kuinkaan. Olivathan ne sentään ainokaiseni. Siinä sitten quasimodon lailla raahustin oikeaan junaan ja matkustin pummilla ympäri eurooppaa palatakseni yhtä kokemusta rikkaampana kotiin. Matkaani tarttui kolmipyöräinen potkulauta, jolla mielessäni viiletin pitkin maita ja mantuja ilman huolen häivää. Siinä vaiheessa haaveillessani totuus tuli kylmästi vastaan törmätessäni taxin kylkeen. Ei siinä muuten mitään mutta kun uuden kulkupelin ohjaustanko vääntyi ja jalkakin lipesi taas allikkoon. Jostain syystä taxisetää ei yhtään naurattanut ikkunasta törröttävä kolmipyöränen...

Sain tuossa taas päähäni mahdottoman hyvän idean kuinka viihdyttää itseään työaikana, silloin kun ei ole mitään muutakaan tekemistä. Meitä ku on niinku kolme täällä ja istutaan kuin kanat orrella, ni aattelin että voisin järjestää vähän äksöniä työkamuillekin. Ja ehkä pari sydänkohtausta parille vieraalle..
No eipä tarvinnu kauaa seikkailua etsiä sillä kun kävin hakemassa kuudennesta kerroksesta kaffetta ni eikös vain, kompastuin huonosti aseteltuun maton reuhkaan ja lähdin vyörymään (kyllä! tällä ruholla vyörytään!) portaita alaspäin! Normaalisti siis käytämme hissiä!
En olisi ikinä kuvitellut heittäväni sellaista häränpyllyä kuutta kerrosta alaspäin kuin itse flipperipelissä. Viimeisen kuperkeikkaan vauhtini pysähdyttyä makasin ykköskerroksen portaikon edessä persepystyssä naama lytistyneenä lattiaan. Olipa siinä ihmettelemistä Herra Lipposellekin joka pistäytyi lämpimikseen Eduskunnasta visiitille. Näin meillä hoidetaan vartiointi! Ei niinkään harmittanut pari katkennutta kylkiluuta tai ne etuhampaat vaan ne pirun säpäleiksi menneet kahvit..

No niin, täällä ollaan taas elämän voimissa! Tuli eilen koomailtua ihan kunnolla niin että unet jäivät parin metrin mittaisiksi ja siksipä taas runosuoni kukkii!!!
No ei. Tässä kelailin tulevia synttäribileitä ja taas kerran kirjoitin erääseen hakemukseen olevani 25-vuotias, vaikka murrosikä ei ole vielä edes alkanut. Mistä lienee johtunut moinen muistikatkos syntymäpäivien laskemisessa..
No joka tapauksessa tällä tytöllä on ollut tapana tehdä tuon vanhenemispäivän kunniax jotain ihastuttavaa; jotain mikä muistetaan vielä hautajaispuheessa. Ja minkä takia vanhemmat repivät viimeisetkin hiustensa rippeet päästään.
Tästä esimerkkinä voin tietenkin ylpeänä mainita erään viiden vuoden takaisen päähän piston johon kuului naruhyppelyä jonkkaan 130metristä! ja tietty ilman narua! No, ei mutta ei vanhempia naurattanut noutaa oksentelevaa tyttö kaivarista...enkä mitään ollu ees juonu...tai syöny! Mutta ei siitä enempää vaan tähän päivään jolloin päätin aloittaa soittamaan syntymäpäivänäni viulua, sillä hanurin soittaminen kuulostaisi jotenkin..hmmm..epäilyttävältä. "Hei tulkaa kaikki katsomaan, hanurin soittajaa, hiphei!"

Tänään ei ajatus kulje ja olo on zombiemainen.. Söin aamulla mustikkapiirakkaa joten lauantain harhakuvat piirakanpaistajasta taisivat sittenkin olla totta..muussa tapauksessa en ole varma mitä suuhuni aamusella pistin! Kämpässämme leijui myös outo haju herätessäni sohvanperukoilta. Lieneekö pikkukurren (R.I.P <3 ) raato lähtenyt kävelemään samalla kun yritin pestä lattioilta iloista kissankusta...ihanaa maanantai aamua!

Koska perjantain osalta juomingit olivat menneet täysillä käteen, oli siis pakko korjata asiaa lauantain naamat-reissulla. Olin ehtinyt olla vain jonkin aikaa himassa tämän raskaan yritysreissun jälkeen ja mielessäni vielä kummitteli yrjöltä näyttäneen kebablihan syönti heti risteilyltä tullessamme. Tämä mielikuva lihanrepaleista juoksettuneella valkoisella nesteellä oli syöpynyt ahdistavasti mieleeni ja olo oli julmin kuin koskaan aikaisemmin 2 lonkeron ja yhden patterikosanderin jälkeen.. Kaikesta huolimatta, yhdyin herra Johtajan ehdotukseen lähtemään naukkailemaan hieman lisää pomon päämajaan. Meikä oli just nähnyt todella todentuntuista unta siitä kuinka väsäsin pojille maailman upeimpia kukkakoristeisia rakennekynsiä joten lähdin onnellisin mielin matkaan!
Luulin nähneeni myös harhoja ennenkuin lähdin kotoa, sillä kuvittelin mummini hinkkaamassa kaappejamme lattiatasolla sekä väsäävän toisella kädellä mustikkapiirakkaa keittiössämme. En ainakaan muista päästäneeni ketään sisään, mutta en antanut asian häiritä vaan oletin sen olevan niitä hallusinaatioita joita voi kolmen edellisillan drinksusta saada ja jatkoin sanaakaan sanomatta matkaa..
Jostain syystä sain taas juosta dösän perässä tuloksetta ja niimpä otin paikallisen undergroundin käyttööni ja huristelin sillä keskustaa kohti. Poikkesin rauttiksella namikauppaan hetkenmielijohteessa ja samassa oli lauma pikkuteinejä ja pissiksiä repimässä hameenhelmastani nimmaria. "Tyttö sinä olet tähti" ne hokivat mun kurkkiessa niitä penikoita hämmentyneenä aurinkolasieni takaa. Ei siinä auttanut muuta kuin siirtyä syrjemmälle nimmareita kirjoittelemaan ja poseeraamaan fanikuvissa. Äkkiä tajusin, että olin myöhässä; herra Johtaja oli odotellut mua jo ainakin puol tuntii samaan aikaan kun olin viihdyttänyt yllättävää fanilaumaani.
Arvatenkin selitykset nimmarikeikasta eivät auttaneet syyksi myöhästelyyn ja sen lisäksi vielä ohjasin meidät väärään junaan. Mitäpä minä julkkis nyt olisinkaan julkisesta liikenteestä tiennyt..
No anyhow vihdoin ja viimein pääsimme määränpäähämme, jossa pomo olikin vastassa vähän erikoisemman näköisen kollegan kera. Ei sillä, että arvostelisin jengiä niiden karvapeitteen määränmukaan, mutta tämä oli mulle jotain aivan uutta. Kummatkin nostivat tassunsa ilmaan samalla päästäen suustaan äänen "murrau". Tämä lienee jokin salainen tervehdys, josta kuulisin myöhemmin päämajassa lisää. Saapuessamme päämajan ovelle, hento naisääni tivasi salasanaa. Eihän mulla ollut sellaisesta tietoa ja niimpä spontaanisti heitin "vitusti bissee" ja kas kummaa, ovi avautui ja eteemme aukeni pitkänomainen avaruuskeskuksen käytävä.
Löysimme tiemme päämajan ytimeen jossa pöydät notkuivat ilojuomista ja tunnelma oli hilpeä. Ja sain lainaksi maailman seksyimmät gollegehousut joissa itse presidenttikin olisi loistanut muodikkuuttaan!
Aikaa kului juomingeissa nopeasti ja yhtäkkiä päämajassa alkoi hälytyskellot soida ja lattian turvavalot vilkkumaan hurjaan tahtiin..Monotooninen ääni toisti mantraa "Warning, Karaoke, Warning, Karaoke.." ja siinä sitten paniikissa juoksimme päämajasta ulos kohti tätä varoituksessa mainittua turvapaikkaa. Pääsimme kuin pääsimmekin onnellisesti turvapaikan suojaan, jossa tuli pakonomainen tarve nytkähdellä lattialla sekä päästää suustaan kummallisia ääniä megafonin avulla. Olihan meillä kuitenkin salainen "naamat"-tehtävä vielä päällä eikä tehtävää sopinut jättää kesken.
Loppupeleissä muistikuvani palautuu takaisin päämajassa, jossa huomaan istuvani mitä oudoimpien avaruusolioiden keskuudessa pelaamassa pokeria. En ymmärrä sanaakaan niiden puheesta ja yksi niistä yrittää heittää yläfemmaa mutta mä en oo messistä ollenkaan. Ja siinä vaiheessa tulee fiilis sulkea silmät...

Jees...sitä juuri ja juuri selvittiin viikonlopun viinahuuruis...ööö siis viimeisistä koitoksista ja oli niin villiä meininkiä ettei koneen ääreen millään ehtinyt aikaisemmin. Panemisexhan se koko viikonloppu meni. Tietysti.
No alun perin oli kyl tarkoitus tietty viettää ihan normiviikendi asiallisissa merkeissä, mutta kun alkuviikosta ihan viattomasti sain päähäni että ompi pakonomainen tarve lähteä risteileen ja ryypiskeleen niin peli oli taas menetetty. Eikä asiaa auttanut, että pyysin viihdyttäjäkseni herra Johtajan..no kuten arvata saattaa, herra Johtajalla oli omia odotuksia tästä retkeilystä ja niimpä perustimme ikioman ja ensimmäisen topless-baarin hyttiluukkumme. Tietenkin asiaan kuului kunnioituksen ja tasa-arvon nimissä käyskentely ilman paitaa ja mielellään kaikki vieraatkin toteuttivat tätä samaa yhtälöä. Koska olimme ryypiskelleet jo jopa kaksi drinksua illan edetessä, herra Johtaja ehdotti uuden asusteen lisäämistä.. Nimittäin häntä innosti suuresti kun laitoin lonkerokeissistä tehdyn hatun päähäni niin ettei naamaani enää voinut tunnistaa. Voitte vain kuvitella miten päätöntä meininkiä oli luvassa!
"Sä olet kaunis" kuulin herra Johtajan toteavan arvokkaasti ja mä tietenkin olin ihan täpinöissäni ja yritin räpsytellä silmiäni viekottelevasti pahvinläpi. Jos olisin oikeasti nähnyt kenelle herra johtaja puhui, olisin sanonut baarimme vuokrasopimuksen irti ja lukinnut herra Johtajan toilettiin miettimään tekosiaan. Ei, en ole pervo enkä väkivaltainen...ihmisen vaan on tehtävä mitä sen on tehtävä...
Pitäessämme uuden baarimme avajaisia viereisen hytin pienet lapset lienee saaneet jonkinmoisia draumoja päättömistä yläosattomista ihmisistä. Pitäisi vanhemmille ehdottomasti opettaa, ettei lapsia sovi ihan joka paikkaan vierailulle viedä. Näin on.
Ehdimme tällä retkellä käyskentelemään hetken mielijohteesta myös laivan kannella, joka olisi ehdottomasti pitänyt laillla kieltää. Herra Johtaja villiintyi täysin ja alkoi apinan raivolla roikkua ja loikkia pitkin laivan ulkoseiniä. Olin kyllä varoittanut, että mikäli kunnon kolhua päähän ei saada aikaiseksi niin tämä kaikki olisi aivan turhaa machoilua. Loppupeleissä herra Johtajan energiavarasto ehtyi ja hän jäi X-asentoon miettimään seuraavaa siirtoaan. Siitä se ajatus sitten lähti. Laivan kansi oli pullollaan mitä upeimpia lasituoppeja ja ne selvästikin olivat tarkoitettu uutta baariamme varten. Keräsimme vain täydet tuopit, ja toivoimme niissä olevan jotain ihmisille kelpaavaa nestettä siltä varalta, että ne eivät olisikaan olleet meidän uutta yritystä varten. Näin ollen rahtasimme uuden baarikalustomme hyttiin onnellisin mielin. Loppuillasta baarissamme alkoi olla hieman liian villiä toimintaa jolloin oli pakko hätistää asiakkaat ulos laivapoliisin pelossa. Ei sillä, että olisi ongelmia muuten ollut, mutta salakapakan on parempi pitää matalaa profiilia..no ehkä ensi kerralla emme pyydä 50euron liittymismaksua keneltäkään tai tarjoa niitä kannelta löytyneitä juomia!
Kaikki hyvä loppuu aikanaan ja niimpä oli sitten kotiuduttava laivalta...olisi ollut kyllä hyvä tarkastaa että jää oikeassa satamassa pois!