Onks tää kaikki koettu sen takia,
et voisin sen hajottaa?
Oonko mä koonnu tän kaiken siks,
et yks ihminen vois sen rikkoo,
läsnäolollaan,olemalla,naurattamalla ja hauskaa pitämällä?
Oonko nähny tän kaiken vaivan turhaan vai onko tää pelkkä kohtalo?
Ehkä kaikki on vaan tarkotettu menemään näin,
sitä ei voi tietää.
Liian monii virheit jo näinki pienes elämäs,
pitäiskö enää sortuu kiellettyyn?
Entä jos se oiski loppupeleis vaan vitun iso virhe et luotan mun ajatuksiin,
mitkä velloo mun päässä yöt sekä päivät.
Ainahan pitäis luottaa vaan siihen mitä oma pää sanoo,
hyväs ja pahas.
Kaiken oon muutenki oppinu täs elämäs kantapään kautta.
Mut mitä vittuu jos elämä alkaiski mennä alamäkeen yhen pienen virheen takia,
niin kovin et tekis mieli hukuttautua järveen tai ainaki itsesääliin.
Näit tekstei rustates tekis mieli huutaa koko sielun täydelt maailman epäreiluudest.
Mut minkä kaikel mahtaa,
pääs huutaa vaan epätietosuus.
Kai mun pitäis päättää,
mitä elämältäni haluun.
Pysynkö täs tilantees vai yritänkö jotain mist en voi tietää seurauksia?
Kannattaako riskeeraa vai pelaa varman päälle.
Näit sanoi kelates tekis mieli kertoo kaikil mitä kelaan,
ja vetää pää täyteen,
parkuu ja huutaa,
et: "Vittu maailma on julma!"
Mut niinhä se onki.
Elämäs pitäis ajatella niinku pelis,
"Pelaa varman päälle!"
Pala nousee jo kurkkuun ku kirjotan,
pakko varmaan lopettaa.
Kiitos kaikil jotka tuette mua mun päätöksis,
mut tää mun täytyy ite päättää!