IRC-Galleria

No niin, minulla ei ole tapana päästää ihmisiä lähelle.
Ei sen puoleen, että minä niitä edes kaipaisin.
Kyllä minä kannan suruni ja murheeni, huoleni ja ongelmani itse.

Ja jos minä ryömin miinakentän läpi, se tapahtuu täysin omasta vapaasta tahdostani.
En minä voi syyttää ketään niistä lukemattomista virheistä, joita olen tehnyt. En vedota siihen, että minua olisi "johdettu harhaan". Itse minä olen kokonaan vastuussa omasta elämästäni ja kaikista teoistani. Olen se henkilö, joksi olen itseni tehnyt. Voin vain tarjota niille hyvän tekosyyn; se tuntui sillä hetkellä täysin hyvältä idealta.

Minulla on sisälläni kipinä, vaikken tiedä mitä hittoa olen tekemässä Todellisessa Maailmassa, mutta se kipinä suojaa minua maailman kuonalta. Kutsu sitä sitten vaikka Onneksi. Se voi olla hyvä nimi sille. Kenties minun pitäisi harjoitella läheisyyttä, ja hieman laskea suojamuurejani, jotta uusien ihmisten tulo elämääni helpottuisi. Kenties, mutta säilyttäisinkö silloin Onneni? Sen joka suojellut minua? Turha on turhaa, ja siitä on päästävä eroon, että tilaa riittäisi sille mikä oikeasti merkitsee jotain.

***

Sanoihin voi hukkua.
Ne ovat vaarallisia.
Ne elävät omaa elämäänsä.
Jos niiden antaa.

Elämää internetissä.
Peilimaailmassa.
Tarinassa ei vain ole Liisaa.

Virheet voivat olla hetkellisesti hyvä idea.
Tekosyy, joka kattaa kaiken.
Paitsi sen, että kokeili
tylpällä veitsellä.


****