IRC-Galleria

Kyllä, tänään se taas huomattiin... Lapset on saatanasta.
Voi kyllä.

Ja minkä pirun takia ne tuntevat sitten jotain sielunsympatiaa minun kanssani?? Paha mennä sanomaan, mutta ne ovat näköjään kuin kissoja. Jos vierastat niitä, ne tasan tulevat kylkeesi kyhnyttämään.

Lapset...

Argh!!

Pelottavia ne on.
Todella pelottavia.

Hyvä.
Silmät turvonneet ja nenä tukossa. Päätä särkee. Ilmeisesti siitepölyä ilmassa. Miljoona asiaa jotka pitäisi tehdä. Jaahas. Kiinnostus aika pitkälti nolla. Minä tarvitsen kahvia. Paljon. Ja tupakan. Ehdottomasti. Kenties buranan, ja allergialääkkeitä saa tunkea kurkkuun kaksin käsin. Mutta ensin se kahvi. Jaksaisi sitten juosta taas yhden päivän.

BTW.. tekisi mieli killata.

(Hra Hynysen pakina naisesta, alkuperäinen teksti löytyy linkin takaa.)

JUMALAN SUUNNITTELUVIRHE

"Jätkäporukassa tulee mietittyä monenmoista. Puhumme muustakin kuin autourheilusta ja viinasta. Usein tulee käytettyä aikaa ja tuhlattua energiaa niinkin käsittämättömän otuksen analysointiin kuin nainen. Olemme tulleet seuraavanlaiseen tulokseen:

Jumala suunnitteli naisen päin helvettiä.

Mitä se Jumala oikein ajatteli? Ei sen ajatus tissienkään välissä voinut olla, ne kun eivät vielä voineet häiritä luomistoimintaa. Jokin meni kuitenkin pieleen, sillä tuloksena miehen kylkiluun ja saven muovailusta oli ihmishirviö, helvetin monimutkainen rakennelma, jonka ymmärtäminen on usein täysin mahdotonta. Okei, eihän noista rakennusaineista mitään täydellistä voi saada aikaan, mutta ihmetyttää silti. Naisen monimutkaisuus mieheen nähden on asia, jota on vaikea sulattaa.

Kyllä olisi elämä helppoa jos nainen osaisi ajatella yhtä yksinkertaisesti kuin mies. Ihmiskunta säästyisi monelta vaivalta. Ajatellaanpa vaikka sellaista perussettiä kuin yhdyntä. Minkä helvetin takia naista pitää tuntikausia lämmitellä niinkin yksinkertaista suoritusta varten? Pitää kantaa kukkia, leperrellä kauniita asioita korvaan ja kun viimein päästään sänkyyn niin mitä tapahtuu. Lämmittely jatkuu. Se jatkuu ja jatkuu kunnes mies viimein pääsee työntämään sen "yhen jutun" sinne "yhteen paikkaan". Kuluu kaksi sekunttia ja miehellä on jo tupakka huulessa ja katse kohti kaukaisuutta. Ja tuota hommaa pitää tuntikausia pohjustaa. Helpompaa olisi jos nainenkin olisi heti valmiina ja "sekuntti ja pitkä tuijotus" -taajuudella. Säästyisi huima määrä aikaa ja energiaa. Ajatelkaapa miten paljon aikaa maailmassa on käytetty naisen lämmittämiseksi oikealle taajuudelle siihen nähden miten kauan se itse suoritus yleensä kestää? Lämmittelyyn tuhlatussa ajassa olisi esimerkiksi keretty tekemään käsittämätön määrä suurtekoja ja uusia keksintöjä. Ihmiskunta olisi huomattavasti nykyistä kehittyneempi. Ajan hukkakäyttö näissä yhdyntähommissa kärjistyy tähän kuuluisaan "yhdynnän jälkeiseen yhdessäoloon ja läheisyyteen". Vittu, äijä ajattelee jo formuloita ja kaljaa ja vielä pitäisi sängyssä makailla ja silitellä tukkaa, saatana. Ei toimi!

Toinen epäkohta on sitten tämä tunnepuoli. Sehän se vasta päin helvettiä onkin. Minkä takia nainen luulee, että kun mies kerran uittaa sitä juttuaan siellä naisen hommassa niin sen jälkeen ollaan heti rakastavaisia, aletaan suunnittelemaan yhteistä tulevaisuutta, puhutaan lapsista (tyttö ja poika, pojalle sininen kurapuku ja tytölle punainen) ja koirasta, lasketaan tunteja, että miten pitkään sitä on jo "seurusteltu" ja raahataan miestä jo pankkiin puhumaan asuntolaina-asioista? Sitä ennen on tietenkin käyty jo kirkko varaamassa häitä varten. Käsittämätöntä. Seksi seksinä ja näkemiin. Näin vältytään molemminpuolisilta pettymyksiltä.

Että näin. Hynynen jää odottelemaan feministien pommilähetyksiä innolla. Räjähtelemisiin.

Hynynen"


http://www.ilosaarirock.fi/2005/kohti_rokkia/hynynen2003_4.html


NAISESTA VIELÄ

"Nainen se jaksaa ihmetyttää Hynystä, aina ja ikuisesti, joka päivä. Viime aikoina mies on tehnyt seuraavanlaisia huomioita.

Osaavatko naiset oikeasti puhua muusta kuin omista lapsistaan ja miehistään? Monta kahvilakeskustelua sivukorvalla kuunnelleena Hynynen on vakuuttunut siitä, että ei ne osaa. Perkele, akat lähtee keskenään kahville tai kaljalle ja käyttävät koko sen ajan ihmissuhteittensa analysointiin tai lastensa taitojen ja vaivojen kertaamiseen. Ja joku idiootti käyttää aikansa siihen, että kuuntelee tällaista keskustelua viereisessä pöydässä. Ei, saatana! Ja jos ei puhuta ihmissuhteista ja lapsista niin sitten puretaan työpaineita. Aina puretaan jotain, nainen ei osaa rentoutua koskaan. Jos sillä on hetken kivaa, niin silläkin hetkellä se kerää jotain negatiivista energiaa, joka pitää purkaa viimeistään kuukautisten aikaan astioita heittelemällä, miehelle vittuilemalla (esim. haukkumalla tämän auton, se on jo pyhäinhäväistystä!) tai sitten sille omalle, rakkaalle sydänystävälle puhumalla. Joko tuntikausia puhelimessa tai kahvilassa.

Mikä helvetin tarve naisella on aina arvostella muita ihmisiä, varsinkin muita naisia? Aina jollain on törkeät vaatteet, ruma kampaus tai aina joku on muuten vain vitun tyhmä. Oikeassahan he monesti ovat, ei siinä mitään, mutta silti. Nainen itse ei ole koskaan tyhmä. Nainen itse on maailman keskipiste. Ja yksi miehen tehtävistä on pönkittää tätä uskoa kukkasin, hellittelyin ja rakkaudentunnustuksin. Hyi, helvetti!

Naisen tulee saada tietty määrä omaa miestään per viikko. On olemassa tietty kiintiö, joka on määritelty suhteen alussa, ja jos se ei toteudu, niin nainen tuntee itsensä hylätyksi. Mies ei enää rakasta häntä, koska munaa ei tulekaan enää toistakymmentä kertaa viikossa. Yritä siinä sitten selittää, että aivot ovatkin nousseet kiihkeän alun jälkeen sykkivästä jalkovälistä päähän takaisin, että eihän sitä koko ajan jaksa soutaa. Eikä naista itseäänkään niin usein huvita, mutta kun on se kiintiö! Kiintiö on saatava täyteen, muuten keskinäinen rakkaus on kuolemaisillaan! On lemmittävä vaikka väkisin, vaikka kumpaakaan ei kiinnostaisikaan.

Nainen haluaa tehdä asioita yhdessä miehensä kanssa. Ahtaaseen keittiöön on mahduttava yhdessä tekemään ruokaa, vaikka mies haluaisi edes sen hetken olla rauhassa turhalta hössötykseltä ja pusuttelulta. Yhteiset kävelylenkit ovat aivan ehdottoman pakollisia, muuten ei heru ja saattaa lentää tavaratkin. Miehen on krapula-aamuna lähdettävä naisen kanssa vaateostoksille korvaukseksi siitä, että tuli edellisenä iltana jätkien kanssa vedettyä pilkkuun asti. Kauppoihin on lähdettävä heti yhdeksältä. Miehen tehtävä on olla makutuomarina ja olla juuri sitä mieltä, mitä nainen haluaa. Jos nainen sovittaa omasta mielestään hyvännäköistä vaatetta, miehen on sanottava, että onpa se hyvännäköinen. Nainen saattaa myös virittää ansan. Hän saattaa tahallaan sovittaa rumaa rättiä ja kokeilla, miten tarkkaavaisena mies vaatteidensovitusrituaalia seuraa. Älä, mies, koskaan lankea tähän ansaan! Seuraa aina tarkasti ja sano vaatetta rumaksi jos se sitä on, muuten tulee karatea! Jos puolestasi olet välinpitämätön (Hynynen on sitä aina, varsinkin krapulassa, ei nimittäin kiinnosta pätkääkään) niin rakkaus on jälleen lopussa. Alkaa mökötys, jonka voi kuitata ainoastaan lemmellä ja kenties romanttisella illallisella. Ja kukilla tietysti, ne toimivat aina. Kukkakimpulla nainen kuin nainen sulaa, se on varma.

Nainen haluaa näkyviä merkkejä yhteiselosta ja keskinäisestä rakkaudesta. Näitä merkkejä ovat esim. lapset tai suhteen alkupuolella kotieläimet. Koira tai kissa on hankittava, tai vähintään kultakalat, joita sitten yhdessä hoivataan. Juostaan, perkele, yhdessä pitkin puistoa ja "koulutetaan" yhteistä koiranpentua. Heitellään keppiä ja käskytetään niin perkeleesti. Nauretaan yhdessä, kun on niin ihanaa yhteisen harrastuksen äärellä, keräillä jotain koiranpaskaa puiston nurmikolta paperipussiin pienellä lapiolla tai kumihanskalla. Miestä koko touhu yleensä vain vituttaa, hän tekisi koirasta mielellään vaikka lämpimän karvahatun, mutta ei auta, ei. Koiran kanssa on peuhattava, muuten mies ei rakasta naista tarpeeksi ja sanomista tulee.

On ne aika epeleitä ne naiset. Mutta onneksi niillä on aina hyvät tissit ja perse. Naamalla ja älykkyydellä nyt ei ole niin väliä. Turhaa hifistelyä.

Hynynen"

http://www.ilosaarirock.fi/2005/kohti_rokkia/hynynen2003_7.html

Kauneuden janosta kuihtuvalle
riittää kasteeksi, sateeksi
yksi ainoa hymy, katse:
Et ole ainoa
joka kaipaa
mahdotonta!

- Tommy Tabermann-

Minä olen huolella ja suurella rakkaudella rakentanut tänä kesänä parvekkeesta keidasta. Miljoonakellot, mustasilmäsusannat ja hajuherneet ovat löytäneet omat paikkansa keltaisten mattojen ja tuolien keskeltä. Sinne menee aamusta ensimmäiseksi nauttimaan heräämisestä uuteen päivään, ja siellä viettää illalla viimoiset hetket ennen unta. Kesä... Ihana aika, jota on odottanut kuin kuuta nousevaa. Mieletön fiilis, vaikka alkupuoli alkaneesta kesästä onkin kulunut lähinnä sateen ropinaa kuunnellen.

Muutama asiakin on selvinnyt. Ei sellaisia maailmaa muuttavia asioita, vaan pieniä ja minulle tärkeitä. Kuten se, että minulla on jokseenkin dominoiva luonne, hankala muidenkin mielestä, ja kenties piirun verran liian suorasukainen. Toisekseen minusta ei kyllä koskaan saisi hiljaista puurtajaa joka haarukan ja veitsen kanssa porautuisi vaikka tiiliskiveen omassa ylhäässä yksinäisyydessään. Minä sanon jos asiat menevät huonosti, toimin ja vaadin itseltä ja muilta paljon. Ainakin niiltä kenellä siihen on potentiaalia. Kaikissa ei ole, valitettavasti. Parhaalla ystävättärelläni ja minulla on tapana puhua ihmisistä, jotka ovat turhaa tilantäytteenäkin, ja tällaisia ihmisiä on suhteellisen paljon maailmassa. Mene sitten ja tiedä miksi, mutta näin vain on. Ihmisiä, jotka kanonisoivat itsestään oman elämänsä marttyyrin ja hakevat sympatiaa muilta peittääkseen oman huonon omatuntonsa. Vampyyreitä, jotka imevät läheisiltään voimat ja ajan, energian, koska ovat pohjattomia kaivoja. Mikään ei koskaan riitä, ja vaikka tuomiopäivään saakka sinä seisoisit käsi ojossa auttamassa heitä, ei mikään koskaan muuttuisi, koska siihen omaan kurjuuteensa on liian helppo rakastua. Siinä on liian helppo velloa, olla paha ja syntinen ja hakea turvaa muilta. Toinen asia sitten on jaksaako tuollaisia ihmisiä. Jokaisen elämässä niitä varmaan on, minunkin, mutta pitemmän päälle minä en heitä jaksa. En koska ei tarvitse, eikä minulla ole aikaa buustata heidän kurjaa oloaan olemalla laastari. Jos haava ihmisen sisässä on märkä, avoin ei se laastari auta. Se mätä on valutettava pois, korjattava ja parannettava, ja siihen ei kykene kuin ihminen itse. Loppujen lopuksi.

Nyt paistaa aurinko ja olisi taas kamalasti tekemistä. Hauskaa, ja pirun paljon mielekkäämpää kuin istua kotona tuhlaamassa aikaa typeriin pieniin asioihin. Ulkona on kesä, ajatelkaa ihmiset.. kesä! Siitä pitää nauttia. Ja unohtaa hetkeksi kaikki muu.

Seuraavaan kertaan taas sitten....

Niin, minä olen jo pitkään halunnut tatuoinnin. Jonkun mukavan, symbolisen, sellaisen, joka olisi minua itseäni. Kuvastaisi jotain minussa, ja jokseenkin itsestään selvää oli jo alusta saakka, että minä haluan sen ranteisiin. Kaipa siksi, että minulle ranteet ovat suhteellisen eroottinen alue. En sitten tiedä miksi. Onko olemassa mitään seksikkäämpää tilannetta kuin se, että mies hitaasti kuljettaa sormiaan ranteiden verisuonten muodostamalla kartalla? Ei - ainakaan minusta.

Mutta kuitenkin. Ensin ajattelin, että koska minulle nuo riimut ovat olleet rakkaita ja tärkeitä jo pienestä saakka, niin olisi ollut jokseenkin selvää, että ne minä olisin liittänyt itseeni. Toisaalta kuitenkin mikään minun maailmakuvassani ei ole niin selvää kuin se, ettei ehdoin tahdoin ota ristikseen mitään, mikä kutsuu pahaa elämään. Ja etenkin riimuilla, tavallisilla tai wiccasellaisilla, on aina olemassa se kääntöpuolensa. Mustaa ja valkoista, totta ja valhetta, hyvää ja pahaa, ja siinä missä jokin asia voi olla siunaus se voi olla myös kirous. Joten...

Toinen asia, joka olisi rakas, ja tärkeä, oli triskel. http://naivana.free.fr/bretagne/triskel2.jpg Sen merkitys on niin moninainen, niin rakas ja minulle olennainen, että sekin oli looginen ja pirun hyvä vaihtoehto. "A triple spiral is sometimes suggested to represent the Triple Goddess of the three ages of womanhood. It later came to represent the holy trinity in Christianity; God the Father, Son and Holy Spirit. This motif is also called the triskelion, or triskel." Samalla se olisi kuvannut minua ja sisariani, jotka ovat osa minua. Ovat aina olleet ja tulevat aina olemaan. Minä ja he, he ja minä. Nyt ja ikuisesti.

Minä olen myös miettinyt, josko tatuoisin itseeni keltti tai viikinkityylisen pedon. Nukkuvan sellaisen. Ikään kuin suojelemaan minua. Tuohon käteen, kämmenelle osittain lepäämään. Nukkumaan ikiuntaan.

Jos kaiken tuon, kaikki nuo saisi yhdistettyä, niin mikäpä sen suloisempaa, mutta ei taida onnistua. Joten mihin minä taidan päätyä siihen mikä tuntuu tällä hetkellä omimmalta ajatukselta, ja otan sen pedon. Ja jos joskus saa vauvan.. niin se suojelee sitten sitäkin.

Ainoa ongelma nyt on, ettei koko netin ihmeellisestä maailmasta löydy sellaista mitä minä haluaisin. Mutta mutta.. tämäkin ongelma on ratkaistavissa. Kaikki asiat aina on....

*hymy*

Katsotaan mitä tuleman pitää....

Jookoskookos.

"Testasin noita mut huijasin ja lähetin ton ekan vaan jollekin 5 valeosoitteelle."

Kaisa...

Jokin tuossa ihmisessä saa minut hymyilemään. Täysin, kokonaisvaltaisesti, ja se hymy ulottuu sieluun saakka. Ei kukaan muu koskaan tuntemani ihminen, ja epäilen suuresti, että koskaan tulen vastaavaa tuntemaankaan, tee tuollaisia asioita, ole tuollainen, niin ihana oma itsensä, että häntä on vain pakko ihailla.. Jopa siinä määrin, että olen sen ainoan nallenikin kastanut Kaisaksi.

Minun elämässäni on ollut muutama Kaisa. Yksi teini-iässä, maailman kaunein tyttö, jonka punaiset kiharat minä muistan loppuelämäni. Ja sen naurun.. se soi ja helisi kuin hopeatiut. Ja sen, kuinka juotiin tequilaa paikallisessa yökerhossa töiden jälkeen viikolla, ja minä sammuin vessaan ja heräsin siihen kun Kaisa huhuillen etsi minua. Elettyä elämää, muistoja... muutama hassu kesä ja sitten hän rakastui, sai lapsia ja muutti suuren meren taakse suureen taloon miehen kanssa, joka toivon mukaan kohtelee häntä hyvin. Toivon, en tiedä. Minä olen aina ollut huono pitämään yhteyttä. Ihmiset vain käyvät minun elämässäni. Harvasta minä todellisuudessa pidän edes kiinni.

Mutta tuo toinen Kaisuli sitten... No.. hänen takiaan minä jopa käyn aika ajoin kurkkimassa sähköposteja. Jopa - ja se on paljon. Joskus aikoinaan minä ovelasti ujutin hänelle mailini ja pyysin pitämään yhteyttä (juujuu käskin kuitenkin itse asiassa aika suoraan....). Ja vaikka suurin osa pitää häntä provona ja on täysin ulkona hänen kuvioistaan, on ne itse asiassa aika simppeleitä, kun ottaa sen huuhaan sieltä pois. Hauskoja, ehdottoman hauskoja... Ja hän oli minulle Se, joka selitti asioita kun äiti kuoli. Antoi luvan olla kusipää. Minä. Ja siitä minä hänelle olen ikuisesti kiitollinen. Noita ihmisiä on minun elämässäni ollut muutamia.. niitä joiden olomassaolo on merkinnyt minulle konkereettisia asioita. Mutta noista muutamista myöhemmin...

Näin, joskus aikoinaan minä Kaisasta kirjoittelin...

"Ymm... Joku minua paljon viisaampi sanoi minulle viime joulun tienoilla, että vaikka olenkin kusipäiden kuningatar on minulla kaikki oikeus olla niin vittumainen muille kuin haluan. Oikeastaan tuo oli kauneinta mitä minulle on koskaan sanottu. Siis tie naisen sydämeen käy sen oikeutuksen kautta, että hyväksytään sellaisena kuin on eikä lirkutella paljon mitäänsanomatonta paskaa, johon surullista kyllä kaikki kykenevät. Hmm.. selvää avautumista havaittavissa. Johtunee lisääntyneestä valosta, tai sitten vain siitä vitun mahtavasta tosiasiasta, ettei tänään tee oikeastaan mitään muuta kuin hymyilytä.

Joskus, aivan toisinaan, elämä kaikessa merkityksettömyydessään (ja toki tällä ei taaskaan ole kerrassaan mitään tekemistä tarkoituksen ja päämäärän saatika tavoitteellisuuden kanssa.. Ero on selkeä ja sellaisena painotettava, että tämänkin ymmärtää tai jättää ymmärtämättä, en oikeastaan edes jaksa välittää ja tämä pointtikin on vähän utuinen mutta samettinen kuitenkin ja hyvä niin) on kuitenkin hyvää ja kaunista vaikkakin se tapahtuu arjessa ja ajassa ja paikassa ja tässä ja nyt. Juhlaa silti.

Elikkäs sama tiivistettynä, tänään on hyvä päivä ja tuon otsikon voisi vaikkapa sitten tämän kerran ajatella tarkoittavan ihan(aa) vitun paskaa."

Se oli silloin, nyt on nyt... Mutta sama pätee vielä.

Tuon mukaan, näine sanoin...

Ihanaa vitun paskaa päivää kaikille.
Olette rakkaita <3

Minä lähden katselemaan tatuointeja.

"Aurinko, sinä sanoit, kun katselimme kuuta.
Sinä vannoit pitäneesi
tähtiä kämmenellä,
että kissat
olivat suudelleet lintuja,
kielot kukkineet pakkasessa.
Kun olemme rakastelleet,
sinä olet aina
sillä tavalla
oikeassa ja väärässä,
etten muuta voi, kuin rakastaa sinua."

-Tommy Taberman-

En - Marja Mattlar

En aio puhua sinulle mistään rakkaudesta,
en mitään suuria sanoja syvästä tunteesta.
En aio maalailla eteesi tulevia taivaita
enkä yhteisen matkamme kauniita keitaita.
En.
En puhu sydämen sadoista tuntemuksista,
en mitään katseesi huikaisevasta voimasta.
En kerro kuvitelmista, haaveista hurjista.
En.

Minä mykistyn äänesi kuulemisesta,
olen sanaton ehdottomuudesta,
jolla olemukseni sinulle antautuu.

En minä vaadi sinua valoja vannomaan,
en mitään tulevaisuudesta minulle lupaamaan.
En tahdo lahjoja, kukkia, sormusta milloinkaan.
En.

Minä hämmennyn pelkästä näkemisestä,
olen ymmälläni tästä kiihkeydestä,
jolla olemukseni sinulle tarjoutuu.

En minä pyydä sinua luokseni palaamaan,
en vaadi rakkauden sanoja, tekoja toistamaan.
En.

Minä vakuutun jokaisesta kohtaamisesta
siitä määrätietoisuudesta,
jolla kaikki minussa lähellesi hakeutuu.


***

J:lle