IRC-Galleria

Vieläkään
en saa
unta

Liikaa ajatuksia
kuin
kuiskauksia pimeässä

Aamuun saakka
raiskaamassa
väsynyttä
mieltä

***

Viime yönä

Hiljaisuus
ei ollut
painostavaa,

valunut päälle

Nukuin

Kietoutuen uniin
sinusta

http://www.sey.fi/elaintieto/kissakesaksi.html

http://www.kirkkojakaupunki.fi/?newsid=3038&deptid=124&languageid=3&NEWS=1

http://ksesy.fi/news_show?id=92&l=1

Eilen käytiin paikallisessa löytöeläinkodissa (Kaukana se on kodinomaisesta tunnelmasta, mutta ajatus on hyvä.. Se onkin sitten eri asia riittääkö se vai ei...) ja vietiin samalla sinne orpokissoille ruokaa ja leluja. Sydän siinä särkyi, taas kerran, kun häkit ovat täynnä pieniä kissoja, emoja ja pentuja ja yksinäisiä kolleja, joita kukaan ei halua, kukaan ei rakasta, ja jos hyvin käy, ne eivät päädy enkelipiikille vaan jonkun kotiin jossa ne rakastetaan rusinoiksi. Mutta usein ei käy hyvin. Liian usein.

Täällä Lappeenrannassa on taas kesäkissa- ja kulkukissaongelma. Niitä poimitaan teiden varsilta, Linnoituksesta, milloin mistäkin. 70:stä kissasta 4 oli löytänyt kodin. Aika pieni luku. Ihan liian pieni. Onko se niin vitun vaikeaa rakastaa lemmikkiään sittenkin kun se ei enää ole pieni ja pyöreä vaan alkaa kasvaa aikuiseksi? Onko se niin vaikeaa leikata kissa ettei se tee vahinkopentuja ja onko se TOSIAAN niin ylitsepääsemättömän vaikeaa pitää se kissa siellä sisällä?? Ei sen kuulu kulkea vapaana ulkona, sanoo joku maalaisjuntti mitä muuta tahansa. Kissan älykkyys vastaa kolmivuotiaan lapsen älykkyyttä, eikä sitäkään jätetä yksin ulos tai anneta mennä ilman valvontaa tien yli. Mikä vittu ihmisiä vaivaa??? Nykyisin on kyllä rahaa ostaa tonnin kännykät ja tietokoneet, laittaa helposti auton erikoistulppiin sata euroa, mutta rahaa ei ole tehdä kissalle ulkotarhausta.

Tyhmyys ei ole sallittua. Julmuuskaan ei. Ja julmaahan tuo on, ajattelemattomuus ja tunteettomuus. Joskus tuntuu että siellä saunan takana olisi aika monelle ihmiselle tilaa.

Kun kysytään mitä ihmiset arvostavat, vastaus on suhteellisen selkeä. Tärkeintä on ystävät ja perhe ohi maallisen mammonan. Ihmissuhteiden arvoa ei voi mitata rahassa. Raha ei rakasta takaisin.

Tuntuu, että vaikka elämme historiamme vaurainta aikaa, ihmiset ovat yksinäisempiä kuin koskaan ennen. Tekninen kehitys on edesauttanut tuota kehitystä omalta osaltaan. Automaatio on korvannut ihmiskontaktit ja asiat hoituvat vaivatta ilman yhtäkään aitoa ihmiskosketusta. On tutkittu, että ihmiset kuitenkin mieluumin asioisivat elävän ja hengittävän ihmisen kanssa kuin koneen, mutta markkinatalouden aikana ihmisyys on arvona korvattavissa tuottavuuden nimissä. Rahasta ja tuottavuudesta on tullut puolijumala, jonka nimeen vannotaan kaikkialla.

Matti. J. Kuronen, lappeenrantalainen rovasti, on kirjottanut seuraavasti: "Kun tämän tulevaisuuden toivottomuuteen liittyy nykyajan mielettömyys, kylvetään se pelto, missä nyt leikataan surullista satoa. Tässäkin suhteessa ei kai koskaan ole eletty yhtä täydellisten keinojen ja yhtä kehnojen arvojen maailmassa kuin nyt. Kuka tahansa voi saada käyttöönsä sen verran hevosvoimia kuin James Deankin, mutta nyt siihen autoon sopii viisi muutakin nuorta kapinallista. Yhden Ajan Sävelen tai Suosikki-lehden varaan eivät nuoret tytöt pystyneet luomaan itsestään kovinkaan seksikästä myyntituotetta. Nyt miltei kaikilla on käytössään itsensä myyntikanavat Internetissä. Kaikki ei vain käy kaupaksi."

Ihmisellä on olemukseensa paineltuna tarve läheisyyteen, ja jokainen haluaa rakastaa ja olla rakastettu hinnalla millä hyvänsä. Vaikka perinteet sortuvat äänekkäästi ja uusia traditioita syntyy korvaamaan vanhoja, emme vielä ole kyenneet määrittelemään itseämme yksilöinä vaan vieläkin peilaamme arvoamme ihmisenä suhteessamme muihin. Elämme siinä suhteessa jatkuvaa murroskautta. Mikä minä olen? Kuka minä olen? Ja minkä arvoisena minä pidän itseäni? Yksikkö vai monikko? Ja kumpi on arvokkaampi?

Yksinäisyyteen paras lääke on toinen ihminen. Halaus ja kosketus, silmiin katsominen, se sanaton yhteydentunne on mittaamattoman arvokas voimavara, jota ei voi korvata. Jos lapsi kasvaa ilman kosketusta hänestä tulee tunnekylmä ja vihainen. Rakkautta pitää opetella ottamaan vastaan - ja antamaan. Se ei ole itsestäänselvyys, vaan opittava taito.

Ihmisen tulisi oppia rakastaan itseään. Olla hieman anteeksiantavampi itselleen. Ja sitä kautta rakastaa myös muita. Vanhenemisessa on se hyvä puoli, että asiat eivät ole niin musta-valkoisia vaan pikkuhiljaa alkaa näkemään jatkuvien harmaan värisävyjen keskellä uusia kauniita värejä, häivähdyksiä ihmisyydestä tässä ja nyt. Sinä olet siinä sellaisena kuin olet, täydellisenä kaikkine virheinesi ja sinulta minä voin oppia paljon, kirjaston verran. Sinuun minä saan kosketuksen. Ja minä tässä, minun maailmani, erilainen kuin sinun ja silti aivan sama, ja pienen hetken ajan me ymmärrämme toisiamme tai ainakin siihen on mahdollisuus, ja se riittää. Tässä ja nyt se riittää luomaan yhteyden, kirvoittamaan hymyn ja jakamaan ajatuksen. Kenties siitä syntyy jotain kaunista, hyvä muisto, joka saa hyvälle tuulelle kun seuraavan kerran tauolla pysähdyn sitä ajattelemaan. Niin paljon enemmän kuin koko päivä yksin, muurien sisällä kohtaamatta ketään.

Minulta sinulle,
siunattua viikonvaihetta.

Blessed Be.

Viime vuonna taisin ohimennen katsoa yhden jakson tuosta paljon puhutusta sarjasta. Siinä kisailijat pesivät noin tunnin käsiään ja kansa enemmän tai vähemmän kiinnostuneena seurasi kuinka saippua vaihtelevalla menestyksellä pieneni. Jo tuolloin ajattelin, ettei kyseinen viihde kolahda minuun. Itse asiassa pidin sitä typeryyden jonkinlaisena huipentumana, ja ajatus sai vahvistuksen viimeistään eilen.

Eilen iltasella siinä sukan neulomisen ja Paulan kanssa rupattelun ohessa jäin tuijottelemaan televisiota, ja näin suureksi huvikseni elämäni toisen BigBrother-jakson. Eilisessä jaksossa vaalea eksyneenoloinen neiti-ihminen keskusteli hyvin epämääräisenoloisen pojan kanssa kuukautisten alkamisesta ja ehti ilmoittaa siinä ohimennen jo, ettei pidä alushousuja. Totta kai tämä on tärkeä asia ilmoittaa sille kenen kanssa keskustelee, totta kai, maailmanrauha riippuu siitä ja ekologisten lajien säilyminenkin. Samaan hengenvetoon hän toivoi raskautta mutta pieni keskenmenokaan ei haittaisi, kun kerran hän on talossa. Ja herranjestas, jos hän olisi raskaana, niin sitten ei hän saisi ryypätäkään. No tokihan siitä maailma nyt murenee! Varmasti kaikki tämän tajuavat - tai sitten eivät. Ja kansa saa taas laittaa rahojaan tekstiviesteihin, joilla saadaan valita näille suurille mediapersoonille tehtäviä grillibileistä hammashygieniavälineiden hävittämiseen. Ja taas joku jossain pitää tätä kaikkea suurena viihteenä ja addiktoivana ajankuluna. Joku jossain, minä en.

Minuun ei iske tai ole koskaan iskenyt tekohuumori, enkä minä näe syytä katsella humalaisia tekemässä itsestään idiootteja televisiossa. Ilmeisesti minulla on parempaakin tekemistä sitten vapaa-ajallani. Minusta on jokseenkin kaikinpuolin typerää, että tällaista paskaa edes pitää näyttää televisiossa! Rumia, tyhmiä julkisuudenkipeitä ihmisiä leikkimässä seuraleikkejä viihteen nimissä! Voi huokaus.... Joukossa todellakin tyhmyys tiivistyy.

Ilmeisesti kansa kuitenkin pitää tästä, ilmeisesti kansaa yhdistää se kollektiivinen myötähäpeä, jonka tuntee kun katselee noita wannabejulkkiksia, jotka rinta rottingilla runkkaavat televisiossa vain saavuttaakseen sen oman 15 minuuttia julkisuudessa. On helpompi elää omaa pientä elämäänsä ja tuntea ylemmyydentunnetta, kun joku tekee itsestään kansakunnan pellen - ja vielä vapaaehtoisesti.

Mene ja tiedä. Minä seuraan paljon mieluumin sitä Hollywoodin massaviihdettä tyyliin "Todistettavasti syyllinen" tai "CSI" kuin tätä suomalaista korkealuokkaista viihdettä, jonka vuoksi todistettavasti ihmiset eivät nukukaan.

Syyskuu alkoi sateisena. Eilen katseltiin kissojen kanssa kuinka vesi hakkasi harmaana verhona ikkunaan, eikä kesästä ja sen lämmöstä ollut enää jälkeäkään, laitettiin tuikkuja palamaan ja keitettiin kahvia. Syksy on saapunut.

Mitä se sitten tuo tullessaan? Mene ja tiedä. Ilmeisesti jotain uutta ja vanhaa suloisena vyyhtinä, lankakerämäisenä ryöppäänä uusia tapahtumia ja vanhoja muistoja. Villasukkia ja jouluvaloja.

Pane kattilat, kauhat piiloon,
sammuta liesi,
heitä rätti ja harja nurkkaan:
en minä kaipaa
jauhopeukaloa, huoltajaa,
minä tarvitsen
rakastajaa

- Tommy Tabermann

Tänne käännä armaan aatos,
henki heilan/sulhon tiettäväksi,
mieli mulle mieltyväksi,
tutuksi tulinen tunne.
Nouse lempi liehumaan,
herättele hehku lemmen,
rakkauden raju rutina.

Kaksin kuuluu meidän olla,
kaksin kasvaa kukkasetkin,
kahden kultakurkkusetkin,
linnut laulavat lujimmin.

<3

Tänään sain tietää että työt jatkuu, mikä oli juuri sitä mitä toivoinkin.

Kaiken kaikkiaan mukava päivä,

ei kenties kaikkein paras, mutta ihan tarpeeksi hyvä.

Jopa enemmän kuin...

***

Niin niin... kello 20.02 ja kaikki on... en ees sano.

Jos sitten huomenissa parempi päivä.

Tuntea joku,
jonka kanssa vallitsee yhteisymmärrys
välimatkoista tai lausumattomista
ajatuksista huolimatta
- se voi tehdä tästä maailmasta
puutarhan.

- Johann Wolfgang Von Goethe

***

Tulla lähelle
vaatii sinulta voimaa,
paljon
väkevää voimaa

Olla lähellä
vaatii sinulta rohkeutta,
paljon
paljasta rohkeutta

Päästää lähelle,
sisälle,
vaatii sinulta
vain
uskoa toiseen ihmiseen

-Tommy Tabermann

***

Hymyilet,
aivan äkkiä,
niin kuin hymyillään
silloin kuin oikeasti hymyillään,
ilman syytä,
niin kuin sanotaan
Yksikään hymy ei synny syyttä.
Hymy on sielun ainoa tapa
olla hetken näkyvillä
niin ettemme menettäisi uskoamme
sen kaikkivoipaisuuteen.
Hymyilet
jotta minäkin
paljastaisin sinulle
oman sieluni.

- Tommy Tabermann

***

Milloinkaan emme kuule toisiamme
niin hyvin
kuin hitaina hiljaisina iltoina
kun istumme pitkään kaksin
ja kuuntelemme hiljaisuutta.

- Tommy Tabermann

***

Sitoutua niin syvästi
että muuttuu pohjattomaksi
Puristaa niin lujasti
että muuttuu rajattomaksi
Rakastaa niin mielettömästi
ettei mikään enää
ole vailla merkitystä

- Tommy Tabermann

***

http://www2.hs.fi/extrat/hsfi/omaelama/sukupuolitesti/

Minä olen sitten 75% nainen. Melkein siis prinsessa...