IRC-Galleria

Tänään oli kyllä aika upea päivä. Käytiin musiikkikaupalla juomassa kahvia ja turisemassa, tekemässä auto-ostoksia, kirpputorilla tuhlaamassa (minä ostin ihanan mummomaisen räsymaton eteiseen, sellaisen missä on miljoonatuhattasataa eriväristä kuderaitaa oranssista punaiseen ja sinisestä violettiin, ja se maksoi vain kaksi euroa!), ostin Chanelin No. 5 - tuoksun (sitä ei minulla ole ollutkaan muutamaan vuoteen. Ja se on kyllä ihan kaikkien aikojen ihanin tuoksu ikinä!), ja oranssinpunaisen laskosverhon keittiön ikkunaan... Kissatkin saivat oman osansa tuhlausvietistä, ja herkkuja olikin sitten kaikille jotain. Minun rakkaani.

Tuli kaupassa mieleen, että oikeastaan tähän ikään mennessä minulle on muodostunut jo omat vakiintuneet tapani. Mieliasiat, joita ei vaihda. Hyvää kahvia, mieluiten Earl Grey - teetä, keltaista jaffaa, suolakurkkuja ja punajuuria, omenoita ja nektariineja, talvisin appelsiineja ja mandariineja, pähkinä- tai minttusuklaata, mansikanmakuista purukumia, punainen tukka, Chanelin No. 5 tai vaniljan tuoksuista hajuvettä, mustia tai violetteja, valkoisia tai beigejä vaatteita, mieluiten kanelipullia, kauhuelokuvia, kultaisia koruja ja mieluusti timantteja (minä olen harakka tuossa suhteessa, pakko myöntää), ruusuja, mieluusti punaisia, ei turkiksia, ei uutta nahkaa, mieluusti kierrätettyä, mieluusti ekologista, villasukkia, mieluumin hanskat kuin lapaset, mieluusti paljon lukemista, sisustuslehdet ovat mukavia, kauhukirjat ovat mukavia, mytologiat ovat ihania, sadut ja tarinat.... ripsiväri, huulipuna, omenantuoksuinen huuhteluaine, sitruunantuoksuinen pesuaine... Omat vakionsa nuokin. Jokaisella on omansa.

Huomenissa voisi tehdä kanelipullia. Lähtisi aamusta ostamaan munia ja maitoa, ja kissoille hiekan.

Kuulostaa aika hyvälle idealle. Saisi sitten siskot pullaa kun vietämme yhdessä saunailtaa. Taitaa tulla taas yksi mukava päivä.

Kauniita unia kaikille. Sinne jonnekin.

Eilen uhkailtiin talven alkamisella, ja oikeastaan sille se tuntui tänään kun oltiin Päkkänän kanssa päivälenkillä. Se kaunis syksyn ydin on selkeästi ohitettu, ja kylmä tuuli puhaltaa jo kevyemmän vaatevarustuksen läpi.

Talvi.. kirkasta valkoista ei-mitään. Kohta on sen aika. Kamala kuinka nopeasti aika kuluu. Vastahan se oli kesä ja helle. Nyt tarpotaan pimenevässä illassa ja poltetaan kynttilöitä. Varustaudutaan talvea kohti villasukin ja teevarastoin, juodaan C-vitamiiniporeita ja kaivetaan käsineitä esille.

Voi huokaus....

Toinen päivä sairaslomaa. Ja megalomaaninen tylsistyminen. Tänään tuli siivottua ja pestyä pyykkiä, ja illaksi on lainattu kauhuelokuvia ja ostettu juustopalleroita. Ainoa hyvä asia sairaslomassa on, että saa nukkua pitkään, vaikka tänäänkin tuli herättyä automaattisesti kello puoli seitsemän. Vähän aikaa meni pölmistyneenä, ja sitten otin kissan kainaloon ja valuin takaisin unten maille. Ainakin univaje tulee täyteen. Toisaalta täydellinen joutilaisuus on outo tunnetila, minä en osaa vain olla. Pitäisi siis kehittää jotain tekemistä huomisellekin....

No, nyt maksetaan laskuja ja sitten voisi mennä vielä haistelemaan ulkoilmaa. Parempi sekin kuin kasvaa horsmaa koneella. Luoja.. kuinka sitä joskus jaksoi olla näyttöpäätteen edessä suurimman osan päivästä! Niin paljon tuhlauttua aikaa! Niin paljon tuhlauttua elämää! Kaipa se palveli silloin tarkoitustaan, mutta näin jälkikäteen ajatellen, tulihan siellä oltua hitusen liian kauan. Ehdottoman valitettavan surullista. Mutta sellaista se.. elämä. Ei pidä valittaa. Parempaa kohdehan sitä mennään koko ajan. Vai mitä.

Noviisius
Et tunne ketään, eikä kukaan tunne sinua. Katselet ulkopuolisena miten kaikki päästelevät näytölle toinen toistaan hauskempia letkauksia, joista et ymmärrä yhtään mitään. Kanavalla päivittäin notkuvat ihmiset halittelevat, pusittelevat ja puristelevat toisiaan
mennen tullen (ja yleensä siinä välissäkin), ja puhuvat kieltä joka näyttäisi olevan sekoitus karjalan murretta ja satunnaisia
onomatopoeettisia äännähdyksiä. Suurin osa keskustelijoista tuntuu nojaavan yhteen näppäimiston kirjaimeen vähintään 15 sekuntia kerrallaan.

Miten siis toimit? Yrität epätoivoisesti päästä selvyyteen mitä erilaisimmista kirjainyhdistelmistä, joita keskusteluissa käytetään, sekä ihmisistä nikkien takana. Kaikki näyttävät olevan nuoria ja kauniita, ja sinäkin haluat epätoivon vimmalla mukaan heidän
maailmaansa... tietenkin.

Aluksi sinuun suhtaudutaan nihkeästi, kunnes eniten senhetkiseen kokoonpanoon kyllästynyt (yleensä vastakkaisen sukupuolen edustaja) ottaa sinuun kontaktia. Naiset pääsevät todistetusti nopeammin etenemään sättiurallaan kuin miehet,
kysyntä ja tarjonta ovat epätasapainossa myös tässä maailmassa. Pian kuitenkin kaikki tervehtivät sinuakin, ja olet onnellisesti
liukumassa seuraavaan vaiheeseen..

Avautumisvaihe
Yleensä tässä vaiheessa olet ihastunut johonkin vakioporukkaan kuuluvaan henkilöön. Itsetuntoasi hivelee kun muut vitsailevat kustannuksellasi, kaappisi täyttyy epäsuorista ja suorista
vihjailuista ja kysymyksistä, etkä pane sitä lainkaan pahaksesi. Joudut kertomaan elämästäsi kaiken, yleensä useaan kertaan illassa ja pikkuhiljaa tekemisistäsi ruvetaan keskustelemaan
myös silloin kun itse olet poissa.

Opit tekemään sydämiltä näyttäviä kuvioita ruudulle. Opit myös käyttämään mitä erilaisimpia kiertoilmaisuja termille rakas. Suurin osa ajastasi kuluu toisten sättäilijoiden tervehtimiseen ja hyvästelemiseen. Chat-moderaattorit tuntevat sinut nimeltä, ja sinä heidät.

Tässä vaiheessa opit myös idlaamaan. Saatat viettää tuntikausia kanavalla odottamassa ihastuksesi kohdetta, hiljaa, yksin,
tekemättä yhtään mitään. Silloin tällöin joku satunnainen ohikulkija saattaa tulla tiedustelemaan sinulta oletko botti,
vai muuten vaan seuran puutteessa. Tässä vaiheessa lojaaliutesi on korkeimmillaan: et voi kuvitellakaan puhuttelevasi muita kuin
vakioporukkaan kuuluvia henkilöitä.

Jonkin punaviinin (olet lopettanut viinan ja kaljan juomisen, koska muiden mielestä se on rahvaanomaista) huurruttaman illan jälkeen päädyt soittamaan ihastuksesi kohteelle ja tapaatte
kahden kesken. Kirjaudutte välittömästi yhteisellä nikillä (esim. JormaAnnikki) huoneeseenne, naureskelette hetken tilanteelle
kollektiivisesti, juoruatte muista kanavan käyttäjistä keskenänne ja harrastatte seksiä.

Kuitenkin yhteisösi virallinen jäsen sinusta tulee vasta silloin, kun ensi-ihastuksesi hiipuu. Kun joku muu kiinnostuu sinusta ja päädytte harrastamaan seksiä, olet vasta aidosti vakkari. Sitä ennen sinua pidetään kiinnostavana.

Yhteisöllisyys
Huomaat istuvasi koneen äärellä sättimässä vähintään 12 tuntia vuorokaudessa. Tiedät milloin yhteisösi jäsenet käyvät kaupassa, puhuvat puhelimessa tai istuvat paskalla. Tiedät miltä suurin osa heistä näyttää ja osaat myös nimetä kaikki kissat, koirat ja muut heidän omistamansa lemmikit. Olet myös tavannut heidän lähisukulaisiaan.

Enää et välttämättä tervehdi lainkaan uusia tulijoita, vaan suhtaudut heihin ystävällisen etäisesti, ja nyt sättivuosiltaan nuoremmat pitävät sinua salaperäisenä ja kiinnostavana.
Toisinaan tunnet kyllästymistä vanhoihin kuvioihin, mutta et osaa poistua huoneesta. Olet jäänyt sättiroolisi vangiksi, etkä pysty päättämään omasta ajankäytöstäsi tai elämästä
ylipäätään.

Tiedät myös kuka on harrastanut seksiä kenenkin kanssa, ja kenen kanssa kukin seuraavaksi haluaisi harrastaa seksiä. Tämän myös he tietävät sinusta. Osaat vailla minkäänlaisia
mustasukkaisuuden, omistushalun tai moraalin tuntemuksia pimpata sättivuosiltaan nuorempia tai vanhempia chattovereitasi toisilleen, vaikka olisitkin jopa seurustellut heidän kanssaan.

Olet omaksunut myös täysin oikean puheenparren, tyylit ja maneerit. Osaat laukoa ruudun täyteen kuukausia tai jopa vuosia sitten sanottuja asioita sivuavia kommentteja. Pystyt pitämään
auki useita (eri merkkisiä) selaimia samanaikaisesti ja käymään useissa paikoissa älykästä keskustelua sekä seksistä, että
seksistä. Olet osallistunut useisiin miitteihin ja suurinta osaa kanavallasi notkuvista ihmisistä näet viikottain.

Olet itse harrastanut seksiä vähintään kolmen vastakkaisen sukupuolen edustajan kanssa ja yhden samaa sukupuolta olevan henkilön kanssa. Olet ihastunut epätoivoisesti ainakin 25 kertaa, ja sinuun on ihastuttu 3 kertaa.

Yhteisösi kanssa olet vieraillut Linnanmäellä, Korkeasaaressa, Suomenlinnassa ja muissa keskeisissä kohteissa. Olet myös käynyt jokaisen vakionaaman kotona ja ihaillut mitä
moninaisempia mitään sanomattomia maalauksia ja valokuvia. Saat vähintään kaksi kännistä puhelua yössä, mikäli et ole kanavallasi roikkumassa itsekin. Saat epilepsiakohtauksen jos
joku vakkareista ei puhu sinun kanssasi.

Jossakin vaiheessa huomaat päätyneesi tilanteeseen, jossa tiedät mitä tarkoittaa wam, rx, kign ja ty, mutta et muista omaa
sosiaaliturvatunnustasi. Tässä vaiheessa on aiheellista pitää pieni tauko ja miettiä syntyjä syviä.

Päätepiste
Nyt vietät kaiken aikasi kanavallasi Useimmiten sinulla on tylsää, mutta konpensoit sitä tehokkaasti nerokkailla lausahduksilla kuten:

13:55:22 [Isara] huoh
13:55:23 [Isara] tylsää
13:55:24 [Isara] skjdfhliasudyafaoisuf2093
13:55:24 [Isara] piupaupou
13:55:25 [Isara] joopajoo

Mielestäsi suurin osa chattaajista on kaurapuuron luonteella ja älykkyysosamäärällä varustettuja idiootteja, mutta itse olet aina vain älykkäämpi omnipotentti. Halveksut muita ja käytyjä
keskusteluja, sillä ne ovat mielestäsi merkityksetöntä höpöhöpöä. Kutsut usein kanssasättääjiäsi karjaksi. Enää et myöskään tajua mitä ihmettä näit ensimmäisessä
ihastuksessasi, varsinkin kun hän meni yhteen Jorman tai Maijan kanssa, joita kumpaakaan et tietenkään voi enää sietää. Kaikki uudet tulijatkin pimpataan yleensä jollekin muulle, sillä huhu siitä, että käytät masennuslääkkeitä on levinnyt ympäri sättiä kulovalkean lailla. Pian huomaat myös olevasi kymmeniä vuosia keskustelukumppaneitasi vanhempi, ne joiden kanssa
aloitit, ovat joko vakiintuneet tai löytäneet uudestaan hetken kadoksissa olleen elämänsä. Samaan aikaan kotonasi ravaa epämääräistä porukkaa, ihmisiä jotka ovat yleensä juovuksissa
tai ainakin viinan tarpeessa. Näitä ihmisiä et itse haluaisi nähdä, mutta koska olet kerran heidät kutsunut, ne tulevat aina uudestaan.. ja uudestaan.. ja uudestaan.

Päätät siis lopettaa huomenna, viikon kuluttua tai
vuodenvaihteessa, mutta siitä huolimatta roikut päivästä toiseen koneella. Et halua hakea apua, koska sinussa ei tietenkään ole mitään vikaa.

Ratkaisu
Vaipuminen epätoivoon on kuitenkin turhaa, kokenut sättääjä voi löytää useitakin käyttökelpoisia keinoja piristää kulahtanutta
arkeaan. Ratkaisuista huonoin on ehdottomasti chatpaasto, sillä se ei kestä yleensä tarpeeksi pitkään, eikä muut kuitenkaan arvosta paastoasi niin paljon kuin luulet, vaan jättävät surutta
huomioimatta käyntikortissasi mainostamasi faktan ja unohtavat sinut (yllättävän nopeasti).

Hyviä vaihtoehtoja on onneksi muitakin. Paras kaikista lienee olla salaperäinen ”en tapaa ketään, koska asun Kemijärvellä” –ilmestys, mutta jos olet todistettavasti pitänyt samassa
asunnossa pääkaupunkiseudulla pileet sättiystävillesi useammin kuin yhden kerran, et luultavimmin pysty enää käyttämään tätä keinoa.

Hyvä vaihtoehto on luoda lisää aliaksia. Näin saatat päätyä tilanteeseen, jossa voit eri ilmentymilläsi päästä osalliseksi kaikkien maailman sättiyhteisöjen sisäpiireihin. Jossain
vaiheessa aika ja muut resurssit kuitenkin loppuvat kesken, eli kannattaa valita muutamia, teemoiltaan täysin poikkeavia yhteisöjä. Erityisen mielenkiintoiseksi elämä aliaksiesi kanssa menee, jos vaihdat niiden avulla myös ikääsi, sukupuoltasi ja mahdollisuuksien mukaan myös ajatusmaailmaasi. Jännitystä lisää myös kiinni jäämisen pelko (saatat yllättyä miten moni
harrastaa tätä jo nyt, ja tunnistaa rikostoverinsa). Helpoin vaihtoehto on jatkaa samaan malliin kuin aikaisemmin. Saattaa olla, että sillä tiellä menetät viimeisetkin IRL-ystäväsi, opiskelupaikkasi, suhteesi naapureihin ja sukulaisiin, mutta kaupan päälle saat varmasti mainetta ja kunniaa, kauniita naisia ja miehiä, mahdollisuuden harrastaa mielenkiintoisia ja
älykkäitä keskusteluja, pikkuhiljaa sinusta tulee kuuluisa ja kadehdittu, ihailtu ja kunnioitettu.. niinkuin vain voi tulla yhdestä ihmisestä tuhansien samanlaisten keskellä.

Lopettaminen ei ole vaihtoehto.


http://keskustelu.suomi24.fi/show.fcgi?category=94&conference=3000000000000008&posting=22000000013359056

***

Tällainenkin löytyi netistä. Aika osuva, ja pirun totta. Niin monihan jää koukkuun nettiin, että ongelman laajuus ei ole vielä edes paljastunut kaikessa rumuudessaan. Tuolla jossain on olemassa kokonainen hukattu sukupolvi, joka elää ja hengittää netin kautta. Ihmisiä, jotka ovat syrjääntyneet elämästä ja kehittäneet itselleen nettialiaksen, jonka kautta ollaan sitä mitä haluttaisiin todellisuudessa olla, mutta mihin ei kyetä ja pystytä. Netti anonyymisuudessaan antaa jokaiselle mahdollisuuden elää varjoelämää, ja niihin varjoihin on helppo hukkua kun vuorokauden ajalla eikä paikalla ole enää mitään merkitystä. Netti elää omaa elämäänsä. Sieltä poispääsy, ja riippuvuuden tunnustaminen voi olla kova paikka. Mutta elämä on täynnä valintoja, ja se, että opettelee laittamaan sen koneen kiinni, sekin on valinta.

Vähän aikaa sitten televisiosta tuli dokumentti kotiäideistä, jotka sättäävät ja irkkaavat jopa riippuvuuteen saakka. Aika, paikka ja perhe menettää merkityksensä, kun he elävät koneen kautta kaikkea sitä mistä tuntevat jäävänsä paitsi, oli kyse sitten romantiikasta, toisen aikuisen seurasta tai nettiseksistä. Surullista mutta totta. Ihminen on itsekäs olento, eikä ole mitään surullisempaa kuin äiti joka menettää kosketuksensa normaaliin elämään.. ja lapseensa.

Lapsi on pieni niin kovin vähän aikaa, ja sienen lailla hän imee itseensä kaiken mitä ympäristössä on. Jos vanhemmat rakastavat näyttöpäätettä enemmän kuin jälkikasvuaan, ja viettävät ruudun ääressä enemmän aikaa kuin lapsensa kanssa, kasvaa lapsi tunnekylmäksi ja arpeutuu sisältä. Pahimmillaan lapsi oppii kantamaan ikuista häpeää ja surua asiasta, joka ei hänen syynsä ollut. Suomessa on vasta vähän aikaa tutkittu päihdeongelmaisten lapsia, ja sitä kuinka menneisyys vaikuttaa heihin läpi heidän elämänsä. Netti aiheuttaa pahimmillaan samanlaista riippuvuutta kuin huumeet tai alkoholi, ja tuhoaa siinä sivussa kokonaisia perheitä, lapsista puhumattakaan.

Vastuu on aina aikuisen. Aina. Jopa silloin kun sen ruudun pitää olla kiinni, että voidaan viettää yhteistä aikaa, tehdä yhteisiä juttuja, niitä pieniä, joista jää muistoja joita vaalii läpi elämänsä. Entä sitten jos noita muistoja ei lapselle kerry? Jos äiti tai isä on aina nenä ruudussa kiinni? Niinpä... Uskoisin, että seuraamuksista saamme kuulla vielä tulevaisuudessa. Eikä se ole kaunista kuunneltavaa.

Anna tyhjyyden täyttää
sinut keveydellään
Anna tyhjyyden avata ovet
ja ikkunat, purkaa seinät,
mitätöidä rajat:
ole kuin veli tyhjyydelle
Antaudu ehdoitta tyhjyyden keveydelle
joka vie sinut kauas ja korkealle
raskauden yläpuolelle
je tekee sinusta yhtä painavan
kuin rakastetun äkillinen hymy


- Tommy Tabermann

(I miss you)

Hello there the angel from my nightmare
The shadow in the background of the morgue
The unsuspecting victim of darkness in the valley
We can live like Jack and Sally if we want
Where you can always find me
And we'll have Halloween on Christmas
And in the night we'll wish this never ends
We'll wish this never ends

(I miss you I miss you)
(I miss you I miss you)

Where are you and I'm so sorry
I cannot sleep I cannot dream tonight
I need somebody and always
This sick strange darkness
Comes creeping on so haunting every time
And as I stared I counted
The Webs from all the spiders
Catching things and eating their insides
Like indecision to call you
and hear your voice of treason
Will you come home and stop this pain tonight
Stop this pain tonight

Don't waste your time on me you're already
The voice inside my head (I miss you miss you)
Don't waste your time on me you're already
The voice inside my head (I miss you miss you)

I miss you...

Sisko meni naimisiin miehensä kanssa 28.9.2007. Päivä oli kaunis, hiukan pilvinen, mutta hyvin kaunis, lehdet satoivat puista ja oltiin syksyn ytimessä. Herkkää ja kaunista.

Päivä alkoi kamalalla hälinällä kun morsian sisarineen laittautui kauniiksi yhden sulhasen säestämänä. Vaikka Piritan kanssa herättiin jo seitsemän aikaan ja vihkiminen oli vasta klo 12, tuntui aika loppuvan kesken kun piti silittää ja puunata, kähertää ja väkertää puuteri- ja hajuvesipilven keskellä, mutta kyllä lopputulos oli sen arvoinen. Suloisia oltiin kaikki, morsiammesta puhumattakaan! Joskus kun Jussi saa aikaiseksi siirrettyä kuvat koneelle, niin pitää tännekin laittaa otos tai pari.

Vihkiminen oli lyhyt mutta kattava, ja isi saatteli Tiinan avioon. Ja kun vihkitilaisuus oli ohi, ja oli aika halata, niin padot murtuivat puolin ja toisin. Ja vaikka minulla oli suunnitelmana sanoa jotain kamalan viisasta ja mieleenjäävää vihkiparille, niin ainoa mihin kykenin oli lohduton nyyhkintä ja Jussille tuli tokaistua "voi vittu". Joskus sanat vain unohtuvat, etenkin kun tunne on niin suuri. Ja nyt se oli.

Jatkoille mentiin ihanaan vanhaan kerhohuoneeseen, ja Piritan kanssa ehdittiin käydä ärrälläkin tarkoituksena ostaa muutama lyijykynä hääparikyselyitä varten, mutta eihän siellä mitään ollut myynnissä. Lahjoituksena saatiin sitten mainoskyniä, ja hyvinhän ne pelitti, vaikka joku ne kähvelsikin sitten loppuillasta. Mutta sille ei mahda mitään.

Paikka oli edellisenä yönä koristeltu kauniiksi, ja sadat kynttilät paloivat romanttisesti koko illan. Pöydillä oli pellavaliinat ja viiniköynnöstä, muutama kerbera ja kynttilöitä silmän ulottumattomiin. Siunauskin tapahtui kynttilämeressä. Jussi oli miksannut itse häämarssin, ja kaikki sujui kuin tanssi.

Ruokana oli porokeittoa, ja maailman parasta salaattia, hääkakkukin oli hyvää, ja sen päällä isin ostama hääparikoriste, jonka tarkoitus on nyt sitten kiertää kaikkien sisarusten häissä, siis mikäli me koskaan menemme naimisiin... Mutta sen näkee sitten. Kaikki aikanaan.

Tunnelma oli valtavan hieno, ja kaikilla oli todella hauskaa! Sonja ja Jyri lauloivat hääparille, ja sen naisen ääni on yksi hienoimmista, se on pakko todeta! Jussikin lauloi Tiinalle heidän kappaleensa, ja muutenkin häissä ei hiljaista hetkeä tullut. Siitä piti Tiinan ja Jussin muusikkoystävät huolen. Heikki lauloi häävalssin ja kitarat soivat yöhön myöhään. Olisihan tuota juhlittu vaikka toinen päivä putkeen, mutta hääpaikalta meidät loppupeleissä heitettiin pois! Ensimmäiset häät joissa minä olen ollut ja joissa on tullut valomerkki... =)

Piritalla oli omat sutinansa häissä, ja minä leikin pientä kynttilätyttöä. Jatkoille mentiin Doorikseen, ja sieltä käveltiin kaupungin hiljetessä kotia. Muistorikas tapahtuma!

Aamusta siivottiin vielä hääpaikkaa yhdessä, ja muutama vieraskin tuli vielä puvuissaan vastaan! Nuorena jaksaa... tai sitten se rokkikukkous vaikuttaa asiaan. Mene ja tiedä, mutta kaikki kehuivat häitä parhaiksi! Sitä ne olivat minustakin.

Erityisen kaunis asia minusta oli, että Tiina ja Jussi menivät naimisiin äidin nimipäivänä, ja että vihkimisen jälkeen käytiin äidin haudalla. Näin äitikin oli mukana juhlassa, aivan kuten hän olisikin halunnut olla, ja varmasti hengessä olikin.

Niin siinä sitten kävi, että sen sijaan, että olisin menettänyt sisaren sain veljen.

Miten perhosia siitetään

Pitkään ihmettelimme
perhosten katoamista,
pelkäsimme
niiden lähteneen lopullisesti,
kuolleen
kuivaan kylmään ikävään
Kunnes keksimme
kielenpäällä kielenpäätä
äärimmäisen kevyesti koskettelemalla
kuinka helppoa onkaan
siittää perhosia,
kuoria, päästää lentoon,

kertomaan
mitä tulee tehdä
kun ihmettelee perhosten katoamista,
pelkää
puree kieltään


- Tommy Tabermann

On se miehen kuulo kummallinen aisti...

Nainen sanoo:

"Hei, talohan on ihan sotkussa. Sinä ja minä alamme nyt siivota. Ja
mitä sinun housusikin tekevät tuossa lattialla? Sinä olet huomenna ilman
vaatteita, jos et käy laittamassa niitä pesuun nyt heti!"

Ja mies kuulee kuulee sen näin:

"HEI blaa blaa blaa blaa. SINÄ JA MINÄ blaa blaa blaa. blaa blaa blaa
TUOSSA LATTIALLA, blaa blaa blaa blaa ILMAN VAATTEITA, blaa blaa blaa blaa
NYT HETI!"

***

*naur*

Just, vaiks samaa tulee harrastettua joskus itsekin. Toisinaan jopa sangen onnistuneesti...

"Älkää herätelkö, älkää häiritkö rakkautta, ennenkuin se itse haluaa."
Korkea Veisu 2:5-7

"Rakkaani on minun, ja minä hänen - hänen, joka paimentaa liljojen keskellä."
Korkea Veisu 2:10-16

"Yöllä minä vuoteellani etsin häntä, jota minun sieluni rakastaa, minä etsin, mutta en löytänyt häntä. Minä nousen ja kiertelen kaupunkia, katuja ja toreja, etsin häntä, jota minun sieluni rakastaa. Minä etsin, mutta en löytänyt häntä."
Korkea Veisu 3:1-4

"Eivät suuret vedet voi rakkautta sammuttaa, eivät virrat sitä tulvaansa upottaa. Jos joku tarjoaisi kaikki talonsa tavarat rakkauden hinnaksi, häntä vain halveksuttaisiin."
Kr.8:6-7

"Vaikka minä puhuisin ihmisten ja enkelien kielillä, mutta minulla ei olisi rakkautta, olisin minä vain helisevä vaski tai kilisevä kulkunen.
Ja vaikka minulla olisi profetoimisen lahja ja minä tietäisin kaikki salaisuudet ja kaiken tiedon, ja vaikka minulla olisi kaikki usko, niin että voisin vuoria siirtää, mutta minulla ei olisi rakkautta, en minä mitään olisi.
Ja vaikka minä jakelisin kaiken omaisuuteni köyhäin ravinnoksi, ja vaikka antaisin ruumiini poltettavaksi, mutta minulla ei olisi rakkautta, ei se minua mitään hyödyttäisi.

Rakkaus on pitkämielinen, rakkaus on lempeä; rakkaus ei kadehdi, ei kerskaa, ei pöyhkeile, ei käyttäydy sopimattomasti, ei etsi omaansa, ei katkeroidu, ei muistele kärsimäänsä pahaa, ei iloitse vääryydestä, vaan iloitsee yhdessä totuuden kanssa;
kaikki se peittää, kaikki se uskoo, kaikki se toivoo, kaikki se kärsii.
Rakkaus ei koskaan häviä; mutta profetoiminen, se katoaa, ja kielillä puhuminen lakkaa, ja tieto katoaa. Sillä tietomme on vajavaista, ja profetoimisemme on vajavaista. Mutta kun tulee se, mikä täydellistä on, katoaa se, mikä on vajavaista."
1 Kol.13:1-10

Ylpeys rakastetusta - rakkauden onnellisin tunne.
(Felix Dahn)

Olen kuin vanha talo, jos lakkaat lämmittämästä minua, rapistun.
(Risto Rasa)

Sinun tuoksusi minussa monta päivää, monta päivää rakastan itseäni.
(Eeva Kilpi)

Miten mieletön voi olla ihmissydän - että silloinkin kun olemme yhdessä on ikävä sinua.
(Fukayahu)

En ole imuroinut tänään. Pelkään etten kuulisi puhelinsoittoasi.
(Jouko Rajala)

Odottaminen on surullista. Surullisempaa jos ei odota ketään.
(Eeva-Liisa Manner)

Ei ole muuta todellista kuin uni ja rakkaus.
(Anna de Noailles)

Täyttäkää maailma rakkaudellanne ja rakkautenne maailman loputtomalla ihanuudella.
(Joseph-Arthur de Gobineau)

Syksyn kaunein päivä; Mielikin nimipäivä ja syyspäivän tasaus. 31 vuotta takana elämää, iloja ja suruja, naurua ja kyyneleitä, hitunen onnea ja koppakaupalla kohtaloa. Vuoristoratoja ja polkuja, joiden suuntaa ei vielä tiedä. Mutta ennen kaikkea, minun elämääni!

Kukaan tiedä huomisesta, mutta luotan siihen, että yhtä lailla se pitää sisällään täyttyneitä toiveita ja suunnatonta tarkoitusta, joka valkenee kun sen aika koittaa. Hyvä näin.

Tästä on hyvä jatkaa eteenpäin.

Tälle päivälle laitetaan teemaruno. Ihastukaa muutkin elämäniloiseen Mehitabeliin ja filosofiseen Archie-torakkaan, joka kirjoittaa kissaystävänsä runot kirjoituskoneen näppäimeltä toiselle pomppien. Ymmärrettävästä syystä runoissa ei siis ole välimerkkejä: ei torakkakaan kaikkeen taivu.

***

the song of mehitabel

this is the song of mehitabel
of mehitabel the alley cat
as i wrote you before boss
mehitabel is a believer
in the pythagorean
theory of the transmigration
of the soul and she claims
that formerly her spirit
was incarnated in the body
of cleopatra
that was a long time ago
and one must not be
surprised if mehitabel
has forgotten some of her
more regal manners

i have had my ups and downs
but wotthehell wotthehell
yesterday sceptres and crowns
fried oysters and velvet gowns
and today i herd with bums
but wotthehell wotthehell
i wake the world from sleep
as i caper and sing and leap
when i sing my wild free tune
wotthehell wotthehell
under the blear eyed moon
i am pelted with cast off shoon
but wotthehell wotthehell

do you think that i would change
my present freedom to range
for a castle or moated grange
wotthehell wotthehell
cage me and i d go frantic
my life is so romantic
capricious and corybantic
and i m toujours gai toujours gai

i know that i am bound
for a journey down the sound
in the midst of a refuse mound
but wotthehell wotthehell
oh i should worry and fret
death and i will coquette
there s a dance in the old dame yet
toujours gai toujours gai

i once was an innocent kit
wotthehell wotthehell
with a ribbon my neck to fit
and bells tied onto it
o wotthehell wotthehell
but a maltese cat came by
with a come hither look in his eye
and a song that soared to the sky
and wotthehell wotthehell
and i followed adown the street
the pad of his rhythmical feet
o permit me again to repeat
wotthehell wotthehell

my youth i shall never forget
but there s nothing i really regret
wotthehell wotthehell
there s a dance in the old dame yet
toujours gai toujours gai

the things that i had not ought to
i do because i ve gotto
wotthehell wotthehell
and i end with my favorite motto
toujours gai toujours gai

boss sometimes i think
that our friend mehitabel
is a trifle too gay