Sunnuntai. Tämän viikon aikana minä olen tippunut sängystä kahdesti, vaikka ainakaan ihan täysin tippuminen ei ole ollut minun oma vikani siitä huolimatta, että minä sinua vähän huudatin. Minun hiukseni ovat punaiset. Eivät ruskeat tai ruskeanpunaiset tai punaisenruskeat tai violetit, vaan ihan oikeasti punaiset. Huomenna on tämän vuoden viimeinen päivä. Sinä kiusaat minua ja sanot, että sinun suukkokiintiösi on täyttynyt tältä vuodelta, mutta silti sinä suutelet minua ja hymyilet, enkä minä muista päättyikö meidän leikkimme olohuoneen sohvalla eilen kaksi-yksi vai kolme-yksi vai onnistuinko minä lopulta tasoittamaan.
"Mun paras joululahjani", sinä sanoit aamulla, ja me olimme käpertyneet kiinni toisiimme kuin kaksi valkoista hassua lakanaa. Parhaita hetkiä yhdessä on laiskotella kaksin vuoteessa peitto sekaisin jalkopäässä toisen kainalossa rallittaen sormillani pientä ympyrää sinun vaaleaa rintaasi vasten. Tuntea sinun hellä pehmeä melkein kutittelevanhento kädenkosketus minun ihollani ja olla sinun lähelläsi ihan vain vaikka takkuisen pääni painautuessa sinun korvaasi vasten minun halatessani sinua ja rutistaessani itseni sinua vasten. Ulkona heikon säälittävän lumisateen laskeutuessa pihamaalle minä en voinut olla puristamatta sinun takamustasi sinun kävellessä autollesi avaamaan kuskinpuoleisen oven. Yöllä hämärässä hiljaisessa huoneessa sinä kuiskasit korvaani "punapää", ja "sinun punapääsi", minä vastasin. A leannan.
-Suuse-