IRC-Galleria

Minä pyydän, älä pidä minua vinksahtaneena ällöttäväntylsänä silmälasipäisenä akateemikkona, vaikka minä juuri nyt tunnustan jotakin näennäisen ällöttävänläpinäkyvänakateemista.

Tänä aamuna yliopistoelämässäni istuutuessani ehkä sata henkeä kattavan täyden luentosalin taakse luentosalin oven viereen sivupöydän ainoaan istumattomaan kulmaan minä kaivoin laukustani luentolehtiön ja rakastuin filosofiaan. Pakollisen alkuinformaation loputtua luentosalin varsinaiset istuinpaikat alkoivat vapautua osan opiskelijoista lähtiessä en minä tiedä ehkä takaisin nukkumaan. Minä nousin inhottavalta pöydänkulmalta filosofiainnostukseni sokaisemana ja kaadoin vierustoverini ruskean pöhkön hassunkurisen pappamaisen salkun lattialle niin, että salkun kullattu solkiosa maahan osuessaan aiheutti salin takana hienoisen katseita kääntävän kilinän. Minä hymyilin ja sanoin "hupsista" ja valtasin luentolehtiöni kanssa yhden paikan takarivin vapautuneista istuinpaikoista, enkä minä milloinkaan ennen aamu kymmentä ole yliopistoelämässäni ollut niin pirteä ja aiheesta innostunut kuin minä tänä aamuna olin kuunnellessani professorin rauhallista pohtivansalaperäistä ääntä luentosalin edessä jossakin.

Tämä rakkaus ei ole uusi, sillä tämä rakkaus minussa syttyi jo lukioaikana filosofian ainoalla pakollisella kurssilla ensimmäisen luokan syyskuussa menneisyydessäni kaukana jossakin. Ja juuri kun minä tammikuun vesisateesta hämmentyneenä en muutama päivä aiemmin enää eräänä aamuna osannut sanoa, mikä minusta isona tulee, minä vitsillä keksin kuningasajatuksen ja tulin itseäni huvittaakseni marssineeksi yliopiston filosofian luennoille ja ihan tuosta vain rakastuneeksi tuohon aivoja raastavaan tieteenalaan uudelleen. Helmikuun lopussa minä epäilen omaa olemassaoloani ja juoksen kaupunginkatuja lenkkikengät jalassa musta tuulipuku päälläni yöllä yhdentoista aikaan tietämättä mihin olen menossa, ja miksi käsiäni paleltaa, ja miksi autot ylipäätään on keksitty, ja miksi on kerrostaloja ja luonnon varassa eläviä koivuja kasvamassa samassa pihassa vierekkäin.

Tänä aamuna minun oli lämmin, ja kultani kainalossa ikkunasta hohti sohjoisen aamun hiljainen hämärä valo. Siitä kainalosta minä en olisi tahtonut nousta pois ollenkaan.

-Suuse-