IRC-Galleria

what a crumbling mind I've got in meKeskiviikko 06.02.2008 01:03

Juuri nyt minä olen ihan varma siitä, että näillä sekunneilla minun pääni tulee sekoamaan. Muutaman minuutin kuluttua minä työnnän punaisen takkuisen kuontaloni tehosekoittimeen ja olen kuohkea, enkä minä sen jälkeen ymmärrä enää edes inhota omaa laiskuuttani, jota minä opiskelua kohtaan tunnen juuri nyt.

Toisinaan olisi paljon nykyistä helpompaa vain yksinkertaisesti jo elää työelämän varjoissa ja hajota arkielämän kuiviin ärsyttäviin vastahakoisuuksiin. Minä olen opiskellut jo miten monta vuotta saamatta itsestäni irti juuri mitään kovin lopullista tai kovin näkyvää? Huomenna minä herään aamulla ja raahaan itseni autoon ajaakseni Vaasaan istumaan luennolle ja kämpilleni tietokoneen ääreen ikkunan luo, jonka maisemaa minä inhoan. Siellä minä olen tajuamatta miksi, mutta minä olen, ja minä jään siihen asti, kunnes minä olen vapaa taas lähtemään sieltä pois edes hetkeksi. Tämä minun typerä tuuliajoni ei johdu siitä, että kämppikseni tai yliopisto inhottaisi minua, vaan siitä, että minä yksinkertaisesti en viihdy Vaasassa; minä en saa sovellettuani itseäni sinne mitenkään. Eilisiltana pikkuveljeni ehdotti, että minä muuttaisin Seinäjoelle asumaan. Kulkisin sieltä käsin Vaasassa silloin, kun on tarpeen, ja lopun aikaa viihtyisin ja asuisin ihan oikeasti jossakin sellaisessa paikassa, jota minä voin kutsua kodiksi, jossa minä oikeasti tahtoisin olla ja tehdä ruokaa ja imuroida ja nukkua ja katsoa televisiota iltaisin.

Tänä keväänä minun kouluni koostuu tenteistä. Miksi joka ikinen kevät minulla on tämä sama tunne? Sama tunne tiedottomuudesta, epävarmuudesta ja luovuttamisen sietämättömästä houkutuksesta, siitä, että toisinaan olisi vain paljon nykyistä helpompaa olla jossakin ihan muualla kuin opiskelemassa siellä, missä minä olen juuri nyt.

Silmälasit makaavat ties missä. Sinua minä olen ajatellut koko illan; sinun lämpöistä turvallista kainaloasi ja sinun käsiäsi ja sinun rauhallista hengitystäni, joka tuhisee minun korvaani toisinaan iltaisin. Kiitos, että sinä eilen autoit minua. Kiitos, että sinä minua rakastat.

-Suuse-

Etkö vielä ole jäsen?

Liity ilmaiseksi

Rekisteröityneenä käyttäjänä voisit

Lukea ja kirjoittaa kommentteja, kirjoittaa blogia ja keskustella muiden käyttäjien kanssa lukuisissa yhteisöissä.