IRC-Galleria

Vaasassa. Olisiko itsenäistyminen oman elämän kanssa oman uninallen ja oman liitoksistaan pursuavan vaatekaapin parissa tyhmä ajatus? Piuhateknologia on ällistyttävää. Pikkusisarusteni jaloissa minä tunnen itseni henkisen käytännönkehityksen kärryiltä pudonneeksi haaveilijaksi, joka ei saa aikaiseksi aloittaa omaa elämäänsä irtonaisena lapsuudenkodin oman huoneen vihreiden tapettien ja kaltevan katon suloisesta hämärästä tunnelmasta. Tätä nykyä minun huoneeni sitä paitsi työntää ulos pölyä ja minnekään mahtuvia tenttikirjakansioita ja vaatekaappini puoliksi käyttämätöntä sisältöä ja pientä turhaa roskaa ja Ikean jumalatonta ostospussia, jossa kahvi- ja ruokailuastiasto odottaa elämäni alkavan. Juuri nyt minun täytyisi lukea huomiseen tenttiin, mutta sen sijaan minä ihailen opiskeluasuntoni sinisen maton pinnalla kiemurtelevaa järkevyyden sotkevaa piuhateknologiaa. Kuinka järjestelmällinen hulluus voisi olla kaiken tukahduttavaa? Jos sekasorto on likaisia vaatteita kasassa keskellä lattiaa tai pöydän alla lojuva täyteen tuupattu roskakori, minä en ole prinsessa, vaan minä olen lapsi, ja minä rakennan hiekkakakkuja sinne, missä minä syön.

Huomenna minä näen sinut, ja sinä näet minun sotkuisen pienen sekasortoni ihan niin kuin sinä et olisi nähnyt sitä koskaan aiemmin. Tänään on oikeasti ihan hyvä päivä, vaikka minä olen Vaasassa, ja Vaasassa on kylmä, ja aamulla keskustan torin tuntumassa ihmisvilinä ylsi varmasti yli puoleen tuhanteen. Minä en tiedä, miten minun tenttini tänään meni, mutta siitä huolimatta sinua minä täällä ikävöin.

-Suuse-