IRC-Galleria

Muuan Anton Tsehov tarinoi eräässä novellissaan tytöstä, jonka rakkaudenkaipuulla nuori poika pilailee. On talviaika, ja tämä novellin nuori poika laskee tytön kanssa mäkeä pulkalla ja samalla tuulessa joka ikisen laskun aikana kuiskaa tytön korvaan sanat "minä rakastan sinua". Novellin tyttö pelkää mäenlaskua kuollakseen, mutta kuolemanpelkoa enemmän hän janoaa kuulla nuo sanat yhä uudelleen ja uudelleen. Ja niin poika laskee tytön kanssa mäkeä koko talven aina kevääseen asti, ja joka ikisen laskun aikana hän tuulessa kuiskaa sanat "minä rakastan sinua".

Keväällä lumi on sulanut pois, ja yhtenä tuulisena iltana poika vakoilee tyttöä, joka seisoo haikeana parvekkeella ja tuijottaa tuulta ihan kuin toivoisi kuulevansa nuo sanat vielä kerran. Poika on muuttamassa pois, ja hän ajattelee, että kevään tultua kuka muu koskaan sanoisi tytölle nuo sanat, nyt kun tuuli ja talvi on poissa ja hän itsekin on lähdössä Pietariin. Joten poika hiipii tytön parvekkeen alle ja tuulessa kuiskaa nuo sanat vielä kerran uudelleen. Vuosia myöhemmin tyttö on mennyt naimisiin ja saanut kolme lasta, ja poika itse on saanut ikää myös. Silloin - vuosia myöhemmin - hän ajattelee, mutta ei kykene edes ymmärtämään, miksi hän silloin talvella tuulessa pulkkamäessä tytön kanssa kuiskasi tytön korvaan sanat "minä rakastan sinua". Miksi hän pilaili? Miksi hän leikki vain?

Pienenä minä tahdoin olla prinsessa ennen kuin minä kiinnyin legoihin ja pikkuautoihin barbeja ja varsinkin sylinukkeja enemmän. Minä tahdoin sievän hameen, jonka helma havisee ja käyttäytyy kuin kello, kun sitä keikuttaa yllään edestakaisin. Toisinaan ehkä jokainen tyttö tahtoo olla prinsessa, ja kun pieni prinsessa kasvaa aikuiseksi, hän tahtoo olla prinsessa jollekin. Kliseisesti sanotaan, että "maailmalle olet vain joku, mutta jollekin olet koko maailma". Jos aina ei voi saada kaikkea, voiko prinsessa siitä huolimatta saada omakseen prinssin ihan kokonaan?

Sanotaan, että tämä maailma on miesten ja ehkä vähän myös oikeakätisten. Jos maailmassa on rakkautta, rakkauden täytyy siis olla miestenmukaista tai sitä todennäköisesti ei oikeasti ole olemassa ollenkaan. Mitä naiset tekevät miesten maailmassa? Ehkä naisia on siksi, että autojen ja teknologian ja tietokonepelien ja golfin lisäksi miehet tahtovat maailmaan myös naisia ainakin toisinaan. Hameväen ominaisuuksiin on perinteisesti luettu tunteikkuus ja keittiötyöt ja lastenkasvatus ja kaupassa käyminen. Naisia siis tarvitaan ainakin sellaisten asioiden hoitoon ja ylläpitämiseen. Ehkä miesten maailmassa on rakkautta, ja rakkaus sinänsä on tunteikkaiden naisten kautta juuri hameväen suorittamaa ja keksimää ja ylläpitämää. Älköön kuitenkaan käsittäkö väärin kaikkea pohtimaani, sillä täytyyhän meidän muistaa romanttinen renessanssiajan ritarikulttuuri ja maskuliininen lyriikka ja draama ja kirjallisuus sekä muutenkin miesten kautta usein yllättävissä tilanteissa huokuva elämään tosin yleensä piilotettu naamioitu huolenpito ja hellyys. Nykyaikana kuitenkin jopa maitotölkin jääkaappiin tunkeminen voi olla romantiikkaa, sillä me elämme maailmassa, jossa tunteidenpalon ja kellottomuuden sijasta on olemassa esimerkiksi luotijuna ja Vapaudenpatsas ja juustohampurilainen ja mekaniikka ja kiire ja stressi ja ajattelemattomuus.

Kaija Koo ehkä sata vuotta sitten lauloi palavasta halusta tietää kuka keksi rakkauden. Kaija Koo ei tiennyt sitä; ei tiennyt Muhammed eikä Muhammedin vuori eikä marsalkka Mannerheim eikä Eino Leino eikä Anton Tsehov eikä tiedä kyllä Suomen presidenttikään. Ehkä tämä maailma on yhtä paljon niin miesten kuin naistenkin, sillä jos grillijonossa neljältä aamuyöstä on yhä jaloillaan maskuliinisia meille vai teille -kyselyjä, on siellä myös tekoripsien alta silmillään hymyileviä peppujen pyörittelijöitä, ja loppujen lopuksi jokainen heistä omalla tavallaan hakee oikeastaan juuri samaa asiaa.

Tsehovin novellin poika tuulisessa pulkkamäessä ei tajunnut pitää päätänsä kiinni, vaan leikki tytön tunteilla. Tsehovin novellissa pulkkamäessä kuiskauksista huolimatta ei kuitenkaan ollut olemassa prinsessaa sen enempää kuin oli prinssiä, sillä pojan pilailuista huolimatta oikeastaan tyttökin kaiken aikaa toivoi vain kuulevansa ne kolme sanaa ihan sama olisiko ne kuiskannut tuuli tai poika tai kuka vain. Rakkaudessa - kuka sen sitten keksikin - ei ole se ja sama kuka nuo kolme sanaa sinun korvaasi kuiskaa aamuyöstä grillijonossa tai tuulisessa pulkkamäessä sormet kohmeessa tai lämpöisessä vuoteessa aamunkajon heijastuessa ikkunasta huoneeseen. Sinistä lakanaa vasten aamun tunneilla niistä jossakin sinä sanot, että minä olen sinun ja että sinä olet minun ihan kokonaan. Jos tyttö on prinsessa pojalle, ja jos poika on tytön oikeasti ihan kokonaan, niin - no, grillijonossa aamuyöstä jokainen voi miettiä, mitä se Tsehovin novellista huolimatta oikeasti tarkoittaa.

-Suuse-