IRC-Galleria

Jos suklaavanukaspurkki ei saa ajattelemaan yksinolemista hienona asiana, miten jäätelökään voisi olla parempaa silloin, kun sitä "yksin syö"? Tänään minun permanenttini on takkuinen, ja minun hiukseni kaipaavat hoitoa ja suojaa ja piristystä, ja vielä yli kaksikymppisenäkään minä en osaa sanoa onko minun kasvojeni iho sekava vain rasvoittuva vai kuiva ja hauras vai normaali vai voiko sitä edes määritellä ollenkaan. Voiko ihmistä määritellä? Voiko määritellä järjettömiä ratkaisuja järkevistä silloin, kun järjettömyys tuo onnellisuutta ja rauhaa muuten niin levottomaan elämään? Jostakin kumman syystä yhdessäkään kaupassa minä en ole törmännyt kiharille hiuksille tarkoitettuun shampooseen tai hiustenhoitoaineeseen. Tänään minä olen yrittänyt ymmärtää, miten silmiä hivelevä kauneus voi toisinaan olla niin tukehduttavan ahdistavaa.

Jos Vaasa on Suomen aurinkoisin kaupunki, minä kävelen sen keskustaa täyttävillä kivisillä kaduilla ja nostan kasvoni taivaalle, josta kevään kirkkaus lämmittää minua hetkisen. Minä tunnen jo neljäsosan tämän kaupungin ihmisistä ulkonäön perusteella, sillä minä olen vaeltanut läpi kaikki liikkeet ja syönyt ehkä jo kaikissa pitserioissa ja istunut kahviloissa, joiden melu saa minut siellä näennäisesti viihtymään. Siitä huolimatta kivinen kauneus on minulle vieraannuttavanhuumaava käsite, sillä täällä minä en ole yhtään missään en yhtään missään oikeasti ollenkaan. Tänään minä olen puhunut ainoastaan kahdesti kahdessa tilanteessa, jossa puhuminen periaatteessa oli mahdollista ja jopa suotavaa. Toisen kerran minä pyysin kirjastossa kirjastoneitiä vaihtamaan kolikoitani viisikymmensenttiseksi, että minä pääsisin vessaan lukitun oven läpi murtamatta sitä kuvitteellisella sorkkaraudallani. Niin paljon minun sosiaalinen elämäni on täällä, juuri niin paljon ja vähän ja juuri niin olemattomasti kuitenkin.

Toisille koti on musiikki ja televisio ja yksi pieni asunto opiskelija-asuntosäätiön listoilla, jossa kuukausivuokra nousee tasaisesti puolen vuoden välein. Toisille koti on päivänokosia ruskealla ajan raapimalla nahkasohvalla kolmenkymmenen tuhannen euron veloissa sen vuoksi, että elämä ei mennytkään ihan niin kuin kirkossa kerran sovittiin. Jollekin koti on kaksi eri asiaa toinen kaukana ensimmäisestä juuri siellä, missä tulevaisuus on. Jollekin koti on juuri se tulevaisuus on se sitten määrätty tai päämäärätön tai jopa epävarma. Minulle koti on jossakin siellä, missä minä en ole, sillä minä olen yhä täällä; täällä minä olen vieläkin.

-Suuse-