IRC-Galleria

Kotiin on tullut uusi kissa. Minä tunnen itseni idiootiksi, mutta loppujen lopuksi se ei liene edes oleellista, sillä miksi minä tahtoisin olla pääosassa milloinkaan tai varsinkin tänään, kun talon lattioilla tallustaa pitkäkarvainen vaaleanharmaanruskearaitainen Ilona-tyttö, jonka tarkkaa ikää ei kukaan pysty kertomaan.

Se kissa on korkeintaan vuoden ikäinen. Se aivastelee ja makuutestaa alakerran huoneiden nurkkia, kun kaksi muuta kissaa minun karvakasani mukaan lukien tuijottavat sen touhuja kyttäämällä epämiellyttävässä kyykkyasennossa, joka varmasti lopulta aiheuttaa jopa kissan jalkojen puutumisen. Minä en tiedä, miksi minä tänään kirjoitan. Sinä lähdit kotiin, ja minä en tiedä, milloin minä sinut taas pääsen näkemään. Tänä aamuna minusta tuntui kummalliselta. Ei huonolta ei huonolta ollenkaan, mutta kummalliselta; ihan kuin minä olisin tullut paikkaan, jossa minä en ole koskaan ennen kulkenut. Vaikka on tuntemattomia asioita ja asioita, joiden yli ei kaksi ihmistä pääse välttämättä nostamatta pikkuisen ääntään, minä makasin sinun kainalossasi ja ajattelin, että ei ole mitään, mitä minä en voisi sinulle sanoa, ei ole mitään mistä me kaksi emme voisi puhua tai olla puhumatta, ja sitten minusta tuntui, että sinä ymmärrät.

Minä inhoan sunnuntaita, sillä sunnuntaisin täytyy alkaa ajatella tulevan viikon aikataulua ja ohjelmaa. Milloin minä menen Vaasaan? Milloin minä tulen Vaasasta pois? Menenkö minä Vaasaan? Onko minun pakko mennä sinne ollenkaan? Miksi minä en voisi kaivautua pieneen pieneen koloon ja jäädä sinne? Miksi minä en?

-Suuse-