Asioiden uudelleen tekeminen on jälkiviisautta. Hyvän yön toivotus toisen jo nukkuessa on päivän sulkemista pieneen purkkiin, josta sitä ei tarvitse enää kiskoa ulos ennen kuin sitä viimein alkaa jossain vaiheessa kelaamaan. Tällä viikolla oli ilta, jolloin sinä jo nukuit vasen poskesi hautautuneena ihan liian vaaleanpunaisen tyynyn uumeniin. Sinä iltana minä en saanut unta. Minä kuiskasin sinulle hyvää yötä kolmesti, mutta en osannut sulkea pienen purkin kantta niin, että kulunut päivä olisi sinun kanssasi minua ilman saanut viimein nukahtaa. Minä pyörin sinun vieressäsi ja silitin sinun selkääsi; minä etsin kattolaudoista oksakohtia, ja mitä kauemmin minä niitä etsin, sitä enemmän minä vajosin nukahtamisen suloisesta pumpulista jonnekin kasittämättömän levottomaan tyhjyyteen. Minun ei ollut kylmä enkä minä jaksanut hengittää, mutta minä yritin halata sinun untasi ja nukahtaa sinun nenääsi vasten, vaikka toisen nenää vasten ei milloinkaan pysty kauaa hengittämään. Sinä nukuit, ja sinun nukkuessasi minä mielessäni tein kaiken uudelleen. En minä muista, mistä asti minä siinä tehdessäni olen tekemiseni kanssa lähtenyt, mutta lopulta minä nousin ja puin ylleni t-paidan ja sukat, ja sinun havahtuessa unestasi minä en pystynyt sanomaan sinulle paljon sanaakaan. Ulkona kylmässä yössä valkoiset kesäkengät jalassani minä ajattelin, että minä olen tyhmä ja minun levottomuuteni on vielä minun tyhmyyttänikin tyhmempää. Nilkkatatuointiani kutitti, ja minä kävelin takaisin sisään ja takaisin lämpöiseen hämärään huoneeseen. Sinä katsoit minua, ja minä kääriydyin sinun kainaloosi ja katsoin sinua silmiin. Sen jälkeen ihan liian kauan minä sanoin ihan vääriä sanoja, vaikka minä tahdoin sanoa vain kaikki ne oikeat jättämättä tilaa sille, että olisi olemassa jotakin hyviä asioita huonompaa. Enkä minä koskaan ajatellut rakastuvani sinuun, mutta sinuun minä rakastuin, ja lopulta rakastuminen sinuun on minulle ollut ehkä elämäni paras tunne, asia, ulottovuus.
Anna anteeksi, että minä en osaa kertoa sitä paremmin.
-Suuse-