IRC-Galleria

Oletetaan, että yö ei milloinkaan hermostu pesäpallonpelaamisesta yksinäisellä kentällä. Kuudesta kaksi ovat oikeasti pelanneet ennenkin. Toinen osuu palloon, toinen ei. Vaahtera muistuttaa palmua puoli yhden maissa hämärässä kesäyössä, mutta ei se ole palmu ei ollenkaan. Toisinaan ajetaan ympäri järveä. Suunnitellaan kämppää tai nauretaan puujalkavitseille, syödään jäätelöä tai ainakin kuvitellaan, että syödään. Oman kotikaupungin kesä voi viedä ajatukset pois talven tuomista haasteista. Kiireestä tai kiireettömyydestä. Keskustan katulampuista ja aamulla seitsemältä pirittävästä herätyskellosta jopa silloin, kun se joka tapauksessa kesälläkin soisi samaan aikaan kuitenkin.

On paluumuuttajia ja on muuttajia, jotka tulevat kaupungin laidalta keskustaan eivätkä siten oikeasti muuta milloinkaan sen enempää kuin postinumeron ja lähiosoitteen muuttuessa kannosta parkkimaksuihin. On niitä, jotka palaavat kesäksi opiskelupaikkakunnaltaan tai uudelta kotipaikkakunnaltaan joko kesätyön tai juurien vuoksi tai vain siksi, että tahtovat rehellisesti vielä kerran nähdä keskustan valkoisen tuomiokirkon uudelleen. On niitä, joille kesä on viimeinen kesä kotikaupungissa. Silloin pelataan pesäpalloa keskellä yötä ja toteutetaan enemmän tai vähemmän tavallisuudesta poikkeavia kuningasajatuksia, kuten esimerkiksi uidaan Lapuanjoessa keskustan kirkonsillan kupeessa tai kolutaan läpi pellonreunat ja ojanvarret, joita ei ole koskaan ennen tullut huomanneeksikaan. Mistä tietää, miten paljon kotikaupunki lopulta merkitsee lähtevälle tai palaavalle tai sille, joka on punkannut saman kunnan rajoissa koko elämänsä elämän? Mistä tietää, milloin toiselle joku on tarpeeksi ja toiselle liian vähän? Mistä tietää, milloin on aika lähteä tai jäädä tai palata takaisin?

Opiskelu saa muuttamaan. Emotionaaliset tuntemukset saavat palaamaan tai jäämään, vaikka niissä ei käytännön kanssa aina mitään järkeä olisikaan. Minä olen inhonnut tätä paikkaa kauan, mutta järven kiertäminen ja ystävät ja uudet ihmiset elämässä ovat saaneet minut näkemään uusia puolia kaupungissa, josta minä olen niin kauan jo kuvitellut lopulta haihtuvani pois kokonaan. Ensi syksynä on kuntavaalit. Ihmissuhteet saavat harkitsemaan, sen minä olen huomannut. Yhtenä iltana ajettiin Seinäjoelta kotiin ja pufh katos rivari, minä sanoin, ja sinä sanoit, että pitäisi alkaa etsiä kämppää syksyä varten. Minä olen miettinyt kukkapenkkiä, ja minua naurattaa visio rikkaruohoista. Minä osaan tehdä ruokaa ja jutella muovikukille. Siivota ja pedata sängyn. Pestä pyykin ja viikata sinun t-paitasi kaappiin istumaan. Yksi ystäväni uskoo kohtaloon. Minä uskon siihen, että shit happens. Ei se ole pessimismiä. Se on realismia tai ainakin niin minä sen päässäni järkeilen. Älä nyt kuitenkaan käsitä väärin. Sinä et ole shit happens minulle. Jos minä uskoisin kohtaloon, sinä voisit olla kohtalo. Kuitenkin sinä olet minulle lämmin käsi minun kädessäni. Sinä olet minulle juuri se, joka saa minut näkemään järven kauneuden ja kodin rauhan ja kaksin olemisen hämmentävänrehellisen onnen. Sinä olet minulle syli. Sinä olet minulle läheisyys aamulla herätessä ja illalla mennessä nukkumaan. Sinä voisit olla minulle koti tai kodin minä sinun kanssasi voisin rakentaa. Sinä olet se, joka saa minut tajuamaan, että talo voi olla myös hiekkatien päässä, kunhan se on meidän kahden yhteinen.

-Suuse-