Perjantai on pahin. Kolme juttua tietokoneen työpöydällä, viisi lisää oikealla työpöydällä odottamassa kirjoittajaa. Tänään pitäisi vielä käydä juurimassa, vaikka olo on kuin ei jaksaisi nousta edes seisomaan. Huomenna lähdetään poppoolla katsomaan pikkuveljeä Kajaaniin. Ensimmäinen viikko intissä, täällä päivät ovat menneet seilatessa Lapuan ja Seinäjoen väliä edes takaisin.
Ajatusten harhaileminen ei helpota. Näyttöpäätteen ääressä istuminen tekee maailmasta liian yksinkertaista; täältä voisi löytyä kaikki, mitä koskaan tajuaisi lähteä etsimään. Paitsi sitä, mitä juuri hetkittäin etsii, sellaisia asioita ei oikein tahdo löytyä mistään ajallaan. Kavereiden kanssa oleminen on joutunut ottamaan verojaan. Aurinko paistaa, mutta iltapäiväksi on luvattu sadetta, ja illalla olisi ulkoilmakeikka, jonne pitäisi mennä kuvaamaan. Minä en ole muistanut pestä hiuksiani kahteen päivään. Tänään minä pidän huivia ja koen itseni likaiseksi, vaikka sitä ei ehkä huivin kanssa ulkopuolinen huomaakaan.
Pitäisi kirjoittaa juttu. Tai kolmekin.
-Suuse-