Huomenna alkaa onneksi loppuviikon päivystysvapaat, sillä minun pääni tippuu kohta niskanikamista irti. Oltiin eilen leffassa kavereiden kanssa ja paineltiin sen jälkeen nelistään kaksi pariskuntaa syömään kiinalaiseen. Syömisestä tulee huono omatunto, ei siksi, että olisin ylipainoinen, vaan siksi, että vatsa ei sulata sitä kuitenkaan. Minun vatsani on nimittäin lakannut toimimasta jo kaksikymmentäkaksi vuotta sitten. Silloin tällöin se pelittää hetken vain todistaakseensa yhä olevansa paikoillaan.
Joku on piilottanut puntarin. Suurimman osan ajasta minä olen sinut peilikuvan kanssa, mutta ahtaina päivinä oman vartalon tuijottaminen ei tee elämästä yhtään helpompaa. Tänä aamuna minä suutelin sinun otsaasi ja kuiskasin sinulle, että rakastan. Sinä mumisit ja suutelit minua, ja minä ajattelin, että ei ole parempaa paikkaa herätä aamuisin kuin sinun vierestäsi, eikä ole parempaa paikkaa kertoa itsestään kuin sinun sylissäsi, sillä sinä otat vastaan kaiken sen. Etkä sinä pelkästään kuuntele ja katso silmiin, silitä hiuksia ja elä myötä, sinä neuvot ja lohdutat, sinä olet siinä. Sinulle minä tahdon olla juuri sellainen. Apu, tuki, hellyys, rakkaus ja vastapaino. Minä haluan elää sinun kanssasi elämän.
Karkkilakon tiimoilta on menossa kolmas päivä. Tänään ei ole paha ollenkaan. Kiitos siitä, että olet olemassa juuri minulle, vastapainoni.
-Suuse-