Suomalaiset käyttävät vuosittain miten monta rullaa vessapaperia peittääkseen vessassa käymisen aiheuttamat pienet suloiset äänet? Kotona ja vieraissa ja varsinkin julkisilla paikoilla, ettei naapurikopissa istuva kuulisi, miten vesi käyttäytyy pöntössä, kun sen pintaan osuu jotakin.
Toisille juoruilu on kirosana. Se tuo mieleen seläntakana puhumisen, p****npuhumisen, jos sensuroituna suomeksi sanotaan. Minulle juoruilu on sosiaalinen tapa kommunikoida ihmisten kanssa, joiden kesken on yksinkertaisesti mukava jauhaa ihan täyttä p***aa. Puhua turhista asioista. Päivitellä. Selittää montaa juttua yhtä aikaa monen äänen kanssa päällekäin.
Naiset juoruavat. Huomaahan sen jo ompeluseuroissa ja kahvilassa ja kaupassa ja kadulla ja välitunnilla koulussa ja puhelinlaskua maksaessa ja uimahallissa saunassa ja ihan missä vain. Vaikka kyllä miehetkin juoruavat. Miehet juoruavat naisista ja autoista ja muttereista ja juomisesta. Ei se ole paha asia.
Juoruilu on osa ihmisen perusluonnetta. Juorun voi keksiä ihan mistä tahansa sivistyneestä aiheesta, jos paikalla on tarpeeksi monta ihmistä, joilla on tarpeeksi paljon tarpeeksi turhaa sanottavaa. Kukaan ei voi väittää olevansa anti-juoruaja, sillä kaikki juoruavat joskus. Kaikki, jotka osaavat puhua ja myös sellaiset ihmiset, jotka eivät jostain syystä puhu. Onhan meille keksitty viittomakielen pelastavat aakkoset.
Tänään sataa vettä. Kahvitunnilla juoruttiin siitäkin.
-Suuse-