Mä en ole tehnyt tätä pitkään aikaan. Ristinyt pieniä sormiani toisiinsa. Toivonut. Pyytänyt. Rukoillut. Tänään mä teen tämän pikkuserkkuni vuoksi. Pikkuserkkuni, joka makaa sairaalassa kolaroituna pystymättä käyttämään kumpaakaan jalkaansa käytännössä edes vessassa käymiseen. Autolla pimeässä ojassa makaavaan sillanrumpuun. Kiitos, että hän on yhä hengissä.
Toisinaan -kenenkään milloinkaan odottamatta mitään sellaista- sairaudesta tulee ikuinen ystävä, sietämättömän läheinen pieni painajainen. Myös serkkuni puolesta minä tänään ristin sormeni ja toivon jotakin parempaa kuin syöpä voi milloinkaan tuoda nuoren ihmisen keskeneräiseen elämään. Hiljaisuudessa, sillä tämä asia on kielletty puheenaihe; tämä asia on arka, epätodellinen. Voi miten raastavaa toisinaan on tajuta, että ihminen elää vain yhden päivän kerrallaan.
Hyvää yötä nyt.
-Suuse-
Uusimmat blogimerkinnät
- Aika 03.09.
- vauva:. 20.07.
- Perjantai 10.07.
- Tuli vain mieleen 03.07.
- keskikesää 23.06.
- pvvko 17.06.
- a ten minute break 02.06.
- lakit ne haluu pitää hauskaa eikä osaa p... 31.05.
- Sunnuntain puolella 24.05.
- Huhtikuu on auki 07.04.
Selaa blogimerkintöjä
- ▶ 2009 (20)
- ▶ 2008 (145)
-
▼
2007 (90)
- ▶ joulukuu 2007 (26)
- ▶ marraskuu 2007 (15)
- ▶ lokakuu 2007 (26)
- ▶ syyskuu 2007 (21)
- ▶ elokuu 2007 (2)