Pienenä minä pelkäsin autonvalojen heijastusta ikkunassa. Kun vähän ennen unta sälekaihtimet hyppäsivät makuuhuoneen seinille ja kiersivät nurkasta nurkkaan valon osuessa niihin. Se kesti aina vain muutaman sekunnin. Moottorinsurina yössä. Heijastus. Sälekaihtimet, jotka liimautuivat valkoiseen seinään ja tanssivat valossa hetken vain kadotakseen taas. Ja aina sen jälkeen pimeässä oli joku. Joku toinenkin.
Viime yönä autonvalot heijastuivat makuuhuoneen kattoon. Minä en muistanut, milloin olin ne viimeksi sattunut näkemään. Pieniä loikkivia tanssiaskeleita. Ehkä ne olivat matkalla toiseen asuntoon. Valot katosivat, ja minä painoin pääni kultani rintakehää vasten. Silitin lämpöistä kättä kädessäni. Unohdin,
että kummituksia on olemassa.
-Suuse-
Uusimmat blogimerkinnät
- Aika 03.09.
- vauva:. 20.07.
- Perjantai 10.07.
- Tuli vain mieleen 03.07.
- keskikesää 23.06.
- pvvko 17.06.
- a ten minute break 02.06.
- lakit ne haluu pitää hauskaa eikä osaa p... 31.05.
- Sunnuntain puolella 24.05.
- Huhtikuu on auki 07.04.
Selaa blogimerkintöjä
- ▶ 2009 (20)
- ▶ 2008 (145)
-
▼
2007 (90)
- ▶ joulukuu 2007 (26)
- ▶ marraskuu 2007 (15)
- ▶ lokakuu 2007 (26)
- ▶ syyskuu 2007 (21)
- ▶ elokuu 2007 (2)