Aurinko. Tänään minä olen saamaton typerä suunnitelmalaatikko, enkä minä saa aikaiseksi ainuttakaan asiaa. Ehkä. Tahtoisin lähteä Vaasaan katsomaan kämppistäni silmiin, mutta minulla on tekemistä täällä: opiskelujuttuja ja töitä ja ihmisiä, joita en ole ehtinyt näkemään. Nämä kaikki ovat hyviä syitä olla starttaamatta autoani, mutta jos minä en olisi saamaton, nämä kaikki olisivat vain tekosyitä, sillä voi niin minä ahkerana tyttönä ehtisin joka paikkaan, jos vain ottaisin asiakseni toimia sen sijaan, että suunnittelen.
Tänä aamuna minut herätti auringonpaiste epäsuorasti ikkunasta silmiini heijastaen. Ja minä heräsin ja kummastelin sen lämpöä poskillani. On syksy, ja talvi on tulossa. Sen tietää siitä, että minä olen kaivanut saappaani kaapinpohjalta ja kiskonut ne jo kahdesti jalkaan. Kuitenkin tänään ulkona voi olla t-paita päällä. Haravoida lehtiä (ne ovat palanneet) ja polttaa tupakkaa ja siristellä silmiä ja juoda kahvia ja puhua taas jotakin uskomatonta p**kaa äidin kanssa huvimajassa, toivoa ruskettuvansa ikkunan läpi uudelleen.
Jos minä olen hullu, minä en muista milloin minä olen saanut tartunnan. Kuitenkin hulluus on enemmän kuin minimaalista ajatellen, että voisin yhtä hyvin olla yksinkertaisesti tyhmä ja pässi ja ihan täysi lanttulaatikko - vihannes, naatti, porkkana, ihan mitä vain. Pienessä nukkekotimaailmassani minä olen kaunis hurmaava prinsessa. Vaikka minä lapsena leikin mieluummin legoilla ja pikkuautoilla kuin kaljuilla lasisilmäisillä pelottavilla nukeilla, omassa maailmassani minä olen prinsessa, sillä minä saan keksiä siellä kaikki säännöt.
Entä sinun elokuvasi? Miten iso on minun roolini? Iso vai taustahahmoinen?
-Suuse-