Maailman suuruus näkyy siinä, että ei toisinaan kerta kaikkiaan yksinkertaisesti ymmärrä, mitä ihmiset puhuvat. Seison yhden oppilaitoksen opetuskeittiössä ja turvaan tulkkiini. Yritän tallentaa kolme valkoista venäjänkielistä hattua ja kastikkeen sekoittamisen juhlavan taidon samaan kuvaan, mutta kaksi hattua katoaa jonnekin. Minä en osaa enää mitään muuta kuin hymyillä. En osaa edes huitoa hattuja tulemaan takaisin paikoilleen. Kun ei ole yhteisiä sanoja, voisi olla yhteinen tyhjänpäiväinen säälittävä räpiköiminen. Mutta kukaan ei ymmärrä minun lentoonlähtöyrityksiäni. Enkä minä osaa edes kirjoittaa heidän nimiään.
Juhlanumero tuli hengissä ulos uunista. Aamulla keskeytin tietämättäni sisäpiiripuhuttelun astuessani kahvihuoneeseen. Minusta tuntuu, että kaikki pelkäsivät toimitusjohtajan myrkyttäneen täytekakun, joka yritti laulaa hyvää synttäriä ikivanhalle paikallislehdelle.
Iltapäivällä päätoimittaja kertoi vitsin. Ei siitä sen enempää.
-Suuse-