Ennen kahdeksaa oli sumuista. Toisilla on syysloma; täydestä talosta vain pikkuveli ja minä heräsimme aamulla lähteäksemme työpaikalle töitä tekemään. Hämärässä huoneessa annoin suukon lämpöiselle nukkuvalle poskelle ja jätin rauhassa jatkamaan uniaan. Kolmea vaille kahdeksan kompuroin ulos autostani toimituksen päällystetyllä parkkipaikalla. Olin odottanut piiloliukasta koko matkan, mutta kesärenkaat eivät olleet yrittäneetkään kerätä kuihtuneita tienvierikukkia mukaan mennessään.
Iltapäivällä riisuin silmälasit päästäni ja tökkäsin aurinkolasien sangan epähuomiossa vasempaan silmääni. Neljänkympin vauhdissa risteyksen kohdalla vihreiden valojen aikaan. Taas on sumuista. Illaksi pieni kaunis pilvi laskeutuu pellolle ja peittää setäni seitsemänkymmentä hehtaaria ympäri syksyisen kylän. Minä en osaa olla hymyilemättä. En tänään.
Jos yöllä yhteisen peiton alla tulee kuuma, kannattaa avata ikkunan tuuletusluukku ja herätä aamulla tukkoisen nenän ihmeelliseen pieneen surinaan.
-Suuse-