IRC-Galleria

Tänään on hyvä päivä olla lehtitoimittaja. Tänään on hyvä päivä olla myös omakehuinen sittisontiainen, sillä tänään minä olen aktiivinen jokapaikanhöylä ja minä hymyilen ja juttelen tutuille kasvoille, ja minua kiitellään hyvästä työstä, ja minä olen ah niin ammattitaitoinen ja pirteä ja nopea ja ihka oikea tehotyttö. Tämä kaikki johtuu tietenkin siitä, että minä eilen hassuttelin kultani kanssa illan viiden päivän erossaolon jälkeen. Ja vähän myös siitä, että päätoimittaja pidensi minun soppariani, ja että punainen kansio on viikonloppupäivystyksen osalta ihastuttavan tyhjillään, ja että ulkona paistaa aurinko, ja että Ruotsin tuliaiset kelpasivat kaikille niille, joille olen niitä jo ehtinyt jakelemaan.

Ystäväni sanoi, että Ruotsinreissu oli meille kahdelle tyttölapselle oikein roadtrippi ja kielikurssi ja kokemus sinänsä niin kirjaimellisesti kuin sen ikinä pystyy tajuamaan. Parasta Ruotsissa oli yhteinen ystävämme, jota me kaksi pientä hassua hoopoa lähdimme Karlstadiin asti katsomaan. 1200 kilometriä neljässä päivässä. Tänään minä olen rallikuski ja proautoilija ja liikennemerkkien asiantuntija ja minä kävelen nenä taivasta kohti osoittaen niin kauan kunnes törmään valopaaluun pikkuveljeni tavoin. Kulta teki eilen pitsaa ja istutti minut keittiönpöydän ääreen ja otti jääkaapista pepsi max -pullon ja astiakaapista lasin ja laski ne pöytään nenäni eteen.
"Tästä limsasta sä kuitenkin tykkäät eniten", kulta sanoi ja käveli siivoamaan, ja tuulihousujen lahkeet laahustivat maassa, ja minä hymyilin.

Sunnuntai-iltana Karlstadissa kampuksen lähellä kakkoskerroksessa kommuunin terasilla ruotsalaispoikien likaiset astiat kaiteen vieressä keräsivät hometta ja lehtiä ja roskaa. Minä poltin tupakkaa ja tuijotin maassa asfaltilla makaavaa televisionrähjää ja minä kaipasin niitä käsiä ja sitä hymyä ja niitä huulia ja niitä pehmeitä vaaleita hiuksia ja minä halusin jo nähdä ne sinivihreät silmät ja katsoa niihin ja hymyillä ja sanoa:

"Sinua minä rakastan."

-Suuse-