IRC-Galleria

Kaksivuotias kissani jättää jalanjälkiä pakkaseen. Huvimajan köynnöskasvi on kuollut, ja me istumme kiinni toistemme kyljessä ja nauramme, ja aurinko paistaa, ja sinä sanot, että minä olen humalassa vieläkin. Illalla yhdentoista aikaan Seinäjoen keskustassa kymmenen sentin paksuinen lumihanki kasaantuu mustien saappaitteni varpaisiin. Tupakka maistuu homeiselta lihapullalta, ja minä kiskon päähäni vihreän paitani karvaisen lämpöisen hupun ja kävelen edestakaisin tiedostamatta sitä, ja joku minua vaivaa ihan varmasti, mutta siinä tupakan kanssa kahdestaan minä en osaa sanoa mikä se joku on.

Minä vihaan joulua. Joulua minä olen vihannut jo kolme vuotta tai en minä muista, mutta kolme vuotta ainakin. Marraskuinen lauantai. Meillä kahdella on yhteinen salaisuus. Sinä ajat, ja sinun kätesi minun kädessäni on lämmin, ja sinä ajat, ja me olemme jo tulossa takaisin, vaikka sinun autossasi sinun kanssasi minä voisin istua niin kauan, että tulee pakottava tarve juosta vessaan ja sen jälkeen vielä paljon paljon kauemmin. Sinä puhut, ja sinun äänesi ja sinun kätesi kosketuksen ja sinun naurusi ja sinun kaikki minä säilytän, ja sinä puhut ja katsot minua silmiin ja sinä sanot, että me näemme huomenna, ja minä hymyilen ja sinun kanssasi minä olen onnellinen, minä ajattelen ja "huomenna", minä sanon, ja kaikki on hyvin siitä huolimatta, että meillä kahdella on pieni salaisuus.

Jos minä olen väsynyt ajamaan Vaasasta Seinäjoelle ja Lapualle ja taas jonnekin päin takaisin, minä en puhu siitä sen enempää, että minä siitä joskus varovasti mainitsen. Minun elämäni on ollut hyppäämistä niin monta vuotta, että aina minä en ole varma, mitä kutsua kodiksi ja missä avata jääkaapin ovi kysymättä lupaa ja kulkea hiukset takussa vessaan aamuisin. Pitäisi ostaa uusi puhelin, ja laskujen kanssa minä olen solmussa, koska minä en osaa arkistoida papereita ja järjestää niitä kansioihin aihealueittain. Tupakka maistuu muovimukilta, enkä minä tiedä, miten monta minä olen jo polttanut ja minä kuljen luennoilla yliopistossa ruutuvihko mukanani ja ruutuvihkoni kanssa kansioiden keskellä minä olen muutaman prosentin verran ulkopuolinen. Minä en tiedä, miksi minä olen ihmetellyt lumihankea ulkona pakkasessa tähän aikaan vuodesta jo muutamaan otteeseen. Huomenna minä olen ajatellut olla syömättä, sillä tänään minä olen syönyt enemmän kuin olisi pitänyt, ja tänään minä olen siitä syystä ähkyssä ja samaan aikaan niin kamalan huonovointinen.

Tänään yksi halaus pelasti minun päiväni.

-Suuse-