IRC-Galleria

Minä olen jo rakastunut helmikuun kirkkaankalpeaan aurinkoon. Yksi ystäväpariskuntani osti uuden auton, ja pikkusisko on tulossa kotiin. Ensiviikolla minä istun muutamassa tentissä, mutta tämän viikon minä olen opettaja. Pikkuveli aloitti ylioppilaskirjoituksiin lukemisen fysiikalla, mistä minä en tajua juuri puoliakaan. Leukalihastani on särkenyt viime perjantaista lähtien.

Puoli tuntia sitten minä söin kourallisen salaattia ja yhden 3 cm kertaa 3 cm kokoisen jauhelihapihvin ja perunamuusia sen verran, että sen määrän olisi tunkenut vaikka silmään. Vatsastani minä olen täynnä juuri nyt. Kissa tuijottaa minua silmiin. Jos minä katson ikkunasta ulos näkemättä muuta kuin puun alastomat latvat ja sinisen aurinkoisen taivaan, minä voisin luulla, että nyt on jo pääsiäinen. Ainut, mikä taivaan erottaa kesästä nyt, on äitini suuren hallitsemattoman puutarhan kaikki lehdettömät kevättä kaipaavat puut.

Miksi ikävä hiipii minun perääni, kun minä aamulla sinun luotasi lähden arkeen? Siitä on vasta neljä tuntia, kun minä sinut viimeksi näin.

-Suuse-

Minä rakastan minun ystäviäni. Minä rakastan heistä jokaista ihan älyttömästi ihan käsittämättömän paljon, vaikka minä liian harvoin näen heistä puoliakaan. Minä rakastan minun sisaruksiani ja minun omaa rakastani, minä rakastan sinua, sinua minä rakastan.

Tällaisena hetkenä hämärässä hiljaisessa talossa, jossa helmikuinen tuulenvire kiirii läpi suljetun ikkunan jokaiseen tyhjään huoneeseen, minä olen tyhjä ja minun tyhjyyteni hiljaisuudessa on kaiken nielevää. Se ei ole sen kummempaa kuin ikävä, sillä sitä juuri se on. Hyvää yötä.

-Suuse-

Lähes viikko on mennyt, enkä minä ole kirjoittanut moneen päivään juuri sanaakaan. Itse asiassa tämä viikko on kulunut enemmänkin hassutteluun ja turhaan huvittavaan typeränjärjettömään hömpöttelyyn ja kykenemättömyyteen nousta lakanoiden seasta ajoissa juuri minnekään paitsi töihin, sillä töistä saa rahaa ja töissä on hauska olla pikkuisten hassujen vilkkaiden nuorten kanssa samassa luokassa juuri silloin, kun minä en enää ole ihan varma siitä, onko se meteliä mitä minä kuulen vai onko se vain normaalia jokapäiväistä äänekästä enemmän ja vähemmän järkevää opiskelua, sillä sellaista minä töissä aineenopettajana joka päivä katselen ja kuuntelen.

Tänään minä istun koneella ja kuuntelen lällärimusiikkia, sellaista love-love-love-ihku-pihku -säälipaskaa, jota minä kuuntelen ainoastaan silloin, kun minä itse tunnen oloni siirapissa uineeksi pieneksi harmaaksi hiireksi. Jos minä ajattelen yhtään mitään, minä revin mielessäni irti tämän talon kaikki seinät vain ja ainoastaan nähdäkseni tuulisen illan sumuisen hiljaisen kuun. Jos minä olen yksin, minä kuljen ympäriinsä edestakaisin tajuamatta minne olen menossa, ja minä vaihdan vaatteita ja kaivan vaatekaappiani kuin hermoraunio, ja minä löydän vanhoja vanhoja kauhtuneita mekkoja ja vyötärökuminauhastaan kuluneita oloasuhousuja, jotka tuovat mieleen muistoja, muistoja, jotka minä jo kauan sitten ainakin yhden kerran elämäni aikana unohdin. En minä tiedä mikä minua vaivaa vai vaivaako minua mikään, mutta toisinaan kaikessa hiljaisuudessa on säälittävänhelpottava olla yksin, ihan yksin vailla ketään kenelle soittaa vailla ketään, jota kaipaisi seurakseen. Koko viikon minä olen viettänyt voisi sanoa lähes tauotta kultani kanssa, ja nyt monen ihanan päivän yhdessäolon jälkeen tänä iltana minun kultani on vaihteeksi omissa touhuissaan. Niin olen minäkin.

-Suuse-

Isän luona. Ulkona on lunta tuskin ollenkaan. Tänään sinä lähdit kotiin iltapäivällä ehkä neljän aikoihin, ja minä tajusin, että perjantai-illasta lähtien me olimme olleet yhdessä koko kuluneen viikonlopun. Jos minä toisinaan murehdin sitä, milloin minä sinut seuraavan kerran tulen näkemään, minä murehdin siksi, että minä kaipaan sinua, että päivä päivältä enemmän on vaikea olla erossa, lähteä sinun kämpiltäsi aamulla kouluun tai töihin tai minun luotani päästää sinua lähtemään.

Huomenna minä en tiedä mihin asti aamulla minä nukkuisin. Yliopistossa ei maanantaina ole minulle mitään, eikä huomiseksi ole edes töitä tiedossa, joten minä voisin nukkua ja kääriytyä lakanoihin ja nähdä unia niin kauan kuin ikinä jaksaisin. Tänään minä olen ollut iloinen siitä, että sinä olet ollut minun kanssani koko viikonlopun. Tässä minä olen ajatellut olla, ja tähän minä olen ajatellut jäädä. Anna minun jäädä ja annan minun olla sinun kultasi sinun rakkaasi sinun kainalossasi, ja "en minä sinusta ole ajatellut luopua ikimaailmassa", sinä sanoit, ja siitä minä olen ollut iloinen. Kiitos tästä viikonlopusta, rakas.

-Suuse-

Tänä aamuna sinä mutisit. Sinä mutisit, ja huone oli hämärä sen jälkeen, kun minä sieltä valon sammutin. Minä annoin sinulle suukon ja halasin sinua, ja sinä halasit minua takaisin. Puoli kahdeksalta minä seisoin kotiovella ja väänsin avainta lukossa ihmetellen, miksi talo oli valoton ja öinen ja niin kamalan hiljainen. Pikkupikkuveli oli nukkunut pommiin, ja minä järjestelin kiireessä työpaperit, ja pikkuveli painui suihkuun, sillä sen kirjoitukset alkoivat tänään, ja me nuoremman veljeni kanssa lähdimme varttia vaille perä kanaa yläastetta kohti ajelemaan.

Tänään minä olen ollut jälleen kerran historian ja yhteiskuntaopin opettaja, ja iltapäivällä minä olin väsynyt, ja minä ahdoin ruokaa sisääni, sillä minun oli nälkä, ja yksi ystäväni tuli näyttämään uutta pientä koiravauvaansa, joka oli valkoinen ja tavattoman suloinen en minä minä muista minkä rotuinen, mutta kissaa pienempänä kahdeksanviikkoisena räppänänä se minusta muistutti vielä huvittavan paljon siistiä söpöä isokokoista rottaa. Sen jälkeen minä nukahdin olohuoneen sohvalle, enkä herännyt ennen iltaseitsemää, vaikka pikkuveljeni mesosi ja tiputti ympäri keittiötä kaksi sataa hammastikkua lojumaan.

Nyt minä olen käynyt suihkussa, ja minä olen puhdas ja sileä, ja minun hiukseni ovat kiharat ja kosteanpunaisenruskeat ja kasvavat juuresta omaa väriä ulos maailmaan.

-Suuse-

Vuokranmaksupäivä. Ilmoittauduin juuri yhteen tenttiin lisää sen jälkeen, kun eilisiltana innostuin ilmoittautumaan viiteen samankaltaiseen. Juuri nyt minua ei ärsytä paljon mikään. Paitsi hiljaisuus ja oma pieni takkuinen pää, joka ei osaa ajatella nollaa ja painua nukkumaan. Pitäisi käydä nykysuomen laitoksen amanuenssin juttusilla luovuttamassa työtodistus viidentoista viikon lehtitoimittajan hommista toimituksessa, sillä siitä hyvästä saa palkan lisäksi opintopisteitä. Toimittajanhommia enemmän minä viihdyn opettajana, mutta siitä minä en saa opintopisteitä tänä vuonna, koska minä olen toimittajanhommista maksimin jo ehtinyt kandidaatin papereita varten keräämään. Sinua minä en saa mielestäni.

Hyvää yötä sisko ja molemmat veljeni kumpikin, hyvää yötä kuu ja kissat, ja minä olen hukannut korvakoruni, minne minä olen ne hukannut en minä tiedä melkein minne vain. Hyvää yötä, kultarakas. Hyvää yötä.

-Suuse-

Juuri nyt minä olen ihan varma siitä, että näillä sekunneilla minun pääni tulee sekoamaan. Muutaman minuutin kuluttua minä työnnän punaisen takkuisen kuontaloni tehosekoittimeen ja olen kuohkea, enkä minä sen jälkeen ymmärrä enää edes inhota omaa laiskuuttani, jota minä opiskelua kohtaan tunnen juuri nyt.

Toisinaan olisi paljon nykyistä helpompaa vain yksinkertaisesti jo elää työelämän varjoissa ja hajota arkielämän kuiviin ärsyttäviin vastahakoisuuksiin. Minä olen opiskellut jo miten monta vuotta saamatta itsestäni irti juuri mitään kovin lopullista tai kovin näkyvää? Huomenna minä herään aamulla ja raahaan itseni autoon ajaakseni Vaasaan istumaan luennolle ja kämpilleni tietokoneen ääreen ikkunan luo, jonka maisemaa minä inhoan. Siellä minä olen tajuamatta miksi, mutta minä olen, ja minä jään siihen asti, kunnes minä olen vapaa taas lähtemään sieltä pois edes hetkeksi. Tämä minun typerä tuuliajoni ei johdu siitä, että kämppikseni tai yliopisto inhottaisi minua, vaan siitä, että minä yksinkertaisesti en viihdy Vaasassa; minä en saa sovellettuani itseäni sinne mitenkään. Eilisiltana pikkuveljeni ehdotti, että minä muuttaisin Seinäjoelle asumaan. Kulkisin sieltä käsin Vaasassa silloin, kun on tarpeen, ja lopun aikaa viihtyisin ja asuisin ihan oikeasti jossakin sellaisessa paikassa, jota minä voin kutsua kodiksi, jossa minä oikeasti tahtoisin olla ja tehdä ruokaa ja imuroida ja nukkua ja katsoa televisiota iltaisin.

Tänä keväänä minun kouluni koostuu tenteistä. Miksi joka ikinen kevät minulla on tämä sama tunne? Sama tunne tiedottomuudesta, epävarmuudesta ja luovuttamisen sietämättömästä houkutuksesta, siitä, että toisinaan olisi vain paljon nykyistä helpompaa olla jossakin ihan muualla kuin opiskelemassa siellä, missä minä olen juuri nyt.

Silmälasit makaavat ties missä. Sinua minä olen ajatellut koko illan; sinun lämpöistä turvallista kainaloasi ja sinun käsiäsi ja sinun rauhallista hengitystäni, joka tuhisee minun korvaani toisinaan iltaisin. Kiitos, että sinä eilen autoit minua. Kiitos, että sinä minua rakastat.

-Suuse-

Tänään minä en tiedä mitä minä olen leiponut. Ne tuoksuvat hyvältä, ja ne ovat suklaisia ja väriltään kauniin ruskeita, mutta minä en ole vilkaissutkaan reseptikirjaa, enkä minä siksi osaa edes kuvitella, miltä ne maistuvat. Pikkuveli kiskoo olohuoneen sohvalla päiväunia. Pakkanen unettaa, vaikka minä olen nukkunut viime yönä yli kahdeksan tunnin unen, jossa sinä olit, ja jossa minä silitin sinun vaaleita hiuksiasi ja hyräilin. Tänään kissat ärsyttävät minua. Ne maukuvat ja tahtovat ruokaa, ja ne tahtovat ulos ja hyppivät pöydälle ja karvaavat keittiön ainoan maton. Pitäisi tehdä ruokaa, sillä tänään minä en ole syönyt. Minä olen vain nuuskinut uunin leipomustuoksuja, joista lämpöinen pehmeys jää koko loppupäiväksi talon tyhjiin huoneisiin.

Minä myönnän olevani niin laiska, että en viitsi edes yrittää ajatella mitään muuta kuin sinua ja sinun ilmeitäsi, joiden ansoista minä tänään hymyilen.

-Suuse-

Minun pikkusiskoni, sinua minä ikävöin. Anna anteeksi, etten minä tänä aamuna ehtinyt nousta sinua halaamaan. Viime yönä en minä muista mitä unta minä näin, mutta levottomuudessa minä heräsin aamulla ihan liian myöhään ja silti niin kamalan aikaisin.

Tänään minä olen leiponut. Ehkä minä tein suklaisia pikkuleipiä tai suklaisia kahvileipiä en minä tiedä miksi niitä kutsuisi, mutta pikkuveli taisi pitää niistä kaikkein eniten. Minä olen höpöttänyt mummolleni ja kuunnellut hänen juttujaan menneestä ja nykyisestä, tuijottanut hänen iäkkäitä kunnioitettavankauniita ryppyisiä kasvojaan ja tajunnut, että aikaa ei ole paljon, vaikka sitä välillä tuntuu olevan ihan liikaakin. Eilen illalla minä valtasin ystäväni auton etupenkin, ja me puhuimme kaikesta emmekä ehkä kuitenkaan mistään yhtään mistään ollenkaan, ja minun jalkani olivat puutuneet, ja minua väsytti, vaikka meillä oli hauskaa, ja ulkona satoi, ja pikkupikkuveli sanoi, että voisi mennä jo kotiin nukkumaan. Nyt minä en tiedä mikä minua painaa vuoteenpohjalle näin paljon makaamaan. Huomenna on vapaapäivä, ja jääkaapissa on enää kaksi maitoa, ja minulla oli suunnitelma, jonka minä leipoessani unohdin. Jos minä aamulla olisin juonut päivän vitamiiniannoksen, minä voisin heittää voltin juuri nyt.

Yläkerran aulassa ei ole valoja, kyllä sinä tiedät, sinä olet nähnyt mitä kaikkea se hämärässä muistuttaa. Sinulla on kauniit vaaleat hiukset, ja tänään sinusta jäi kahden päivän muisto, vaikka minä eilen sinua tuskin ehdin edes katsoa silmiin. Voi jos me voisimme istua nelistään kaikki me muksut tässä hämärässä huoneessa juuri nyt.

-Suuse-

Aamulla minä kysyin sinulta, onko sinulla mitään käsitystä siitä, miten kauan me olemme jo seurustelleet. Yli seitsemän kuukautta, jos juhannuksesta lasketaan. Kahdeksan, jos lasketaan kesäkuun alusta, siis viimeistään sieltä asti, mistä me keskenämme yhdessä olemme pyörineet.

Minun painoni ei ole noussut sitten viime toukokuun. Tänään minun ei ole tehnyt mieli tupakkaa, ja yösyöminen on typerää tylsän illan häpeällistä ajanvietettä, paitsi silloin kun mässäily kohdistuu pelkkään salaattiin. Minun silmäluomiani on väsyttänyt koko illan. Pikkusiskon kanssa puhuttiin tatuoinneista. "Minulle riittää yksi", minä sanoin ja ajattelin oikean jalan sisänilkkani pientä liskoa, joka ei luovu minusta milloinkaan. Yläasteikäiset ovat kutistuneet. Onko ihan oikeasti rasismia sanoa neekeri, jos sanaa neekeri käyttää tarkoitukseen kuvata toisenlaisuutta? Yläasteella minun matematiikan opettajani kutsui Reijaa sussuksi. Minä istuin Reijan takana, ja Reija ei tajunnut, että sussu kirjoitettuna pienellä tarkoittaa ei lempinimeä vaan tyttöystävää. Sinä olet komea mies, ja illalla keskustassa tihutti vettä. Vieremältä kotoisin oleva ystäväni sanoo, että vettä ripsii silloin, kun sitä eteläpohjalaisen mielestä tihuttaa. Täytyy pestä kasvot ja mennä nukkumaan.

Illalla hämärässä huoneessa voisiko olla, että sinun kainalosi on paras paikka maailmassa, ja että sinä maailmassa olet kaikkein ihanin ihminen? Hyvää yötä, rakas.

-Suuse-