IRC-Galleria

Pikkupikkuveli näkee päiväunia olohuoneen sohvanpohjalla jossakin. Alkuviikosta eteen astuu kaksi tenttiä, ja jos minä nyt olisin tunnollinen, minä lukisin ja pänttäisin ja loistaisin huomenna akateemista vaurautta istuessani auditoriossa vuotamassa tietouttani pieneen valkoiseen konseptimaailmaan. Pikkusisko lähtee huomenna takaisin Jyväskylään. Musiikkia. Minä tarvitsen musiikkia juuri nyt.

-Suuse-

Jos minä en jo täysin ole menettänyt näennäistä kontrolliani olemattoman laskupääni suhteen, minä olen tullut siihen tulokseen, että maailmassa on tasan 0.95 ihmistä, jotka minut tuntevat tarkalleen; ei siis edes ihan täysin yksi kokonainen ihminen. Tästä laskutoimituksen tuloksesta huolestuttavan tekee se, että laskiessani otin huomioon myös itseni. Juuri nyt minä syön suklaata ja alan tajuta muuttuvani kyyniseksi sarkastisuudeksi en minä tiedä valovuoden kuluttua vai jo huomenaamulla kellon kanssa ihan liian aikaisin. Jos sinä tunnet minut, sinä tunnet minut paremmin, ja sinä osaat laskea, ja ehkä sinä olet oikeassa, ehkä, ja minä olen siitä enemmän kuin iloinen. Ei pitäisi ajatella omaa hulluuttaan. Ei ikinä.

Onko tämä seitsemäs kuukausi, jonka aikana minä kirjoitan gallerian päiväkirjakansioon merkintöjäni tyhjänpäiväisistä ajatuksistani? Jossain vaiheessa minä tajusin, että suurimman osan asiasta minulla ei ole ollut asiaa oikeastaan ollenkaan. Nyt minä menen. Tämä päivä menee pilalle, jos minä tästä kirjoitan.

-Suuse-

Voiko ulkonäöstään pitäminen olla kiinni siitä, mitä puntari sinulle kertoo aamuisin? Entä sitten, jos menetkin juttelemaan puntarille vasta illalla yhdeksän aikaan aamiaisen ja välipalan ja lounaan ja päivällisen ja kuuden kahvikupin ja iltapalan jälkeen? Aamuisin puntari kertoo tyhjän juuri yöuniltaan heränneen vatsan nälkäisen huudon. Iltaisin puntari kertoo kuulumisia kaikesta siitä, mitä päivän aikana on tullut tukittua nieluun. Toisinaan minä en tiedä, onko fiksumpaa katsoa peiliin kuin puntariin.

Tämä työpäivä koulussa oli hassu. Se siitä. Hyvää viikonloppua, sillä minä olen kultani kanssa tämän illan huomiseen tästä lähtien.

-Suuse-

Minä olen jo rakastunut helmikuun kirkkaankalpeaan aurinkoon. Yksi ystäväpariskuntani osti uuden auton, ja pikkusisko on tulossa kotiin. Ensiviikolla minä istun muutamassa tentissä, mutta tämän viikon minä olen opettaja. Pikkuveli aloitti ylioppilaskirjoituksiin lukemisen fysiikalla, mistä minä en tajua juuri puoliakaan. Leukalihastani on särkenyt viime perjantaista lähtien.

Puoli tuntia sitten minä söin kourallisen salaattia ja yhden 3 cm kertaa 3 cm kokoisen jauhelihapihvin ja perunamuusia sen verran, että sen määrän olisi tunkenut vaikka silmään. Vatsastani minä olen täynnä juuri nyt. Kissa tuijottaa minua silmiin. Jos minä katson ikkunasta ulos näkemättä muuta kuin puun alastomat latvat ja sinisen aurinkoisen taivaan, minä voisin luulla, että nyt on jo pääsiäinen. Ainut, mikä taivaan erottaa kesästä nyt, on äitini suuren hallitsemattoman puutarhan kaikki lehdettömät kevättä kaipaavat puut.

Miksi ikävä hiipii minun perääni, kun minä aamulla sinun luotasi lähden arkeen? Siitä on vasta neljä tuntia, kun minä sinut viimeksi näin.

-Suuse-

Minä rakastan minun ystäviäni. Minä rakastan heistä jokaista ihan älyttömästi ihan käsittämättömän paljon, vaikka minä liian harvoin näen heistä puoliakaan. Minä rakastan minun sisaruksiani ja minun omaa rakastani, minä rakastan sinua, sinua minä rakastan.

Tällaisena hetkenä hämärässä hiljaisessa talossa, jossa helmikuinen tuulenvire kiirii läpi suljetun ikkunan jokaiseen tyhjään huoneeseen, minä olen tyhjä ja minun tyhjyyteni hiljaisuudessa on kaiken nielevää. Se ei ole sen kummempaa kuin ikävä, sillä sitä juuri se on. Hyvää yötä.

-Suuse-

Lähes viikko on mennyt, enkä minä ole kirjoittanut moneen päivään juuri sanaakaan. Itse asiassa tämä viikko on kulunut enemmänkin hassutteluun ja turhaan huvittavaan typeränjärjettömään hömpöttelyyn ja kykenemättömyyteen nousta lakanoiden seasta ajoissa juuri minnekään paitsi töihin, sillä töistä saa rahaa ja töissä on hauska olla pikkuisten hassujen vilkkaiden nuorten kanssa samassa luokassa juuri silloin, kun minä en enää ole ihan varma siitä, onko se meteliä mitä minä kuulen vai onko se vain normaalia jokapäiväistä äänekästä enemmän ja vähemmän järkevää opiskelua, sillä sellaista minä töissä aineenopettajana joka päivä katselen ja kuuntelen.

Tänään minä istun koneella ja kuuntelen lällärimusiikkia, sellaista love-love-love-ihku-pihku -säälipaskaa, jota minä kuuntelen ainoastaan silloin, kun minä itse tunnen oloni siirapissa uineeksi pieneksi harmaaksi hiireksi. Jos minä ajattelen yhtään mitään, minä revin mielessäni irti tämän talon kaikki seinät vain ja ainoastaan nähdäkseni tuulisen illan sumuisen hiljaisen kuun. Jos minä olen yksin, minä kuljen ympäriinsä edestakaisin tajuamatta minne olen menossa, ja minä vaihdan vaatteita ja kaivan vaatekaappiani kuin hermoraunio, ja minä löydän vanhoja vanhoja kauhtuneita mekkoja ja vyötärökuminauhastaan kuluneita oloasuhousuja, jotka tuovat mieleen muistoja, muistoja, jotka minä jo kauan sitten ainakin yhden kerran elämäni aikana unohdin. En minä tiedä mikä minua vaivaa vai vaivaako minua mikään, mutta toisinaan kaikessa hiljaisuudessa on säälittävänhelpottava olla yksin, ihan yksin vailla ketään kenelle soittaa vailla ketään, jota kaipaisi seurakseen. Koko viikon minä olen viettänyt voisi sanoa lähes tauotta kultani kanssa, ja nyt monen ihanan päivän yhdessäolon jälkeen tänä iltana minun kultani on vaihteeksi omissa touhuissaan. Niin olen minäkin.

-Suuse-

Isän luona. Ulkona on lunta tuskin ollenkaan. Tänään sinä lähdit kotiin iltapäivällä ehkä neljän aikoihin, ja minä tajusin, että perjantai-illasta lähtien me olimme olleet yhdessä koko kuluneen viikonlopun. Jos minä toisinaan murehdin sitä, milloin minä sinut seuraavan kerran tulen näkemään, minä murehdin siksi, että minä kaipaan sinua, että päivä päivältä enemmän on vaikea olla erossa, lähteä sinun kämpiltäsi aamulla kouluun tai töihin tai minun luotani päästää sinua lähtemään.

Huomenna minä en tiedä mihin asti aamulla minä nukkuisin. Yliopistossa ei maanantaina ole minulle mitään, eikä huomiseksi ole edes töitä tiedossa, joten minä voisin nukkua ja kääriytyä lakanoihin ja nähdä unia niin kauan kuin ikinä jaksaisin. Tänään minä olen ollut iloinen siitä, että sinä olet ollut minun kanssani koko viikonlopun. Tässä minä olen ajatellut olla, ja tähän minä olen ajatellut jäädä. Anna minun jäädä ja annan minun olla sinun kultasi sinun rakkaasi sinun kainalossasi, ja "en minä sinusta ole ajatellut luopua ikimaailmassa", sinä sanoit, ja siitä minä olen ollut iloinen. Kiitos tästä viikonlopusta, rakas.

-Suuse-

Tänä aamuna sinä mutisit. Sinä mutisit, ja huone oli hämärä sen jälkeen, kun minä sieltä valon sammutin. Minä annoin sinulle suukon ja halasin sinua, ja sinä halasit minua takaisin. Puoli kahdeksalta minä seisoin kotiovella ja väänsin avainta lukossa ihmetellen, miksi talo oli valoton ja öinen ja niin kamalan hiljainen. Pikkupikkuveli oli nukkunut pommiin, ja minä järjestelin kiireessä työpaperit, ja pikkuveli painui suihkuun, sillä sen kirjoitukset alkoivat tänään, ja me nuoremman veljeni kanssa lähdimme varttia vaille perä kanaa yläastetta kohti ajelemaan.

Tänään minä olen ollut jälleen kerran historian ja yhteiskuntaopin opettaja, ja iltapäivällä minä olin väsynyt, ja minä ahdoin ruokaa sisääni, sillä minun oli nälkä, ja yksi ystäväni tuli näyttämään uutta pientä koiravauvaansa, joka oli valkoinen ja tavattoman suloinen en minä minä muista minkä rotuinen, mutta kissaa pienempänä kahdeksanviikkoisena räppänänä se minusta muistutti vielä huvittavan paljon siistiä söpöä isokokoista rottaa. Sen jälkeen minä nukahdin olohuoneen sohvalle, enkä herännyt ennen iltaseitsemää, vaikka pikkuveljeni mesosi ja tiputti ympäri keittiötä kaksi sataa hammastikkua lojumaan.

Nyt minä olen käynyt suihkussa, ja minä olen puhdas ja sileä, ja minun hiukseni ovat kiharat ja kosteanpunaisenruskeat ja kasvavat juuresta omaa väriä ulos maailmaan.

-Suuse-

Vuokranmaksupäivä. Ilmoittauduin juuri yhteen tenttiin lisää sen jälkeen, kun eilisiltana innostuin ilmoittautumaan viiteen samankaltaiseen. Juuri nyt minua ei ärsytä paljon mikään. Paitsi hiljaisuus ja oma pieni takkuinen pää, joka ei osaa ajatella nollaa ja painua nukkumaan. Pitäisi käydä nykysuomen laitoksen amanuenssin juttusilla luovuttamassa työtodistus viidentoista viikon lehtitoimittajan hommista toimituksessa, sillä siitä hyvästä saa palkan lisäksi opintopisteitä. Toimittajanhommia enemmän minä viihdyn opettajana, mutta siitä minä en saa opintopisteitä tänä vuonna, koska minä olen toimittajanhommista maksimin jo ehtinyt kandidaatin papereita varten keräämään. Sinua minä en saa mielestäni.

Hyvää yötä sisko ja molemmat veljeni kumpikin, hyvää yötä kuu ja kissat, ja minä olen hukannut korvakoruni, minne minä olen ne hukannut en minä tiedä melkein minne vain. Hyvää yötä, kultarakas. Hyvää yötä.

-Suuse-

Juuri nyt minä olen ihan varma siitä, että näillä sekunneilla minun pääni tulee sekoamaan. Muutaman minuutin kuluttua minä työnnän punaisen takkuisen kuontaloni tehosekoittimeen ja olen kuohkea, enkä minä sen jälkeen ymmärrä enää edes inhota omaa laiskuuttani, jota minä opiskelua kohtaan tunnen juuri nyt.

Toisinaan olisi paljon nykyistä helpompaa vain yksinkertaisesti jo elää työelämän varjoissa ja hajota arkielämän kuiviin ärsyttäviin vastahakoisuuksiin. Minä olen opiskellut jo miten monta vuotta saamatta itsestäni irti juuri mitään kovin lopullista tai kovin näkyvää? Huomenna minä herään aamulla ja raahaan itseni autoon ajaakseni Vaasaan istumaan luennolle ja kämpilleni tietokoneen ääreen ikkunan luo, jonka maisemaa minä inhoan. Siellä minä olen tajuamatta miksi, mutta minä olen, ja minä jään siihen asti, kunnes minä olen vapaa taas lähtemään sieltä pois edes hetkeksi. Tämä minun typerä tuuliajoni ei johdu siitä, että kämppikseni tai yliopisto inhottaisi minua, vaan siitä, että minä yksinkertaisesti en viihdy Vaasassa; minä en saa sovellettuani itseäni sinne mitenkään. Eilisiltana pikkuveljeni ehdotti, että minä muuttaisin Seinäjoelle asumaan. Kulkisin sieltä käsin Vaasassa silloin, kun on tarpeen, ja lopun aikaa viihtyisin ja asuisin ihan oikeasti jossakin sellaisessa paikassa, jota minä voin kutsua kodiksi, jossa minä oikeasti tahtoisin olla ja tehdä ruokaa ja imuroida ja nukkua ja katsoa televisiota iltaisin.

Tänä keväänä minun kouluni koostuu tenteistä. Miksi joka ikinen kevät minulla on tämä sama tunne? Sama tunne tiedottomuudesta, epävarmuudesta ja luovuttamisen sietämättömästä houkutuksesta, siitä, että toisinaan olisi vain paljon nykyistä helpompaa olla jossakin ihan muualla kuin opiskelemassa siellä, missä minä olen juuri nyt.

Silmälasit makaavat ties missä. Sinua minä olen ajatellut koko illan; sinun lämpöistä turvallista kainaloasi ja sinun käsiäsi ja sinun rauhallista hengitystäni, joka tuhisee minun korvaani toisinaan iltaisin. Kiitos, että sinä eilen autoit minua. Kiitos, että sinä minua rakastat.

-Suuse-