IRC-Galleria

Palaa todellisuuteen, tollo. Päivystysviikko on alkanut. Mä en käsitä, miks työnantaja päättää mun kesätyövuorot päivystysviikkoon. Ihan ku se ei tajuaisi, että mulla on vielä viikko kirjotettavaa sellasen jälkeen ennen ku työt oikeesti loppuvat.

Keskiviikkona on vatsalaukun tähystys. Mä en oo ehtiny syömään tänään sen enempää ku neljä pientä ruipeloista luumua. kahvia oon kyllä juonu jo kolme kuppia, ja kohta alkaa neljäs. Ulkona sataa vettä. Arvaa kiinnostiko aamulla nousta ylös, kun tuntu kui olis nukkunu pelkät kaks tuntia koko himputin yön aikana. Oli ikävä yhteen kainaloon. Tänään mä en ehtiny sen kainalon kanssa ees ruokatunnille, kun mun piti saada pari juttua kirjotettua ennen puolta päivää. On niin kiva olla sarkastinen. Just nyt mun pitäisi olla kirjottamassa musiikin harrastajasta henkilöhaastattelua, mutta sen sijaan plaraan tänne kaikkee paskaa.

Viikonloppu meni leffoja katsoessa. Lauantai-iltana mä väsyin kaks tuntia pauhanneeseen karaokepaskaan, joka takkahuoneesta kuului, ja painuin etsimään kavereita keskustasta. Puoli kolmelta yöllä sama lärvi hoilaa aina vain samoja värssyjä ihan niin ku se ei itte kuulisi miten haukialta se kuulostaa. Tekee mieli pitsaa. Parin viikon verran mä oon tukahduttanut pitsanhimoni valitsemalla kanasalaatin listalta, vaikka ainahan mä sen valitsen ja tuskin koskaan mä oikeesti syön sitä, mitä mä mieluiten haluan. Koulut on alkanu. Ensimmäinen yhdeksättä alkaa mun yliopistovuosi; on kummallista katella vaahtosammuttimia jo nyt tienreunoilla aamuisin.

Pitää mennä, måste gå, have to go, muss los vai miten se kirjootetahan. Voi kun näkisin sut jo.

-Suuse-

Eilen käytiin allekirjoittamassa kullan kanssa paperit. Raha-asiat ovat perseestä, vaikka se ei kyllä mitenkään liity edelliseen lauseeseen. Vapaapäivänäkin joku stressaa mua, enkä mä parhaallakaan tahdolla osaa sanoa, mikä se joku on. Pitkästä aikaa kirjotan yleismurteella. Yleensä kirjotan kirjakielellä, koska mä oon helou nykysuomen opiskelija ja siten hyvin perusteellisesti aivopesty toimimaan ja kritisoimaan tietyissä asioissa tietyllä tavalla. Tällä hetkellä tuumailen, että saisi vain koulun loppuun tai edes järjestykseen niin, että elämä olisi sopivampaa selvitä. Ei helppoa, sitä mä en pyydä, vaan sopivaa, koska sopiva olisi järjestelmällistä ja silti spontaaniudelle tilaa antavaa silloin, kun sellaseen on tarvetta.

Kulta lähti tänään ennen seitsemää töihin. Mä jäin nukkuun, vaikka uni ei tullut enää seiskan jälkeen. Joten painuin kuntosalille. Kaahin joukon ohjattujen tuntien aikatauluja, koska ajattelin kuluttaa kuukausittaisen typerän kuntosalisuoraveloitukseni vaihteeksi punttien nostamisen sijaan spinningiin ja pilatekseen. Voisi olla mukavaa vaihtelua iänkaikkiselle rautatreenaamiselle, sillä sitä mä oon tehnyt jo kymmenen vuotta. Kropan saa pysymään kuosissa muutenkin.

Jos kulta tulee illalla meille, mä teen pitsaa. Sitä mä en tajuu miks kaikki huoneet kotona on aina ihan sekaasin.

Jou.

-Suuse-

pitäisi kirjoittaa Linkin pääkirjoitus huomisaamuksi. Haahaa katotaan mitä tulee, varmaan tusinapaskaa ja puoliksi ajankohtaista eikä sitten kuitenkaan. Huomenna ilmestyy tajuton laajalevikkinen. Kaikki tässä talossa ovat jo tietoisia siitä, että mä olen keskustan kunnanvaltuustoehdokas vaaleissa tulevana syksynä. Ulkona on kummallinen ilma. Viimeisinä päivystyvapaaviikon päivinä minä inhoan kaikkein eniten sitä, että pöydälleni ilmestyy ylimääräisiä hommia. Eilen nakki napsahti pääkirjoituksesta. Pitäisi saada hommat tänään siihen kuntoon, että maanantaina pöytä olis puhdas. Työt kasaantuvat kiireessä. Ei jaksa.

Shoppaaminen on hipiäterapiaa, vaikka ei välttämättä halvimmasta päästä edes alennusmyynneissä. Maanantaina minua pelotti kymmenen vuoden päässä häämöttävä tulevaisuus. Samana iltana "älä sä koskaan jätä mua", sinä sanoit, ja minä yritin rutistaa sinua niin, että sinä tiedät sen. En minä koskaan tahdo tästä lähteä pois, enkä minä tahdo, että lähtisit sinäkään.

Rakastan.

-Suuse-

Ei pääse alkuun. Eilinen iltakokous venähti seitsemästä yli yhdeksän. Yhdentoista kieppeillä rojahdin väsyneenä mutta onnellisena kultani viereen. Kahdeksi viikoksi piti muuttaa työhuoneesta toiseen. Ensi viikolla on taas päivystysviikko, ja tällä viikolla pitäisi jaksaa vielä tämä päivä ja huominen. Tänään saan varmasti valmiiksi ainakin kaksi lehtijuttua. Eilen plakkariin nousi viisi. Oli liian kiire, sillä työpäivä lenteli ohi ihan huomaamatta. Aurinko paistaa. Ei oikeasti pääse käyntiin. Stressishoppailun tarpeessa. Nukkumisen tarpeessa. Opettaja aikanaan sanoi, että kun ei ole mitään kirjoitettavaa, kirjoita ihan mitä vain. Toisinaan tekee mieli lähteä rantalomalle Italiaan. Tänään on yksi toisinaan. Toinen voi olla jo huomenna.

Ei jaksa ajatella, että olisi oikeasti kiire. Paskat. Tahtoisin sinun kainaloosi, rakas.

-Suuse-

on kiire aina vaan!

on kiire (!) ja kuuma ja väärä asustus ja naiselliset. Ihanan lämmin päivä, liian lämmin päivä sisällä istuttavaksi. Liian aurinkoinen päivä tuhlattavaksi tunkkaisessa toimistohuoneessa, jossa ilma ei kierrä sen enempää kuin tukkeutunut ruoansulatus. Sain ajan vatsalaukuntähystykseen. Jee jee ens kuun puolivälissä. Ei huvita olla kirjaimellinen. Huvittaa nököttää nurmikolla Ressu-pyyhkeen päällä ihan niin kuin kurttuinen kuusikymppinen nökötti äsken tienvarren rivitalopihamaalla naama keltaiseen seinään päin. Himputti ku

ei jaksa. Ei jaksa keskittyä kirjoittamaan.

-Suuse-

Päätoimittaja pyysi tänään palaamaan syyskuussa kahdeksi viikoksi. Minulle selvisi, että sairaslomapalkat maksetaan takautuvasti palkkakuitin jälkeen jonkin verran tavallista kuukausinauhaa myöhemmin. Odottelen kutsua tähystykseen. Tänään minä olen kirjoittanut kolme juttua kolmessa tunnissa. Juttu per tunti ja niin päin pois. Iltapäivällä unettaa. Pitäisi hidastaa tahtia vähäsen.

Kurkku kuivaa auringossa. Monenlaiset kurkut kuivavat auringossa. Ihmiskurkut ja vihreät kurkut ja suolakurkut ja herkkukurkut, ihan mitkä vain. Tekisi mieli lähteä shoppailemaan. Tekisi mieli syödä pitsaa. Eilen illalla minun teki niin mieli jotakin rasvaista ja suolaista makeaa, jotakin roskaa ihan mitä vain, että olin liian lähellä sulattaa pakasteesta kanelipullan, sivellä sen voilla ja ripotella siihen sokeria ja suolaa joukkoon. Sen sijaan minä kaivoin kaapista ruisleipäpussin ja sivelin siihen sulatejuustoa. Kiskoin jäävuorisalaattikerästä salaatinlehden ja länttäsin sen juuston päälle. Suunnistin jääkaapista kalkkunaleikepaketin. Ruokavaliota ei voi muuttaa ennen kuin testin on tehty ja tulokset ovat tulleet, koska jos ruokavalion muuttaa ennen testejä, testeissä tuskin näkyy yhtään minkäänlaista ongelmaa. Joten minä vedän ruisleipää ja kaikenlaista leipää ja maitoa ja juustoa ja jogurttia ja raksuja ja voin aika tavalla pahoin. Eikä lääkristä kukaan ole soittanut tähystysaikaa. Postipoika on myöhässä. Postipoika on myöhässä aina silloin, kun sitä oikeasti tajuaa kaipaamaan.

Kohta minä lähden ruokatunnille. Pitäisi tankata auto. Päivystysviikko on aina pidempi kuin kaikki muut.

Älä ole enää kipeä, kulta.

-Suuse-

Halvat viinirypäleet ovat 90 prosenttisella mahdollisuudella katkeria jostakin. Vatsa on ollut sekaisin koko päivän. Puhelinaika lääkärin kanssa jutusteluun jäi uupumaan, ja hoitsu langanpäässä virkkoi, että kannattaa soitella loppuviikosta uudelleen. Minä en tiedä kenelle se oli käärmeissään.

Tänään minä olen syönyt katkeria viinirypäleitä. Juuri meni viidestoista. Jäh. Pistää ihmettelemään rypälerakkaita, vaikka toki ne toisinaan maistuvat myös makeilta ja raikkailta. Pikaisella ruokatunnilla ostin kaupasta jogurttimuropakkauksen, istuuduin kuskinpaikalle ja kaivoin laatikosta kaikki kuorrutetut yksilöt, jotka siinä ajassa ehdin kahmimaan. Minulla ei ole mitään järjenjuoksua vastaan, mutta jo viikon minä olen esittänyt tyhmää ajatellen, että en ole huomaavinani syöväni maitotuotteita ja viljaa päivästä päivään siitä huolimatta, että niskassani majailee varjo jomman kumman taudin olemassaolosta pitkällisten ikävien vatsakipujeni ja mahalaukun toimintaongelmien aiheuttajana. Pikkusiskon poikakaveri sanoi, että on kiva esittää tyhmempää kuin oikeasti on. Työpaikalla on pieni vesivahinko. Perjantaina viikon muhimisen jälkeen sen huomasi siivoaja. Työmiehiä ei ole näkynyt vieläkään.

Eilisiltana rakkaan kanssa puhuttiin ikkunaverhoista ja matoista. Minulle on uutuudenkankeutta tottua puhumaan me-muodossa, ei sillä, että yrittäisin olla tyranni, vaan sillä, että minä yksinkertaisesti en koskaan ole tottunut olemaan tasavertainen olento parisuhteessa. Sohvaväri ei ole ongelma, enkä minä kyllä näe ongelmaa missään muussakaan. On hulvattoman hauskaa ja kuitenkin yllättävää kuulla sinun sanovan, että "me valitaan" tai "meidän oma" tai "me maksetaan puoliksi" tai "Me ei tykätä tästä" tai "me ajatellaan näin". On niin hyvä olla. On sellainen olo, että vihdoinkin tietää, missä koti on.

Viime yönä hiljaisessa talossa minä sanoin, että tämä mitä meillä on, minä en tahdo sen ikinä päättyvän. Sinä olet parasta maailmassa. Sen tajuttuani sinä sanoit: "Jos se musta riippuu, tämä ei ikinä päätykään."

Sä tuot hymyn mun huulille.

-Suuse-

Väsyttää. Koko viikko on kulunut huonoilla yöunilla, viime yönä heräsin kolmannen kerran tällä viikolla puoli viisi aamuyöstä siitä huolimatta, että sinä nukuit minun vieressäni ja normaalisti näennäisesti saat minut aina rauhoittumaan. Juuri nyt tuntuu, että minä en jaksa nukahtamatta iltapäivään saakka. Siitä huolimatta minä jo tänään olen kolmessa tunnissa kirjoittanut valmiiksi kolme lehtijuttua, joista yksikään ei ollut lyhimmästä päästä. Vastausta siihen ihmeeseen minä en ole vielä keksinyt.

Elopaino 45 kg. Odottelen pääsyä vatsalaukun tähystykseen ja verikoetuloksien tyhjentäviä vastauksia tai ainakin sitä, että niistä viimein löytyisi jotakin tyhjentävää. Onneksi on tulossa viikonloppu. Minä en tahdo tehdä päiväunista pinttynyttä päivärutiinia, mutta iltapäivisin kello neljä tuntuu, että ilta ei ole tule muuten milloinkaan. Kahdeltatoista nukkuisi päikkäreistä huolimatta kuin tukki, mutta aamuyöstä jokin herättää minut lähes poikkeuksetta kuitenkin. Katselepa siinä sitten kattopalkkeja aamu seitsemään.

Kohta minä hinaudun ruokatunnille. Pakko ilmaista taas: rakastan.

-Suuse-

Aamuaurinko. He kulkevat shortsit jaloissaan, ja vaikka tuulee, tuuli ei haittaa, sillä siitä huolimatta ei ole sadetta ollenkaan. Yksi toimituksen porukasta lähti kotiin vatsakivun vuoksi. Maanantaina minä olin sairaslomalla päivän samasta syystä, ja eilen minä istuin lääkärin vastaanotolla ja kuuntelin. Tehdään vatsalaukun tähystys ja otetaan verikokeet. Mietitään vaihtoehtoja, sillä kahdenkymmenen vuoden ajoittainen vatsakipu ja toimimattomuus voi olla syytä keliakiasta tai laktoosi-intoleranssista tai sitten vatsalaukun suulla on tukos, joka ei siirrä sulanutta ruokaa kiirastulessa eteenpäin. Tänään minun mahani puhuu kummallisia. Eilinen ilta käänsi sateisen sairauden synkistämän päivän iloksi, kun illalla elämä heitti tielle uuden vivahteen. Tänään minä juon kahvia. Yksi ystävä täyttää huomenna vuosia saman verran kuin minä toukokuussa pari kuukautta aiemmin.

-Suuse-