Palaa todellisuuteen, tollo. Päivystysviikko on alkanut. Mä en käsitä, miks työnantaja päättää mun kesätyövuorot päivystysviikkoon. Ihan ku se ei tajuaisi, että mulla on vielä viikko kirjotettavaa sellasen jälkeen ennen ku työt oikeesti loppuvat.
Keskiviikkona on vatsalaukun tähystys. Mä en oo ehtiny syömään tänään sen enempää ku neljä pientä ruipeloista luumua. kahvia oon kyllä juonu jo kolme kuppia, ja kohta alkaa neljäs. Ulkona sataa vettä. Arvaa kiinnostiko aamulla nousta ylös, kun tuntu kui olis nukkunu pelkät kaks tuntia koko himputin yön aikana. Oli ikävä yhteen kainaloon. Tänään mä en ehtiny sen kainalon kanssa ees ruokatunnille, kun mun piti saada pari juttua kirjotettua ennen puolta päivää. On niin kiva olla sarkastinen. Just nyt mun pitäisi olla kirjottamassa musiikin harrastajasta henkilöhaastattelua, mutta sen sijaan plaraan tänne kaikkee paskaa.
Viikonloppu meni leffoja katsoessa. Lauantai-iltana mä väsyin kaks tuntia pauhanneeseen karaokepaskaan, joka takkahuoneesta kuului, ja painuin etsimään kavereita keskustasta. Puoli kolmelta yöllä sama lärvi hoilaa aina vain samoja värssyjä ihan niin ku se ei itte kuulisi miten haukialta se kuulostaa. Tekee mieli pitsaa. Parin viikon verran mä oon tukahduttanut pitsanhimoni valitsemalla kanasalaatin listalta, vaikka ainahan mä sen valitsen ja tuskin koskaan mä oikeesti syön sitä, mitä mä mieluiten haluan. Koulut on alkanu. Ensimmäinen yhdeksättä alkaa mun yliopistovuosi; on kummallista katella vaahtosammuttimia jo nyt tienreunoilla aamuisin.
Pitää mennä, måste gå, have to go, muss los vai miten se kirjootetahan. Voi kun näkisin sut jo.
-Suuse-