Edelleen Bhagavad-gitan 16. kappaleen kommenteista, aiheina hyväntekeväisyys ja itsehillintä.
—o)O(o—
Hyväntekeväisyys (dāna) tarkoittaa ruoan, vaatteiden, lääkkeiden, varojen ja muiden tarpeiden antamista niitä tarvitseville. Ihmisen tulisi pitää itsellään vain omiin sekä välittömiin että tuleviin välttämättömyyksiinsä tarvittava varallisuus ja käyttää loput jalojen tarkoitusperien edistämiseen. Joka antaa kitsailematta ei tule puutetta kohtaamaan; joka itselleen haalii jättäen puutteeiset kärsimään tulee itse puutteen kohtaamaan. Omastaan epäitsekkäässä hengessä antaminen vailla odotuksia tulevasta palkinnosta luo kiintymättömyyden hengen, joka on otollinen henkiselle oivallukselle.
Itsehillintä (dama) eli aistiensa hallinta luo perustan tilanteelle, jossa mieli voi levätä sille ominaisessa sattvassa eli rauhan ja kirkkauden tilassa. Hallitsemattomien aistiärsykkeiden jatkuva virta sekä uusia ärsykkeitä vaativat loputtomat toiveet pitävät mielen jatkuvasti keskittyneenä materian maailmaan, poissa jumaltietoisuuden etsinnästä ja kehittämisestä. Vain keskittynyt mieli kykenee syventyen meditoimaan, ja vain aistinsa hallitsevan mieli voi tyyntyä ja keskittyä. Aistit hallitaan niille annetut nautinnot säännöstellen ja niiden vaatimuksiin välinpitämättömyydellä vastaten.
—o)O(o—