IRC-Galleria

Täsmälleen kuukaden kuluttua vie tieni kohti erämaata. Vaellan Vrajan alueen syrjäseuduille, alueille joilla ihmisjalka harvoin taivaltaa. Alueille, jossa päiviäni täyttävät vaitonaisuus, yksinäisyys, askeesi ja syvä meditaatio. Suuntaan, jonka tiedän ainoastaan minä. Eivät tule luokseni ihmiset paikan päälle, eivät liioin seuraa mielissään.

Jumalani kohtaamaan. Taipaleeni varrella on paljon opittu ja paljon koettu, mutta vasta niin vähän nähty. Niin vähän nähty siitä ikuisesta, rajattomasta jumalaisesta todellisuudesta joka horisontissani kajastaa, jos vaikka se vähäkin vaikuttaa häikäisevän valtavalta. Riittää kajastus. Haluan kohdata Auringon.

Palaan maailman kartalle alustavasti marraskuun lopussa eli reilun 40 päivän kuluttua. Kuluneet kaksi kuukautta ovat valmistelleet minua monella tasolla, edessä oleva kuukausi asettanee viimeiset lähtökohdat paikoilleen. Vielä on monta aitaa ylitettävänä, mutta asioiden tämänhetkinen kulku näyttää lupaavalta.

Pyhän valan jakso alkaa sunnuntaina 14. lokakuuta Govardhana-kukkulan juurella kaksi vuosisataa sitten asuneen siddha-pyhimyksen, Sri Krishnadas Babajin, muistopäivänä. Oletan sen päättyvän viimeistään 26. marraskuuta, kaksi päivää Radhan ja Krishnan täydenkuunöisen Rasa-tanssin jälkeen.

Tätä jaksoa olen monta kuuta odottanut, sen saapumista monta auringon kiertoa ihmetellyt. Absoluuttisuus henkisessä pyrkimyksessä avaa ovet arvaamattomat, portit suuret ja mahtavat jotka eivät kulkijaa päästäisi ohitseen edes vieriessä vuosituhansien. Fanaattisuus on epäkypsää häiriköintiä. Absoluuttisuus on pyhää kirkkautta.