IRC-Galleria

Tulevia työn alla tai suunnitteilla olevia käännöksiä sivustolle:

-=-=-=-=-=-=-=-=-=-=-=-=-

``Bhagavad-gita´´
"Korkeimman laulu". Eräs hindulaisen tradition keskeisimpiä teoksia. Mukana lyhyt nykykielinen kommentaari joka selventää tekstin käsitteitä.

``Bhagavatamrita-kana´´
"Säde Bhagavatan nektarista." Visvanathan yhteenveto Vaisnavismin teologiasta. Mukana Laghu-bhagavatamritan pohjalta laajentava kommentaari.

``Buddhalaisuus pähkinänkuoressa´´
Narada Mahatheran vuonna 1933 julkaistu oivallinen halkileikkaus buddhalaiseen traditioon.

``Dhammapada´´
"Dharman tie". Runomittaan kirjoitettu eräs tunnetuimmista ja suosituimmista buddhalaisen viisauden teoksista.

``Valo, voima ja viisaus´´
Swami Sivanandan opetuksista koottu advaita-vedantaa ja bhaktia käsittelevä inspiraationtäyteinen teos.

``Viveka Cudamani´´
"Erottelukyvyn kruununjalokivi". Shankaran laatima gurun ja oppilaan dialogiksi muotoiltu advaita-vedantan klassikko.

``Yoga-sutra´´
Patanjalin klasikkoteos, joka käsittelee aforismeissaan systemaattisesti kahdeksanosaisen joogan filosofian periaatteet.

-=-=-=-=-=-=-=-=-=-=-=-=-

Osa ylläolevista on jo varsin hyvässä työvaiheessa, osa taas olemassa vasta konseptina.

Koska tarkoituksena on saada kirjallisuutta luettavaksi ripeään tahtiin, useimmat käännökset tehdään englanninkielisistä käännöksistä alkuperäistä bengalin-, sanskritin- tai palinkielistä tekstiä epäselvyyksissä konsultoiden. (Tästä poikkeuksena kaksi ensimmäistä.)

Toiveita ylläolevaan työlistaan lisättävistä teoksista saa esittää. Suotavaa olisi, että teoksesta olisi olemassa englanninkielinen versio joka on vapaasti käännettävissä, tai johon käännösoikeudet ovat helposti saatavissa (kuten usein on tapaus maksuttomien e-tekstien kanssa).

Menin ja rekisteröidyin vihdoin viimein.

http://www.facebook.com/people/Ananda_Loponen/1108906794

Ihmisille jotka ovat uteliaita maailmanmenostani, tässä alustavaa suunnitelmaa loppuvuodelle, ja samaan syssyyn myös seuraavalle vuodelle. Passihan minulla erääntyy 31/12/2008, sitä ennen pitää olla takaisin Suomessa. Mutta siihen asti on aikaa...

Kuun vaihteessa olen lähdössä kohti Orissaa. Viihtynen hyvän tovin Bhubaneshwarissa ja erityisesti Jagannath Purissa, meren rannalla meditoiden ja akkuja ladaten. Bhubaneshwarista matka jatkuu joko Varanasiin tai Bodh Gayaan ympäröivine paikkoineen. Molemmat suunnitelmissa, nähtäväksi jää missä järjestyksessä toteutuu.

Sieltä matka jatkuu joko takaisin tänne Radhakundalle tai kohti Risikeshia, ja sieltäkäsin neljä dhamaa eli Gangotri, Yamunotri, Kedarnath ja Badrinath -- todennäköisesti jälkimmäinen vaihtoehdoista toteutuu, täällä kylällä ei kesällä ole juuri mitään muuta kun jumalattoman kuuma.

Yhteensä kierros kestänee parisen kuukautta, eli toukokuulle, jollei sitten pidempään. Intian viisumini on voimassa elokuun loppuun asti. Voisin sitä periaatteessa pidentää aina vuoden loppuun astikin, mutta johan täällä on puolitoista vuotta oltu.

Intiasta matka jatkuu Burmaan buddhalaiseen metsäluostariin kolmen kuukauden intensiivimeditaatiokurssille joka alkaa sinne saapuessani. Kesäkuu-elokuun loppu -haitarilla maisema vaihtuu. Thaimaan kautta kun pitää lentää, ja siellä kun saa suomalainen olla kuukauden viisumitta, mahdollisesti jään sinne joksikin aikaa tilannetta tutkimaan, joko ennen tai jälkeen edellämainitun.

Ja sitten lopulta takaisin Suomeen. Oletettavasti silloin eletään marras-joulukuuta.

Ottaen huomioon että tästä totaalikieltäytymisen oletetusta tutkimuksesta ei tule kaiken jären mukaan virkavallan toimeasta kilin kikkarettakaan, täällä Intiassa kun asustan, todennäköisesti poimivat sitten minut lentokentältä saapuessani kuulusteltavaksi. Kuulustelua tulee 2009 alkukuukausina, riippuen siitä miten liukkaiksi on byrokratian rattaat öljytty, seuraamaan muodollinen oikeudenkäynti. Tuomari lopuksi komentaa osallistumaan epämääritellyn välijakson jälkeen reilun kuuden kuukauden mittaiselle valtion kustantamalle tiiviille meditaatioretriitille jossakin viehättävistä ojennuslaitoksistamme. Kyllä valtio huolehtii kansalaisten tarpeista!

Vapautuessani (tai valaistuessani) joskus syksyä kohden pitää purra panosta ja paiskia jonkun aikaa töitä. Tämä meidän Intiaan muuttomme kun ei mennyt minun suunnitelmieni mukaan, joita seuraten talous olisi kunnossa, vaan ex-vaimon ja hänen gurunsa linjoilla, ja sitä seuraten systeemit ovat hiukkalailla pakkasen puolella, ja velat totta kai minun nimissäni. Sitä niittää minkä kylvää, ja hyväntahtoisuudesta sakotetaan. Jälkiviisastella voisin tästä pitkältikin, mutta olkoot, kun ei se asioita miksikään muuta.

Eli mikäli ei toiselta puolelta ilmene osallistumista näihin finanssijuttuihin, pari vuotta pitänee Suomessa hapantua että saadaan tilit joka suuntaan selviksi ja fiksu pohja tulevaisuudelle. Kaipa sielläkin saa elämästään henkisesti mielekkään muokattua, kunhan pääsee välillä jonnekin latautumaan, jollei muualle niin oman tajuntansa rauhaan. Ei sen kuitenkaan lopulta pitäisi sijainnista olla kiinni, vaan asenteesta. Ja asennettahan tässä on kasvateltu hyvän tovin verran. Teoria pääsee siis tarkkailuun.

Toki tuon finanssipakkasen voisi käytännössä vaan jättää haisemaan historian hyllylle ja elellä Intiassa sadhun tyyliin vailla huolta rahasta tai budjetista. Mutta asiaa riittämiin miettineenä en näe sitä eettisesti oikeaksi ratkaisuksi, vastuun sivuuttamista siis, vaikka monen olen nähnyt sen tekevänkin henkisen humun nimissä. Karman kahleet kun sitovat pinnallisia tilanteita syvemmälle, ja tuppaavat läsähtämään tulevaisuudessa ikävästi silmille uudessa muodossa mikäli niitä ei käsittele kunnollisesti pois päiväjärjestyksestä.

Ylläolevat käytännön realiteetit auttanevat lukijaa ymmärtämään, miksi ei juuri nyt ole hirmukauhea kiire takaisin Suomeen...

Siihen malliin elämänmenoa tältä erää. Tien päällä ollessani ei takeita tavoitettavuudesta, lueskelen mailejani missä milloinkin, mutta en välttämättä kovinkaan säännöllisesti. Mikäli joku epäilee jotakin kriisitärkeää asiaa ilmenevän, voi kysyä kännykkänumeroa.

Nyt sekin sitten selvisi, mitä tiput kyhäävät tuolla puisen kattopalkin kolossa aina satunnaisesti. Ensin epäilin että rakentavat sinne pesäänsä, mutta piru vie, nehän itse asiassa kuskaavat sieltä palasia mukaansa toisaalla olevaan pesäänsä. Noh, onneksi on paksu palkki kyseessä, vaikka vähän laholta näyttääkin. Ei romahtane niskaan ainakaan minun täälläoloaikanani...

Oli kerran maailmojen alussa jumalolento, joka oli löytänyt onnellisuuden. Tämä mahtava olento halusi sen ihmiskunnalta kätkeä.

Hän ajatteli, "Kenties kätken sen syvimmän valtameren pohjaan. Ken sinne etsimään menisi?" Mutta tuli toisiin tuumiin. "Etevät ihmiset saattavat sinne mennäkin."

Hän ajatteli, "Kenties kätken sen korkeimman vuoren huipulle. Ken sinne etsimään menisi?" Mutta tuli toisiin tuumiin. "Etevät ihmiset saattavat sinne mennäkin."

Hän ajatteli, "Kenties kätken sen tiheimmän metsän syvimpään siimekseen. Ken sinne etsimään menisi?" Mutta tuli toisiin tuumiin. "Etevät ihmiset saattavat sinne mennäkin."

Lopulta löysi ratkaisun: "Kätken onnellisuuden ihmisten sydämiin. Sieltä kukaan ei koskaan sitä ymmärrä etsiä."

Ja niin kautta aikain ihmiset ovat turhaan onnellisuutta etsineet havaintojensa maailmasta, ajatelleet onnen olevan nautinnossa, tavoitelleet kaikkein lähintä kaikkein kaukaisimmasta paikasta.

``Hengitykseen keskittyminen - Anapana Sati´´
Yksinkertainen johdanto hengitysmeditaatioon. Anapana Sati tarkoittaa hengitykseen kohdistettua tarkkaavaisuutta. Keskittyminen hengityksen kulkuun johtaa mielen täyteen keskittymiseen ja lopulta oivallukseen, joka mahdollistaa valaistumisen. Kuka tahansa, riippumatta uskonnollisesta vakaumuksesta, voi harjoittaa tätä vaaratonta keskittymistä.
http://www.valaistuminen.com/buddha_hengitykseen_keskittyminen.html

Eilen saapui kirje, jossa Kela ilmoittaa etten ole ulkomailla asuvana kelvollinen nauttimaan Suomen sosiaaliturvasta mikäli en toimita 28.2 mennessä lisäselvitystä ulkomailla oleskelustani. (Tein vihdoin osoitteenmuutoksen tässä vuoden alussa.)

Enpä ole heidän palveluistaan nauttinut pariin vuoteen. Mutta mukava kuulla joka tapauksessa, etten ole ulkomailla asuvana kelvollinen nauttimaan Suomen sosiaaliturvasta. Olenhan kuitenkin ulkomailla asuvana velvollinen maksamaan veroja ja suorittamaan asevelvollisuuden. Tsilviisii.

Olo on kun lottovoiton saaneella! Niin minulle pienenä kerrottiin, syntyminen Suomeen on kun lottovoiton saaminen. Ilmeisesti sillä tarkoitettiin jotta neljä tulla tupsahti oikein, ja vielä lisänumero. "Haluatteko lunastaa voittonne käteisenä vai irtokarkkeina?", kysyi kiskan täti.

There are different levels on which a mantra functions or may be employed. Awareness of them, along with honest assessments of one's internal mental growth and present state, can prove to be helpful. I am also contrasting them with the theology of the four common aspects we know as nama, rupa, guna and lila.


* Concentration. Objective: Training the mind. Mechanical chanting operates on the mind in a technical capacity. The idea of just blocking away all thoughts while focusing on the sound of the mantra was once much scorned upon; yet this approach does serve as excellent concentration practice. The mind needs to be trained for further levels of employment, where an unflickering, one-pointed nature is imperative and vital. Focus on a supramundane object, even if the mantra is taken in a capacity falling short of its fullness, also contributes to the purification of the engaged faculties. Focus on the sound, as skillful concentration practice in general, also lets the mind rest in solace at times of strain. This level corresponds to "Nama".

* Prayer. Objective: Healing the heart. Chanting in a contemplative, prayerful mood is vital for developing an ability to introspect, for cultivating virtue in one's nature. It is only through honest prayer that one comes to terms with one's innermost core, pulls out the muck and resigns in humility. As much as prayerful mantra is a call for the deity of the mantra, it is a method for spiritual self-healing. In this, the external formulae of the mantra tend to at times subside as the mind plunges into the heart and arises with emotional responses to the contemplative discoveries of one's being. This level corresponds to "Guna".

* Static visualization. Objective: Internalization. Coined mantramayi-upasana, the practice of visualizing a static object or scenario serves both as concentration-practice as well as in internalization of the meditation-object; one gradually imports the contemplated scenario, often an other-worldly reality, into a part of one's current internal reality. The various mula-mantras and gayatris are particularly suitable for this practice. In contrast to the first two approaches to chanting, chanting employing the visualization faculty is substantially more difficult. On this level, the mantra may be experienced as one with the object of vision. This level corresponds to "Rupa".

* Dynamic visualization. Objective: Residing in the flow. Coined svarasiki-upasana, this level combines the essence of prayer in the way of a developed emotional attitude and identity with the internalized other-worldly static vision-reality into a dynamic, flowing interplay. While the other three levels are easier to practice, dynamic visualization requires substantial accomplishment from the participant; in absence of that, not much beyond hazy and flickering projections are to be unveiled. True to its name, this level is one of a natural flow, no longer depending on the force of effort for its sustenance. On this level, the mantra may be seen to dissolve or rather form into the flowing fabric of the vision. This level corresponds to "Lila".


One should not think that the above levels are mutually exclusive; they may be employed at appropriate times to address the current need. In fact, it would be less than wholesome a practice to omit some of the above on a stage prior to seamless residing in the meditative flow, where the core of the other three levels combines, and as such no substantial omission happens despite the technical absence of isolated level practices.

It may be of interest to readers to note that the fourfold correspondence to nama-rupa-guna-lila was the last factor I added to the above; after outlining the four levels, I realized the obvious parallel of the four basic levels I am, at least conceptually, familiar with through contemplation. A bridge from doctrines to experiences should be built for a thorough understanding of the realities at play.

Formulating concepts without reliance on a technical theological framework can make a substantial contribution for understanding. The framework serves better as a means of refining the experience-rooted understanding than it does as the primary foundation and fabric; for the latter can often be hollow and insubstantial in all of its sophistry, owing to a lack of internal connection.

Eräs sisar ihmeellinen meni tällaisella minua lätkäisemään. Eipä siinä mitään, omituisia tapoja löytyy kun pienestä kylästä. Vastaillaan pois.

-=-=-=-=-=-=-=-=-=-=-=-=-=-=-=-=-

HAASTE:

Paljastan viisi omituista tapaani/piirrettäni. Tämän jälkeen valitsen seuraavat viisi ihmistä, jotka haastan tekemään saman perästä (paljastamaan viisi outoa tapaansa omaan päiväkirjaansa). Heidän tulee myös kirjoittaa nämä säännöt merkintäänsä. Linkitän haastamani ihmiset tämän merkinnän loppuun ja käyn ilmoittamassa heidän kommenttilaatikkoihinsa haasteesta ja tästä merkinnästä.

-=-=-=-=-=-=-=-=-=-=-=-=-=-=-=-=-

1. Syön päivittäisen ateriani sormin lattialla istuen. Mahtaa olla kolmisen vuotta, etten ole lusikkaa suuhuni laittanut. Sanotaan, että ruoan integroituminen elimistöön alkaa kosketuksesta, sormien tunnustellessa aterian tekstuuria... Taitolaji totta kai, osaamattomalla on helposti kastikkeet kyynärpäissä asti.

2. Omaan pakkomiellettä lähentelevän tavan totutella extreme-tapoihin. Koskaan ei tiedä mitä tuleman pitää, joten on hyvä opetella vapaaehtoisesti jo näin valmiiksi nukkumaan puiden alla, viihtymään mukavasti liian vähissä tai liioissa vaatteissa, kävelemään puolisataa kilometriä mukisematta, ja kokoamaan olkalaukkuunsa omaisuuden, jolla tarvittaessa pärjäisi loppuelämänsä.

3. Viimeiset puolitoista vuotta olen kävellyt yksinomaan paljain jaloin. Sandaalit on kai jossain hyllyllä kuitenkin vielä olemassa. Suomen talvessa ei taida enää sujua, loppuvuotta kohti kun täältä pitää sinne kotiutua totaalikieltäytymisen seurauksia selvittelemään. Ans kattoo, meistä lujaa hulluista ei koskaan tiedä.

4. Juttelen toisinaan empaattisesti matkalla vastaan tuleville eläimille, aina hyönteisiä myöten. Pitää oppia ymmärtämään, miltä kärpäsestä tuntuu. Olentojen välisen ymmärryksen puuttuminen luo perustan vihalle, väkivallalle ja maailman ongelmille. Ymmärrä ystäväsi hyttysen mietteet, pohdi possujen maailmaa.

5. En ajattele käsitteitä verbalisoiden. Käsittelen asiat leimaamattomien konseptien virtana. Asioiden käsittely verbaalisina rykelminä hidastaa ja rajoittaa ajatustoimintaa. Raa'at leimaamattomat käsitteet täsmäävät tarkemmin todellisuuteen, toimivat sulavammin yhdessä, ja auttavat objektien todellisen luonteen ymmärtämisessä.

-=-=-=-=-=-=-=-=-=-=-=-=-=-=-=-=-

Alla haasteen vaatimat viisi ihmistä, joilla epäilen olevan mielenkiintoisia ja eriskummallisia tapoja (kokolailla randomvalinnan tulos):

As
changei
Hra84
Nemilian
Volksfeind

[Buddha sanoi:] "Munkit, seuran arvoisella ystävällä on seitsemän ominaisuutta. Mitkä seitsemän?

1. Hän antaa sen, mitä on vaikea antaa.
2. Hän tekee sen, mikä on vaikea tehdä.
3. Hän kestää sen, mikä on vaikea kestää.
4. Hän paljastaa salaisuutensa sinulle.
5. Hän pitää salaisuutesi.
6. Epäonnen kohdatessa hän ei sinua hylkää.
7. Ollessasi lannistunut ja voipunut, hän ei halveksu sinua.

Ystävä jolla on nämä seitsemän ominaisuutta on seuran arvoinen.

Hän antaa kauniin,
vaikeasti annettavan,
tekee vaikeasti tehtävän,
kestää tuskaisat, tappuraiset sanat.

Hän salaisuutensa kertoo,
salaisuutesi pitää.

Epäonnen kohdatessa
ei hän sinua hylkää;
ollessasi lannistunut, voipunut
ei sinua halveksu.

Josta nämä ominaisuudet löydät
on ystävä johon tutustua
ystävää kaipaavalle.