IRC-Galleria

Minulle on kerrottu tinnityksestä. Se on kuulemma kettumainen vaiva, mikä häiritsee jokapäiväistä elämää ja yöunia ja tekee hulluksi. Joo joo, kurja juttu.

Right.

Viime yönä vasemmassa korvassa alkoi siristä. Se ei ollut sellaista tasaista ulinaa, mitä joskus konserttien jälkeen on molemmissa korvissa. Tämä oli korkeampaa, terävämpää ja pätki. Ensimmäinen ajatus oli, että voihan nyt muna. En minä ole rokkari, en edes käy kovin usein keikoilla enkä kuuntele musiikkia lujalla (krhm)! Ei minulle kuulu tällaista tulla! Toinen ajatus oli, että pitääpäs antaa enemmän empatiaa tästä kärsiville kavereille.

Puolen tunnin valvomisen jälkeen ymmärsin kääntää kylkeä, niin että soiva korva sai ilmaa. Älkää kysykö, mistä sain päähäni, että se tarvitsee ilmaa, en tajua. Pikkuhiljaa sirinä lakkasi ja sammahdin.

Mutta juma, kun pelästyin! Vasta tätä kirjoittaessani hoksasin, että minulla on AINA musiikki lujalla kun kävelen kaupungilla. Eikä siinä vielä kaikki! Korvissani on Sonyn hienot Noice Cancelling -kuulokkeet, jotka pienen mikrofonin avulla poimivat ympäristön hälyääniä ja lähettävät vastasignaalin. Jos rumpukalvon ympärillä tapahtuu näin paljon kolme tuntia päivässä, niin onko se sitten mikään ihme, jos alkaa pää ulista?

Nyt ruvetaan kohtelemaan korvia kehon temppelin osana. Ostan halvat ja huonot kuulokkeet. Piste.