IRC-Galleria

Paukkelo

Paukkelo

n ei olisi pitänyt käväistä galleriassa... Karseeta nähdä oma ikänsä noin tarkasti. Yök!

Melkein kuin wowiTorstai 31.01.2008 12:04

Alan totaalisesti vieraantua tosielämästä. En oleta, että se mitä nyt kerron, oikeastaan kiinnostaisi ketään, mutta onpahan jo valmiiksi alustettu selitys sille, miksi minä en koskaan valmistu.

Minulla on naamakirjassa sovellus, jonka nimi on Knighthood. En ole kovin voimakas, mutta pienempiä ritarikuntia kiusaamalla olen haalinut itselleni suuren joukon työvoimaa, jonka avulla imperiumini rakentuu päivä päivältä suuremmaksi. Muutama viikko sitten kaappasin itselleni kauniin australialaistytön nimeltään Sarah. Hän ei ole kovin vahva, mutta oiva apu linnoja ja muita rakennuksia laajennettaessa. Viime aikoina kimppuuni on hyökätty usein juuri Sarahin takia. Olen pelastanut hänet takaisin itselleni yhteensä viisi kertaa. Kolme kertaa hänet on kaapannut sama mies, singaporelainen Rick.

Tähän oli tultava loppu. Aina kun Sarah oli yön aikana hävinny, rakennukset viivästyivät ja pelastamiseen kului energiaa, aikaa ja kultaa. Mutta miten pysäytetään paroni, joka on ottanut tavoitteekseen minun vasallieni varastamisen?

Yksinkertaisesti pudottaudutaan toisen polven varaan ja vannotaan hänelle uskollisuutta. Mies oli vahva, minun kanssani hän on vielä vahvempi. Lähetin viestin, jossa selitin haluavani palvella häntä niin kauan kuin on tarpeen. Hän liikuttui ja lupasi suojella minua kaappaajilta niin hyvin kuin taisi. Nyt olemme siis yhtä, minä ja Rick. Sarah jäi hänelle, mutta kaappasin itselleni Lisan joltain Jesperiltä.

Että näin... Vähän kyllä jo hävettää.

Ei tajuuuuuu...Keskiviikko 30.01.2008 13:34

Miksi saippuoista ja pesunesteistä tehdään geelimäisiä? Puristat pullosta sopivan annoksen saippuaa märkään käteen ja lups, se tippuu lattialle. Samanlainen koostumus on siinä tötinässä, jolla pesen vessan. Puristan altaan reunoille pari sinistä rinkulaa ja kun otan harjan esiin, siitä tippuva kosteus hajoittaa geelin ja se valuu reunoja pitkin veteen. No siis saahan sen sieltä sitten koukittua, mutta kaiken kaikkiaan aika järjetön koostumus pesuaineille tuo geeli.

Kuka se juuri sanoikaan, että meikä saa tänne (melkein) joka päivä jotain järkevää aikaiseksi? Siellä se nyt peruu puheitaan.

Susan KuronenMaanantai 28.01.2008 21:27

Tiedän, että Pääministerin morsiamesta on aikaa. Tiedän, että olen myöhässä. Tiedän, että aihe on passé. Minä puutun siihen kuitenkin vasta nyt. Miksi? te kysytte. Siksi, että kun ostattaa kirjan ystävättärellään Kirjatorin alekorista kahdella eurolla, kunninanarvoisa rouva kirjailija ei saa siitä litin latia. Poistotuotekoodilla myydystä tuotteesta ei jää mihinkään merkintää. Minua ei voida jäljittää enää.

Sitä paitsi joistain asioista ärsyyntyminen on ajatonta. Voisin odottaa vielä toisen vuoden ja nähdä ihan yhtä paljon punaista kuin nyt.

Luin siis Susan Kurosen teoksen Pääministerin morsian eräänä lumisena iltapäivänä bussissa. Ideana hyvä, mutta kun liikkeen takia piti pitää pahoinvoinninestotaukoja ja sulkea kirja, näin Susan Kurosta aivan liikaa. Kannessa hän poseeraa Matti Vanhasen kainalossa, hymyillen "katseenkestävän ja huumorintajuisen naisihmisen" parasta valokuvahymyä. Näen naisen, joka ei vaatinut kuuta ja tähtiä taivaalta, vain ihmisen, joka vie häneltä jalat alta. Omien sanojensa mukaan hän olisi yhtä hyvin voinut pyytää kuun ja tähdet. Mielestäni tämä on mielenkiintoinen lausunto naiselta, joka on ollut kaksi kertaa naimisissa ja riiustellut pääministerin kanssa.

Tarina menee siis näin (anteeksi, jos spoilaan): espoolainen yksinhuoltajaäiti laittaa poikansa avustuksella hemmetin mielenkiintoisen ilmoituksen suomi24-treffipalstalle, siihen vastaa pääministeri, siirrytään chattailun kautta saunaan, rakastelemaan ja syömään uuniperunoita, ihmetellään kuinka erilaisissa maailmoissa eletään, pakoillaan julkisuutta, katkeroidutaan julkisuudesta pakoilusta, annetaan ruusunpunainen haastattelu, tullaan jätetyksi ja kirjoitetaan tärkeä kirjallisuuden kulmakivi erään elämän surkeasta kohtalosta. Vapise Silja!

Kuinka moneen asiaan haluaisinkaan kirjassa puuttua? Kuinka moni pieni yksityiskohta viilsikään tajuntani läpi kuin huhtikuussa pellolta löytynyt ruostunut viikate? Kuinka moni virke sattui silmiini kuin katkeruuden kyynelien musta happo? (Okei, jälkimmäisessä ei ole enää mitään järkeä, myönnetään.)

Aloitetaan nyt siitä, että Susan Kuronen ei ole kirjailija. Itseasiassa luettuani tilityksiä siitä, miten paha mieli lehtien kirjoittelusta tuli, huomasin pohtivani osaako Susan Kuronen lukea. Kirjoittaa hän kyllä osaa; moni sana menee ihan oikein alusta loppuun.

"Jännittävää kyllä oli jo toisella tapaamisella mennä saunaan. Sauna on minusta sauna, eikä mikään eroottinen paikka. Sitten kun menet miehen kanssa joka on saanut sukat pyörimään jaloissa saunaan, sauna tuntuu kauhean henkilökohtaiselta ja intiimiltä. Me molemmat pidämme saunomisesta kovasti."

Missä on kustannustoimittaja!? Ammattiylpeys, halooooooooo?!!

Sanajärjestysvirhe, pilkkuvirhe, toinen pilkkuvirhe, viittausvirhe, toistoa... Lukiko kirjaa kukaan ennen kuin se pääsi painoon? Vaikka kuinka kustaisiin juosten, niin voisi sen silti tehdä hereillä, sano minun sanoneen.

En taida jatkaa siihen, miten Susan on ristiriitainen, sinisilmäinen ja katkera. En puhu nyt siitä, miten hän selvästi oppi miten hyödynnetään suuret tuloerot. En mainitse miten typerää on ajatella, että parinkymmenen vuoden avioliitosta selvitään muutamassa kuukaudessa. En kritisoi häntä siitä, että hän syytti Mattia mediamyllytyksestä, johon joutui ja omasta avuttomuudestaan sen keskellä. Jätän sen myöhemmäksi tai jollekin muulle. Sen vain sanon, että hyhhyh, roskaa.

Oma vika, mitäs luin.

Toiset päivätLauantai 26.01.2008 22:56

...ovat tervassa uimista. Onneksi kohta on huominen.

Mistä teille kertoisin?Perjantai 25.01.2008 11:48

Poistuin kotoa ja heti on tavaraa raportoitavana vino pino. Mielenkiintoista eikö?

"Ope saaks kirjottaa ranskalaisilla viivoilla?"

Saa saa.

- Istuin lumimyrkyssä bussissa kuunnellen, kun radiojuontajat puhuivat liukkaista keleistä. Käytössä olivat tiuhaan sanat turvaväli, nopeus, risteysalue ja hengenvaarallinen. Silti ei pelottanut yhtään ja sanoinkin sen kuskille.
- Luin Pääministerin morsiamen (ja mietin miksi).
- Näin Tampereella tutun, joka matkusti kanssani samalla bussilla kotiin.
- Pojat painavat seitsemän kiloa kappale ja alkavat muistuttaa aikuisia koiria (kuvia tulee, jahka löydän kameran).
- Totesin, että Kiikoisissa pidetään huolta omista.
- Nukuin samassa sängyssä kissan kanssa. Tai siis nukuin ja nukuin. Heräsin aina kun piti kääntää kylkeä ja kartoitin katin sijainnin, etten vahingossa kierähtäisi sen päälle ja pääsisi samalla kätevästi eroon silmämunistani.
- Se perhanan eläin ei voi käydä yöpisulla ja sitten tulla takaisin JALKOPÄÄN kautta. Ehei! Se haluaa hypätä naaman viereen, tuff. Peljästysin.

Tällaista. Kurosesta jatkanen myöhemmin. Oli se sen verran kaamea.

Itsekorostus osa 2.Torstai 24.01.2008 13:15

Mun kommentti luettiin taas radiossa. Vuhuu!

No okei, YleX tänään.. Ei tartte olla kauheen nokkela.

MITÄ MULLE ON TAPAHTUMASSA!?!Torstai 24.01.2008 12:02

Nautin romanttisesta pöperöstä. Yyyyh...

Uppouduin eilen, eikun toissapäivänä Frendeihin niin täysin kun sitcomiin vain voi uppoutua. Oi, Joey ja Rachel ovat niin rakastuneita, mutta eivät voi saada toisiaan. Snif, ihanaa, väreet menee. Sitten tulee bassonkaula television eteen ja melkein pääsee hengestään.

Oireita oli ilmassa jo jonkin aikaa sitten kun telkusta tuli Järki ja tunteet. Hugh Grant näyttää sliipatulta versiolta Nyyssösen Tuomosta, eikä näin ollen tunnu missään, mutta laitetaampa siihen Britannian etevin nainen vastanäyttelijäksi. Wow! Sitten vielä laitetaan molemman tuollaiseen viktoriaaniseen (vai mikä ikinä onkaan) miljööseen, jossa kädestä pitäminen ennen avioliittoa rangaistaan kuritushuoneella. Teititellään, ollaan kohteliaita ja kumarrellaan, vaikka oikeastaan haluttaisiin vain kietoa kaikki mahdolliset raajat toisen ympärille ja puhua pehmeitä.

Sitten napsahdetaan todellisuuteen. The chase is better than the catch, niin surullista kuin se onkin. Ei kukaan tee elokuvaa perhe-elämän romanttisesta arjesta, koska sellaista ei ole. Kaikki elämää suurempi tapahtuu ENNEN parisuhdetta. Näin sanoin yleistäen ja olen valmis seisomaan lausuntoni takana hurjan 22 vuoden elämänkokemukseni turvin.

Mikäköhän meikäläisen pointti oli? Jotain sinne päin, että onko minusta nyt sitten tullut nainen tai aikuinen tai aikuinen nainen, kun vaaleanpunainen huttu viihdyttää enemmän kuin miehen tappaminen porkkanalla?

(Ihmetteli hän röyhtäillen ja rapsutellen karvaista ahteriaan.)

Uusi tehokas päiväKeskiviikko 23.01.2008 11:59

Nousin vasta äsken. Syy: näin unta siitä Osbournen Ozzyn plikasta, enkä herättyäni muistanut hänen nimeään. Päätin maata sängyssä niin kauan, että se tulee mieleen. Jos olisin päättäväisempi ihminen, makaisin siinä vieläkin.

Saaterin Kelly, piti sekin googlettaa.

Outoja tekosyitä möhniä sängyn pohjalla. Mitenkä niin laiska? Minä vai? Äääääläs nyyt.

Vuoden iskäTiistai 22.01.2008 23:38

(Nämä ovat näitä "arvatkaa mitä näin tänään koulumatkalla" -alkuisia sepustuksia, jotka oikeastaan eivät kiinnosta ketään.)

Tuossa Laajavuoren ja Kortepohjan välimaastossa on leikkikenttä. Se on pengerretty rinteeseen niin, että kevyenliikenteen väylältä on kentälle viitisen metriä pitkä, melkomoisen jyrkässä kulmassa oleva rinne. Kenttä itsekin viettää hieman alaspäin ja sen toiselta puolelta jatkuu oikopolku järvenrannassa kulkevalle metsätaipaleelle.

Ovatko kaikki saaneet tämän kuviteltua? Hyvä.

Tänään ohi kävellessäni katselin kuinka isä asetteli kahta reilusti alle kouluikäistä lastaan stigaan siinä jalkakäytävällä. Menosuunta oli alaspäin. Refleksinomaisesti aloin jo hapuilla kännykkää takin taskusta ja miettiä soitanko paikalle palokunnan, ambulanssin vai sossun tädit. Liike pysähtyi kun mies tarttuikin rattiin, nousi rattikelkan jalaksille ja kyykistyi siihen. Lapset jäivät turvallisesti isän käsien väliin. Kolmikko väisti näppärästi reitillä nököttäneen rattikelkan ja viiletti oikopolkua alaspäin.

Näin se kuuluukin tehdä! Juuri näin! Hyvä hyvä hyvä!

Välillä jotain positiivistaMaanantai 21.01.2008 20:35

Kiitos paljon avuliaalle elisan tädille, joka jaksoi runnoa liittymääni uuteen uskoon melkein puoli tuntia eikä yhtään tuominnut!

(Huomaatteko? Positiiviset palautteet sopivat kahteen riviin, negatiivisista saisi jatkonovellin MeNaisiin.)