IRC-Galleria

Lauantaina äiti luotsasi tyttärensä syksyiseen ravinnonhankintaan sienimetsään. Minä olen sienisokea ihminen (muutenkin -0,50 ja -0,75), joten kyllästyin koko touhuun melko nopeasti ja rupesin poimimaan puolukoita. Puolukat ovat reiluja, ne eivät mene ihmistä piiloon sammalen sekaan ja kerää neulasia ja lehtiä päälleen. Ne myös löytyvät vuodesta toiseen samasta paikasta ja - mikä tärkeintä - ne ovat PUNAISIA. Ne on tarkoitettu löydettäviksi! Pahuksen pieniähän ne pannahiset ovat, joten niitä pitää olla paljon että saa mahansa täyteen.

Ei minun siitä pitänyt kirjoittaa.

Äiti hankki koiran. Siru on suurinpiirtein nelivuotias, alunperin Virosta tuotu hauveli, joka muistuttaa ulkonäöltään hieman etupainoista, ruipeloa kultaista noutajaa, mutta on tuollaisen keskiverron beaglen kokoinen. Kuvaa pukkaa sitten kun saan sellaisen lankomieheltä taas ruinattua.

Sirun kanssa sieniä kirotessa syntyi nerokas ajatusketju, josta viitseliäämpi ja lahjakkaampi ihminen varmasti saisi hienon pakinan:

Ihminen kouluttaa koiran etsimään ruumiita/huumeita/tryffeleitä, koska se ei itse pysty siihen -> Koira oppii ja etsii, koska sillä on luontainen halu miellyttää -> -> Oletus: koira kyllästyy olemaan aina se, joka imuroi kirsullaan odöörejä epämääräisissä konteissa -> Se katsoo kouluttajaansa ja ilmoittaa, että on hänen vuoronsa: "Eti ite!" -> Ihminen ei tietysti tee mitään ja koiralle valkenee, että hänet on kouluttanut täysin epäpätevä henkilö -> Rikkuuko koiran maailmankuva? Pystyykö se enää luottamaan yhteenkään kaksijalkaiseen?

"Hei! Ei koirat osaa puhua!"

Mutta siis homman idea on siinä, että ihminen on ehkä ainoa eläin maailmassa, joka kykenee opettamaan asiaa, jota se ei osaa itse. Kissaemot n ä y t t ä v ä t poikasilleen hyvin tarkasti, miten pikkujyrsijä pelotellaan ja kidutetaan hengiltä; ihmisemot k e r t o v a t jälkikasvulleen, miten toimia maailmassa. Ylipainoiset valmentajat karjuvat ohjeita urheilukentän laidoilla ja isoveljet sätkää kääriessään valistavat sisaruksiaan tupakoinnin haitoista. Ymmärrättekö? Ei tarvita esimerkkejä, tarvitaan vain joku, joka tietää miten asiat pitäisi tehdä ja joku, joka tekee.

Niin niin, itsestäänselvyyshän se on, mutta miksi minä keksin tämänkin vasta 22-vuotiaana?

Noniin.. Raportti pienen opiskelijaelämän merkityksellisestä tapahtumasta. Söin hetki sitten pussillisen nuudeleita. Niistä tuli kelvollisia, eikä kattilaan tarvinnut lisätä pakollisten lisäksi muuta kuin:

-kourallinen herne-maissi-paprikaa
-kananmuna
-tomaatti
-soijaa
-sweetchili-kastiketta
-maapähkinävoita

Mitä tämä kertoo meikäläisen arvostuksesta nuudeleita kohtaan?

Jou! Kello on 8.07. Ensimmäistä kertaa elämässäni olen ensimmäinen luennolla. Taisi muilla kieltenlukijoilla mennä eilen fuksiaiset vähän pitkään. Möh möh möh... Onneksi minä en harrasta moisia ja olen aina reippaana koulussa.

Hetkonen. Fuksiaiset oli toissapäivänä.

Ja mitkä ne sellaiset pileet on, joihin ottaa osaa myös Hannele Dufva?

Tietääkö joku nyt jotain, mitä minä en tiedä?

Kello on 8.14. Seuraani liittyy tyttö, joka vaikuttaa yhtä hämmästyneeltä kuin minä. Puhumme muutaman minuutin siitä, miten mukavaa olisi oikeastaan olla vielä nukkumassa. Päätämme yhdessä lähteä litomaan.

Kannatti herätä.

Mur.

Ja kaiken tämän nielin kiroilematta.

Löysin kameran akun repusta. Jes! Uusia kuvia! Näppäsin pari mielestäni oikein kivaa otosta tänne teille jaettavaksi, mutta siirto osoittautui vaikeaksi. Meillä on sopivia kaapeleita ainakin kaksi, eikä yksikään niistä sijaitse tässä maakunnassa.

Meinasi tulla itku ja hampaidenkiristys, mutta sitten syttyi päässä lamppu. Miehellä on uusi kone. Uusissa koneissa on kaikenlaisia hienouksia, mitä vanhoissa koneissa ei osaa kaivata. Hitaasti ja varovasti kallistin päätäni niin, että kaulassani riippuva risti kalahti kovaan puuhun ja korva painui kiinni viileään pöytälevyyn. Tuijotin hartaana tietokoneen sivussa olevia eri muotoisia ja kokoisia reikiä, aikuisten palikkapeliä. Yksi aukko näytti sopivankokoiselta. Jos kortti sopii sinne, se saattaa toimia. Jos se ei toimi, reikä on ollut väärä. Näin yksinkertaista se koneiden kanssa joskus on.

Sydän tykyttäen tuuppasin kortin reikään. Naks (naks on aina hyvä, kun liitetään teknisiä sovelluksia toisiin). Bling. Kone lukaisi kortin muutamassa sekunnissa, kysyi mitä haluan kuville tehdä ja melkein toivotti hyvät päivänjatkot samalla.

Elämä on toisinaan niin helppoa.

Luettuasi tämän, kirjoita kommentti millaista elämäsi olisi ilman minua. Aloita kommentti "Ilman sinua..." jne. Sitten voit lisätä tämän omaan päiväkirjaasi ja katsoa millaista muiden elämä olisi ilman sinua.

Katotaan jaksaako kukaan vastata :D

Mikään ohjelma ei herätä niin perusteellista pitsanhimoa kuin Olet mitä syöt. Mmm...

Herätyskello piippaa seitsemältä. Joku kytkee torkun päälle. Kaksikymmentä yli kahdeksan sängyssä on edelleen kaksi henkeä, eikä toisaalla pidettävä materiaalitekniikantunti kaipaa kumpaakaan.

Itselläni ei tänään ollut koulua ollenkaan, joten olisin joka tapauksessa vain möhninyt meikittä pitkin asuntoa. Nyt sain seuraa. Aamu alkaa muroilla yhdentoista aikaan ja jatkuu siitä tasaisen tappavaan tahtiin ei millään. Iltapäivällä ryhdistäydytään sen verran, että haetaan kaupasta pullo pepsiä, jota voi sitten imeä illalla pitsan kanssa. Ei tällaisina päivinä kokata. Ei edes yritetä. Kumpikaan ei jaksanut edes mikrottaa aamulla itselleen puuroa.

Nyt on hyvä hetki uskotella itselleen, että ihminen tarvitsee tällaisia päiviä. Ladataan akut, ei stressata mistään, ei tehdä mitään. Sielu eheytyy ja huomenna jaksaa taas paremmin.

Ehkä näin on, mutta että tiistaina?

Vituttaako, mitähäh?!

Tämä on Vitutus-gallup. Jokaisessa asiassa vituttaa joku. Edes jokin pieni asia. Päästä pessimistisyytesi valloilleen ja ala raivota! Jokaiseen on VITTU PAKKO vastata!

MIKÄ SINUA VITUTTAA..

TALVESSA
- Jyväskylän paikallisliikenne. Se on ennalta-arvaamatonta, töykeää ja vaarallista.

KEVÄÄSSÄ
- Ne tuhannet lumen alta paljastuvat koiranpaskat. Eikö niitä muka tarvitse siitä hangesta korjata, häh? Ei ne sinne dematerialisoidu muutaman kuukauden aikana!

KESÄSSÄ
- Ainainen ruikutus. Sataa, yhyy. On liian kuuma, yhyy. Koskaan ei ole hyvin! Hävetkää suomalaiset!

SYKSYSSÄ:
- Välilämpötilat. Vielä ei ole riittävän kylmä talvitakille, mutta kesätakilla on liian kylmä. Mitä silloin laitetaan päälle?! Kertokaa!!

KOULUSSA
- Sellaiset opettajat, joita on lakannut kiinnostamasta. Pyyhe kehään vaan! Mennään sinne eteen höpöttämään, eikä kiinnosta, ettei ketään kiinnosta.

CD-LEVYISSÄ
- Cd-levyt? Mitä ne on? Kaikki tallenteet, joita pitää kantaa tolkuttomia määriä mukana ja fyysisesti vaihdella kun haluaa kuulla jotain muuta, on raskaita. Sitä paitsi ne naarmuuntuu, hukkuu ja on kalliita.

LEMMIKISSÄSI
- Ööö... Ei kuolleista saa puhua pahaa.

POLKUPYÖRISSÄ
- Omassa se, että siinä on helkatti soikoon 21 vaihdetta, joista kolme (KOLME) toimii. Pienin toimiva on kakkosvaihtajan vitonen. Sillä on tooooosi kiva sotkee Laajavuoren mäkee ylös kymmenkilonen kauppakassi selässä!

HAMEISSA
- Ne rajoittaa mun vapautta. Ei voi ajaa fillarilla, ei telmiä, ei mitään! Istun tässä jalat siveästi yhdessä vaan ja puhun säästä. Murrr...

HOUSUISSA
- Vaihtelevat koot. Missä on standardit?! Mä en HALUA ostaa neljänkymmenen housuja, jos kerran sovin kolmekaseihinkin. Haistakaa te!

KORKOKENGISSÄ
- Kuka sen keksi, että naisten pitäisi käyttää korkokenkiä? "Hei nää on tosi hyvät. Näillä voi melkein kävellä koko päivän ilman että sattuu"

TENNAREISSA
- Ne menee rikki liian nopeesti.

MAIHAREISSA
- Vaikee laittaa jalkaan. Lähtöön pitää varata useita minuutteja ylimäärästä, jos jollain seurueesta on maiharit.

VANHUKSISSA
- Se elämänkokemus. Ne tietää ihan liikaa... En mä pysty oleen vanhuksien kanssa koskaan normaalisti, kun ne vaan lukee mua kuin avointa kirjaa ja vaan kyttää mahdollisuutta päästä neuvomaan. Ja sit niille tuottaa vaikeuksia avata yhden vastaanottimen sijasta kaks. Ristiriitasta sakkia...

PIKKULAPSISSA
- Se loputon ENERGIA!! Mistä se tulee! Minä en halua olla purkamassa sitä, koska se ei lopu ikinä!

SAIRAALOISSA
- Se, että kukaan ei tiedä mistään mitään. Sairaita juoksutetaan luukulta toiselle ihan miten sattuu, koska ketään ei oikeastaan kiinnosta hoitaa sua kuntoon.

MIEHISSÄ
- Yleistettynä? Tjaah... Kykenemättömyys kunnolliseen itseilmaisuun ilman päihteiden vaikutuksenalaisena olemista.

NAISISSA
- Kaksinaamaisuus. Ihan kaikkialla. Ketään ei ärsytetä tahallaan ja sitten hymyillään ja murrh! Oikeinhan se on ja tekee elämästä helppoo, mutta toisinaan oikeesti RAAAGH!! (Tämä vars. itsellä)

SYNTYMÄPÄIVÄSSÄSI
- Että se on kesällä enkä oo koskaan oiken saanu pidettyä luokkakavereille pileitä siks, että niitä ei nää kesällä ja ne on kaikki töissä ja vaikka missä.

RADIOSSA
- KOLMEN BIISIN SOITTOLISTAT!! Ei ne Idols-voittajat nyt niin hyviä oo!

TELEVISIOSSA
- Ylipitkät mainostauot. Okei, te elätte niistä, mutta c'maaan! Leffan välissä pitäis keksiä kymmeneks minuutiks tekemistä puolen tunnein välein! EI!! Ja ne helkatin kivimiehet!! Miksi niitten pitää saada niin paljon aikaa. Miksei vaan näytetä kolme sekuntia veeärrän logoo ja sanota, että matkustakaa junalla. MIKSI PITÄÄ AINA LAULAA!!?

HUONEESSASI
- Siniset tapetit. Haluan sisustaa kämppäni lämpimäks, mutta nää tapetit ei oikein toimi. En rupee niitä vaihtamaankaan, ei oo mun. On vuokraemännän. Sitä paitsi ne ei oo kauhene hyvin laitettu ja niissä on kupruja.

Kerro viisi biisiä joitka kuunnellessasi sinua alkaa vituttaa koska ne ovat niin vittumaisia
1. Paulina Rubion se renkutus. Miksi pitää laulaa espanjaks, kun kukaan ei osaa sitä?! Ja se nainen kuulostaa siltä, että se yrittäis kuulostaa kymmenvuotiaalta vaikka se on oikeesti joku kolkyt.
2. Popedan Matkalla Alabamaan. SIINÄ EI OO MITÄÄN JÄRKEE!! Ei sellanen raspikurkku voi laulaa että mestarileipuri oon ja miks se menee Alabamaan vaikka oliskin?
3. Soul Captain Bandin Vauvantekohomma. Yääääk... Nuoret, boheemit helsinkiläisaikuiset lisääntyy baskerit päässä jossain loftiasunnossa.
4. Lionel Richien Hello. Oli hei tosi kiva kappale ennen Novan soittolistaa. "Tell me how to win you heart / for I haven't got a clue / but let me start by saying / I love you" JOOHEI!! Noinhan niitä vieraita naisia isketään!!
5. Elton Johnin Candle in the Wind. Okei, sori Paukki kun kopioin, mutta en oikeesti kestä. Elttonin hintti siis teki tän kappaleen alunperin Marilyn Monroelle, mut sit ku Diana kuoli, niin se muutti pari sanaa ja omisti sen sille. KUINKA SIKAMAISTA SE ON!?!

Vituttaako sinua usein?
- Eipä oikeastaan (niin kuin yltä näkyy). Mä olen iloinen ja onnellinen ihminen.

Vituttiko sinua tätä kyselyä tehdessä?
- Ei lainkaan! Haha! Mukavaa lietsoa itseään käyttään capslockia.

Vituttaako sinua tällä hetkellä, kun olet tehnyt tämän?
- Nöyp. Mä meen leipomaan kaalipiirakan.

Että sellaista tälle päivälle.

Minä alan tästä lähtien käyttää sanaa "kaiku". Se on hieno sana.

Keksin tänään jotain. (Oho. Ylläri. Keksin jotain ja raportoin galtsupäivikseen.)

Ihmiselle annetuilla kommunikaatiokeinoilla on äärimmäisen vaikeaa, ellei mahdotonta välittää toiselle objektiivista kokonaiskuvaa siitä mitä hänen ympärillään ja sisällään tapahtuu. Näin ollen toisen ihmisen hyvää tarkoittavat neuvot ja kommentit ovat yksinomaa yhteiskunnan, yksilön ja teepussien moraalikäsitysten vääristämiä kaikuja (ai jehna, se on vaan niin upee sana) asianomistajan omista ajatuksista. Kun käsittelyssä olevaa asiaa puidaan riittävän kauan, alkuperäiset seikat vääristyvät, eikä kumpikaan keskusteleva osapuoli enää näe objektiivisia faktoja (jos niitä alunperin edes oli) niiden päälle kertyneiden mielipiteiden ja MeNaiset-filosofioiden alta. Näin syntyvällä sekamelskalla on viihdearvoa ainoastaan silloin, kun puitava ongelma ei koske kumpaakaan keskustelijoista, eivätkä yksilöiden eettiset näkemykset liity suoraan asianomistajan ajatuksiin (ks. juoruilu).

Ja tämä kaikella rakkaudella ja kunnioituksella niitä kohtaan, joiden päälle olen kaatanut asioita. Ihanaa, että kuuntelitte. Lyökää minua nenään, jos yritän vielä sanoa jotain.

Pyöräillessä säästyt monelta vaaratilanteelta kun hankit pyörääsi kitisevät jarrut. Saat monta sekuntia lisää reaktioaikaa, kun ei tarvitse kilisyttää kelloa. Ja onhan kovaa ja korkealta vinkaiseva jarru huomattavasti tehokkaampi varoittaja kuin vieno kellon helinä.