IRC-Galleria

Nautin romanttisesta pöperöstä. Yyyyh...

Uppouduin eilen, eikun toissapäivänä Frendeihin niin täysin kun sitcomiin vain voi uppoutua. Oi, Joey ja Rachel ovat niin rakastuneita, mutta eivät voi saada toisiaan. Snif, ihanaa, väreet menee. Sitten tulee bassonkaula television eteen ja melkein pääsee hengestään.

Oireita oli ilmassa jo jonkin aikaa sitten kun telkusta tuli Järki ja tunteet. Hugh Grant näyttää sliipatulta versiolta Nyyssösen Tuomosta, eikä näin ollen tunnu missään, mutta laitetaampa siihen Britannian etevin nainen vastanäyttelijäksi. Wow! Sitten vielä laitetaan molemman tuollaiseen viktoriaaniseen (vai mikä ikinä onkaan) miljööseen, jossa kädestä pitäminen ennen avioliittoa rangaistaan kuritushuoneella. Teititellään, ollaan kohteliaita ja kumarrellaan, vaikka oikeastaan haluttaisiin vain kietoa kaikki mahdolliset raajat toisen ympärille ja puhua pehmeitä.

Sitten napsahdetaan todellisuuteen. The chase is better than the catch, niin surullista kuin se onkin. Ei kukaan tee elokuvaa perhe-elämän romanttisesta arjesta, koska sellaista ei ole. Kaikki elämää suurempi tapahtuu ENNEN parisuhdetta. Näin sanoin yleistäen ja olen valmis seisomaan lausuntoni takana hurjan 22 vuoden elämänkokemukseni turvin.

Mikäköhän meikäläisen pointti oli? Jotain sinne päin, että onko minusta nyt sitten tullut nainen tai aikuinen tai aikuinen nainen, kun vaaleanpunainen huttu viihdyttää enemmän kuin miehen tappaminen porkkanalla?

(Ihmetteli hän röyhtäillen ja rapsutellen karvaista ahteriaan.)