IRC-Galleria

Pummin tänään työkaverilta kyydin hieman pidemmälle. Vai onko se pummimista, jos oikein soittaa muutamaa päivää ennen ja kysyy sopiiko? No onhan se. Törkeä hyväksikäyttäjäkakkiainen olen. Ja vieläpä turhan pedantti, minkä tänään sai tuntea nahoissaan toverini kassalta. En millään taipunut siihen, että maltesers ei olisi karkki, koska siinä on yksinkertaisesti liikaa suklaata keksiksi. Nih.

Itsemollauksesta vanhalle ästeeyköselle. Isi oli jättänyt minulle sinne auton hollille, tosin vaihtaminen lämpimän porvaritoyotan matkustajanpenkiltä kylmän pikkuvariksen kuskinpukille ei ollut mitenkään hyvä vaihtokauppa minusta. Noh, raja se on oltava pummimisella. Tai siis pummimistahan sillä variksellakin ajo on, tosin isää on parempi riistää kuin randomeita kollegoita, joilla on täysi oikeus lakata pitämästä minusta. Isille tällaisia oikeuksia ei katsokaas jaeta.

Ja nyt pinnistän ja yritän kirjoittaa kappaleen, joka alkaa ja loppuu suurinpiirtein samaan asiaan.

Ajelin siis isälle ja hankin muuttokuormani (johon kuului kilon verran ex-tempore suklaata) sisälle. Ei jehna kun oli kiva tulla tänne. Pöydällä oli lappu, jossa oli hyvin tarkat pytyn lämmitysohjeet ja niiden alla kehoitus syödä kaikkea mitä löydän. Erikseen oli mainittu mummin karjalanpiirakat. Hymyilin pakostakin - kirjallinen lupa vetää universumin toisiksi parhaita karjalanpiirakoita! Eikä ketään laskemassa! Ruokin eläimet ja teetin itseni (taas yksi pöhkö uudisverbi suomen kieleen). Heti tärkeimpien jälkeen roudasin tietokoneen alakertaan ja parkkeerasin sen kanssa uudelle, äärimmäisen komealle sohvalle keittiön nurkkaan. Ihan luvatonta luksusta tällaiset sohvat keittiössä muuten (EI POIKETA SIITÄ AIHEESTA)! ...niin ja mitäs vielä? Nukkumaan pitäisi hankkiutua. Siinä se oli illan ohjelma. Huomenna voisin tehdä taktisen ratkaisun ja herätä ajoissa. Ehtisi siinä syödä aamupalan ja lounaan ennen töitä.

Tuntuupas elämä kevyeltä. Katsotaan montako kertaa herään yöllä murtovarkaisiin ja susiin.