IRC-Galleria

Muutama päivä sitten rannekellostani loppui patteri. Hätäkös tässä, onhan minulla kännykkä. Juuri kun sain opeteltua siihen, että kellonaika katsotaan matkapuhelimesta, se sanoi sopimuksen irti. Se teki sen ihan varoittamatta, mihinkään kolahtamatta tai kastumatta. Yhtäkkiä näppäimet eivät enää toimineen. Puhelin soi ihan normaalisti, mutta siihen ei voinut vastata. Ainoa näppäin, joka toimi, oli virtanäppäin, joten sain puhelimeni kiinni ja siinä tilassa se on siitä lähtien ollut. Se aukeaa kyllä, mutten saa pin-koodia näpyteltyä.

Sitä luulisi pystyvänsä elämään ilman teknisiä vehkeitä. Minäkin luulin ensin, ettei minulla ole tässä mitään hätää. Selviän kyllä bussista kotiin. Kilin kellit! Kellottomuuttani ja kännykättömyyttäni oli jatkunut puoli tuntia, kun jouduin ensimmäisen kerran kysymään kelloa kanssamatkustajalta. Miten muuten tiedän jäänkö odottamaan bussia vai kävelenkö? Kolmea vaille kymmenen, kävelin.

Kotona on seinäkello melkein joka huoneessa, joten täällä pärjää. Aamu oli hieman vaikea, koska en yhtään tiennyt mihin aikaan heräsin. Oli pakko avata ensitöikseni messenger, jotta olisin edes jotenkin tavoitettavissa. Tunnen itseni erakoksi.

Tenttiin on kaksi tuntia, mutta minä selaan muistiinpanojen sijaan kuumeisesti ilmaisjakelua ja internetin syövereitä. Ehdinkö käydä Veikolla ennen tenttiä? Miksi pikkuveli ei ole kirjautuneena nyt kun häntä tarvitsen? Maksanko sata euroa enemmän siitä, että saan bluetoothin? Palkkapäivä olisi oikeastaan vasta ylihuomenna, mutta eikös juuri tällaisia hätätilanteita varten sen visa ole hankittu?