IRC-Galleria

Ensin en käy kolmeen vuoteen lääkärissä ja sitten viikon sisään kaksi kertaa. Olen luulosairas ihminen, enkä häpeile sanoa sitä. Minulla on aina veritulppaa ja aivokasvainta ja tuberkuloosia ja angiinaa ja rangan epämuodostumia, mitä milloinkin. Aika harvoin kuitenkin tulee käytyä selvittämässä niitä tohtoritädeille ja -sedille. Muutama päivä sitten tuli kuitenkin niin käsikosketeltava vaiva, että tuli varattua oikein oikea aika. (Ja miksi en hyödyntäisi palvelua, josta olen maksanut jo toista sataa euroa?)

Käpsin siis YHTS:n vastaanottotiskille ja ilmoitin haluavani lääkäriajan. Kun hoitaja kysyi vaivaa ja sen muutamalla sanalla selitin ("Mulle ilmesty toissapäivänä tollanen patti käteen") hoitaja kiinnostui. Omituinen yhtälö: kiinnostunut ja hoitaja. Hän kysyi missä patti sijaitsee, kuinka iso se on, miltä se tuntuu, saisiko hän nähdä sen? Käärin hihan ja annoin naisen silitellä uutta hienoa stressipalloani, joka siis on tuossa käsivarren yläosassa, kämmenen mitan ranteesta kyynärpäähän. Hoitajan ensireaktio oli melko sama kuin kaikilla muillakin ("Ei se varmaan syöpä ole", "No en ole sitä syöväksi ajatellutkaan, kiitos vain") ja sitten hän pyysi, että saisi käydä lukemassa sairaskertomukseni, ihan omaksi opikseen. Annoin luvan. Totta kai! Lue pois jos kiinnostaa.

Noh, kyseessä ei sitten kuitenkaan ollut mikään kiinnostava juttu. Pieni verenpurkauma vain jossain lihaskalvon alla. Sen pitäisi hävitä pikkuhiljaa itsestään. En saanut lisää lääkkeitä, en tarvinnut toimenpiteitä, en mitään... Siinä teille antikliimaksia kerrakseen.

Niin ja selkä voi hyvin, kiitos kysymästä.