Niin se vaan käy taas, että luonto hoitaa itsensä tasapainoon.
Munia oli siis alun kolmattakymmenettä. Seuraavana päivänä niistä oli kuoriutunut tusinan verran pikkuisia triopseja. Sitä seuraavana päivänä triopseja oli seitsemän ja kaikki kuoriutumattomat munat oli syöty. Tänä aamuna, kun hienonsin lemmikeilleni ruokapellettejä kahden lusikan välissä, pääsin todistamaan kuinka ne mönkiäiset häviävät sieltä purkista. Eikö ruoka tullut tarpeeksi nopeasti vai alkoiko siskon pullea keskiruumis ja pehmeät uintisukaset olla liian meheviä vastustettaviksi? Mene ja tiedä. Velipoika se kuitenkin nappasi sisaren suuhunsa ja muhensi kupuunsa.
Röyh.
On lottovoitto syntyä ihmiseksi.
Uusimmat blogimerkinnät
- "Ja maailma / on niin kova ja katala ... 16.06.
- Oksettava(ko) 14.05.
- Lomalomalomaloma... Ja kuinka se loppui. 03.05.
- Tänään ollaan nollat taulussaaaaaa... 19.04.
- Näitä päiviä. 08.04.
- Runo Johanna Sirkiälle 25.03.
- Yhteisökatsaus 24.03.
- Koirankakkakeskustelu 11.03.
- Virallisesti vanha 02.03.
- Luulosairas 17.02.
Selaa blogimerkintöjä
- ▶ 2009 (25)
- ▶ 2008 (159)
-
▼
2007 (189)
- ▶ joulukuu 2007 (22)
- ▶ marraskuu 2007 (27)
- ▶ lokakuu 2007 (36)
- ▶ syyskuu 2007 (23)
- ▶ elokuu 2007 (24)
- ▶ heinäkuu 2007 (15)
- ▶ kesäkuu 2007 (18)
- ▶ toukokuu 2007 (13)
- ▶ huhtikuu 2007 (5)
- ▶ maaliskuu 2007 (5)
- ▶ helmikuu 2007 (1)