Jussi tulee, niin kuin kaikki varmaan ovat huomanneet. Miksi minua ei oikeastaan yhtään kiinnosta? Ihmiset kantavat tolkuttomia määriä makkaraa ja olutta kaupasta, grillaavat ja veneilevät humalassa ja siinä se.
Vietin aikoinaan yhden sydänsuruisen juhannuksen niin, että ongin koko yön. Pikkutunteina ymmärsin, että elämässä pitää olla joskus yksin ja rauhassa. Kuka tahansa Nuuskamuikkusen tunteva tietää sen ilman muuta, mutta minun piti sisäistää se kiduttamalla viattomia kaloja ja keräämällä hirvittävät määrät särjenlimaa sormiin.
Myönnän, että tässä viiden vuoden aikana tuokin on jo unohtunut moneen otteeseen. Luulen tarvitsevani ihmisiä ympärilleni, jotta olisin olemassa. Luulen tarvitsevani loputtomasti huomiota, jotta itsetuntoni pysyisi edes jotenkin kasassa. Luulen väärin. Minua minä tarvitsen. Sen kun saisi sisäistettyä kunnolla, niin ehkä elämäkin muuttuisi helpommaksi.
Ryypätkää te, minä etsin sillä välin sieluani. Siltä varalta, että se löytyy helposti, jättäkää pari siideriä minulle jääkaappiin, jooko?