IRC-Galleria

Lupasin askarrella sanakortteja yhteen koulujuttuun. Nyysin äidiltä pahvia ja paperia ja kaikkea muuta tarpeellista. Hän kysyä haluanko liimapuikon myös. Minä sanoin, että kai minulla nyt sentään liimaa kotona on!

Laskeuduimme Jyväskylään siinä yhdentoista kinkamilla. Purin kassistani askarteluvermeet keittiön pöydälle ja ajattelin hakea sen liiman makuuhuoneen kirjahyllystä siitä vaaleanpunaisesta peltirasiasta, missä se on. Epäonnistuin surkeasti. Ei hätää, otan sen tuosta kirjoituspöydän laatikosta. Taas vesiperä. Jospas olenkin laittanut sen ompelurasiaan vaatekaapin ylähyllylle? Enpäs ollutkaan. Kellonaika ei ollut kovin hyvä tavaroiden hedelmättömään etsimiseen, joten painelin nukkumaan. Huomenna on päivä uusi. Jos herään kahdeksalta, minulla on kaksi tuntia aikaa löytää se liima, askarrella 50 korttia ja raahata itseni kouluun.

Isäni joskus pohti, että kauankohan ihmisen elämästä menee tavaroiden etsimiseen. Tuohon liimapuikkoon hassasin 45 minuuttia, ennen kuin ymmärsin katsoa maustehyllystä (kyllä, luit oikein). Jos pitäisikin taskussaan sekuntikelloa ja kellottaisi etsimissessiot. Tekisi tällaista muutaman kuukauden ja lopuksi laskea kuinka monta vuotta elämästään loppujen lopuksi pyörii asunnossa samaa ympyrää kurkkien ne samat kaapit tuhanteen kertaan läpi. Sitten voisi ihan huvikseen katsoa paljonko tienaisi, jos etsimisen tuntipalkka olisi vaikka 8,50€.

Mutta kuka ajastaisi sen ajan, mikä menee sen sekuntikellon etsimiseen ennen varsinaisen etsimisen aloittamista?

Hemmetin hemmetti... Ahkera piti olla. Ajattelin viedä koiran ihan vain puolen tunnin pikalenkille paloaseman ympäri. Ei siinä mene kuin 20 minuuttia, jos intoudutaan juoksemaan osan matkaa. Työvuoron alkuun voi sitten naputella esseetä.

NOH. Eikös puolen kilometrin jälkeen tule vanha työkaveri vastaan. Kymmenen minuuttia siinä sitten niitä näitä puheltiin. Ei siinä mitään, otettiin Sirun kanssa pikku spurtti ja oltiin taas melkein aikataulussa.

NOH. Mustianojan perämetsillä Siru hyökkäsi yhden sikaria tupruttelevan sedän kimppuun ja veti meikäläisen melkein kumoon. Mikäs se parempi keskustelunavaus! Puhuttiin mäyräkoirista, Valkaman Pertistä, sikareista ja naapureista. Kävi ilmi, että se setä oli joskus komentanut meidän Meippua pois Laviantieltä.

NOH. Sitten piti tulla kotiin raportoimaan tästä galleriapäiväkirjaan. Taas meni viisi minuuttia harakoille!

Olen idiootti.

Tällaisen bongasin yhden helsinkiläisen yläkoululaisen päiväkirjasta:

ei kouluun!!

Kaikki jäävät kotiin 17.3.08 , missä koulussa sitten oletkin . Lähetä tämä viesti kaikille kavereille ja sano ; että lähettää viestin eteenpäin . Kokeillaan päästäänkö uutisiin , Siis maanantaina 17.3.08 , EI KOULUUN ! :DDD

Huoh.

Lapset, lapset, lapset...

Tämän siitä saa kun potkitaan nuoria ottamaan osaa politiikkaan ja vaikuttamaan asioihin ja olemaan aktiivisia yhteiskunnassa. Syyttävät katseet käännettäköön yhteiskuntaopin opettajiin.

Toisaalta onhan tuo heidän koululakkonsa hyvin perusteltu: "Kokeillaan päästäänkö uutisiin". Kuka muuten sinne uutisiin pääsisi? Tuskin näitä sankareita tullaan kotiin haastattelemaan. Virkamiehet (=opettajat) eivät saa tiedotusvälineissä sanoa sanaakaan ja jos oikein muistan, pressiä ei saa edes laskea koulun alueelle. "Tuolla takanani näkyvässä Rymättylän yhteiskoulussa on tänään hiljainen päivä. Netissä kiertäneen lakkokehoituksen myötä viisi oppilasta on jäänyt kotiin. Kolmella heistä tosin epäillään olevan flunssa." Kyllä, maikkari lähettää varmasti riemusta kiljuen pakettiautollisen kalustoa ja toimittajia paikalle.

Kirjoittakaa itse juttu paikallislehteen otsikolla: Siitäs saitte tyhmät opet! Loppuun gallerianikki, niin saatte paljon kävijöitä.

Jo toisen kerran tänään: hyi sitä minua.

Tunnustan. En koskaan ostanut sitä Leevareiden tribuuttilevyä. Minun piti kyllä, saako siitä pisteitä? Entäs siitä, etten ladannut sitä itse vaan se ladattiin minulle? Kannattaakohan näitä muuten mainita netissä? Tulee pian polliisisetä soittamaan ovikelloa ja vie putkaan. Tai sitten Kaarle ei enää koskaan puhu minulle, koska en tue hänen elinkeinoaan. No ei hänkään käy Säästömarketissa, joten turha mököttää siellä!

Mikä argumentti tuokin oli? En osta levyä kaupasta, koska Kaarle Viikate ei käy Säästömarketissa? Hävetä pitäisi. Hyi sitä minua.

Joka tapauksessa levy on minulla ja kuuntelin sitä ahkerasti lähestulkoon koko eilisen päivän. Siellä ei ollut ainoatakaan raiskausta, vaikka Mariskan Poika nimeltä Päivi sellaiselta livenä vaikuttikin. Yksi oli ylitse muiden. Naapurin pojat, elikkäs Uniklubi, vetivät Koko talven kesämökillä niin suurella säröllä ja paatoksella, että keuhkoja kuristi. Melkein lauloin mukana ja se on jotain se.

Lievän pettymyksen aiheutti Viikatteen Teuvo. (Tämä kommentin jälkeen Kaarle ei vahingossakaan tule käymään Säästärissä.) Hyvinhän pojat sen vetivät, mutta ehkä alkuperäinen biisi on liian viikatemainen, joten coveri kuulostaa liikaa Leevareilta ollakseen Viikatteen soittama. Loistavat argumentit jatkuvat... Koittakaa kestää.

Paula olisi saanut heittää Olavin studiosta. Turhaa tehdä duetto, jos toinen osaa laulaa hyvin ja toinen on mukana vain.. Noh... näön vuoksi? Nimen vuoksi? "Tehdään hei yks duetto!", "Joo, ootas mä haen bingorummun niin arvotaan ketkä sen vetää!". Tuloksena Paulan Vesalan laulama, erittäin herkkä ja koskettava Pimeä tie, mukavaa matkaa, jota rikkoi sivuääni, Olavi Uusivirta.

Ja sitten pitäisi vielä yhtä kehua, eikös niin? Saadaan kunnon hampurilaispalaute.

Orkesteri nimeltään Poor Seamus veti kappaleen Nainen toiselta planeetalta loistavasti! Tuli ihan aikuinen olo kun kuuntelin sitä. Ja jotenkin sellainen jazzmainen naisääni sopii kappaleeseen kuin nyrkki silmään. Lauletaanhan siinä toki daa da daa da dam dam dam, niin että ihmekös tuo.

Ja sitten kokoava lopetus: kelpo plätty. Olkaa parempia ihmisiä kuin minä ja ostakaa se. Edes joululahjaksi jollekin.

Paitsi että kasvatan aktiivisesti sekä ihmissutta ja vampyyria, rikoin juuri neljän miljoonan rajan päättymättömässä leffavisassa (olen siis tyyliin sijalla 3 967 433 tai jotain). Tänään sain uuden kaverin ja toivotin hänet tervetulleeksi seuraavilla tavoilla:

- usutin ihmissuteni hänen kimppuunsa

- usutin vampyyrini hänen kimppuunsa

- heitin häntä lampaalla.

Tajusin, että aivan turhaan huolestuin siitä aikuistumisesta aikoinaan. Facebook ei ole sen aikuisempi formaatti kuin galleriakaan vaikka onkin englanninkielinen. Galtsussa keskustellaan yhteisöissä painavista asioista; facebookissa paiskotaan ihmisiä lampailla. Se on ihan miten sen ottaa, katsokaas.

Nyt suokaa anteeksi, menen syöttämään Merjan ihmissudelle.

Istuin aamulla kuumassa, pimeässä ja täydessä transitin hytissä. Taivaalta satoi epämääräistä tavaraa tuulilasiin. Radiossa joikhasivat iskelmätahdet. Tunnelma oli kuin kohdussa. Murhasaaren sillalla humpan keskeytti uutistenlukijan monotoninen ääni:

"Tampereen linja-autoaseman remontti alkaa tänään. Asemarakennus ja Hatanpään valtatien puoleinen parkkipaikka sulkeutuvat lähes vuodeksi. Lipunmyynti on siirretty aseman taakse parakkiin, jonne tulee myös odotustiloja sekä wc:t."

Mitä muuta siinä tilanteessa voi kuin huokaista syvään?

En muuten edes löytänyt sitä parakkia sieltä ja seisoin tunnin pihalla. Onnistuin melkein nukahtamaan jaloilleni.

Sitä ei pieni ihminen osaa muuta kuin ihmetellä, kun se katsoo miten paljon koiranalut kasvavat viikossa. Laatikon pohjalla lojuneet läskimakkarat alkavat hiljalleen muistuttaa koiria. Ne haukkuvat, ynisevät ja rapsuttelevat itseään.

Nyt te ajattelette, että noitahan saa kaupasta hintaan 12,90.

No niin saakin! Mutta nämäpä ovat sillälailla interaktiivisia, että tunnistavat lajitoverinsa ja alkavat haastaa riitaa. Nämä myös ihan oikeasti kehittyvät! Seuraavalla levelillä ne oppivat kävelemään ja sitä seuraavalla niille kasvaa hampaat.

Ja ne tuntuvat ihan oikeilta vauvoilta!

---> palluttamaan

Tehdäänpä nyt oikein galleriahaaste.

Paljastan kolme asiaa, joissa olen hyvä, sitten ne normaalit galtsuhaastejutut. Kylläs tiedätte miten nämä toimii, eiks niin?

1. Osaan pilkkoa keskikokoisen sipulin alle 30 sekunnissa. Ja kyllä, siitä tulee melko tasakokoista, pientä palaa.
2. Muistan pirun paljon numerosarjoja. Liioittelematta päähäni on jäänyt toistasataa vaakanumeroa, pikakoodia, syntymäpäivää ja puhelinnumeroa. Eräänä päivänä huomasin muistavani myös erään asiakkaan sotun loppuosan. "Saisinko nähdä henkilöll.. Eiku ei mitään."
3. Kuulostaa pöljältä, mutta olen hyvä kävelemään. Kun asuu Laajavuoressa, se taito kehittyy kuin itsestään. Jos aikaa on, kävelen minne vaan.

Ja sitten haastetaan ihan kaikki. Paupi, Mjinn, Maurizio85, Jagmo, Tikkarihirmu^^, [eidieH], _paukki, [nucce], Natiii, Mansanas jne.

Ihan aluksi sanon, että kyllä, olen huomannut, että haukun matkahuoltoa ja vr:ää vuorotellen. En häpeä sitä yhtään. Yleistän ja russutan heti kun jompikumpi näistä lafkoista tuottaa minulle pettymyksen. Se nyt kuuluu meikäläisen perusluontoon enkä voi sille mitään.

Ja sitten taas pikkuhiljaa caps lock päälle ja lietsomaan itseään pyhään vihaan.

(Omalla sairaalla tavallani nautin tästä.)

Postiluukusta tupsahti tänään tiliote. Yleensä luen ne, koska rakastan rahojani. Tässä kuussa loppusumma oli miinusmerkkinen. Olin siis ylittänyt tilini. Hups, sattuuhan näitä. Oho. Lähettäisin terveisiä eräälle nimeltämainitsemattomalle bussikuskille, jos sopii?

MITÄ KOHTAA LAUSEESSA "LAITAKS SINNE VISAN PUOLELLE?" HERRA EI YMMÄRTÄNYT, HÄH?!?!

Ei enää karkkihylllyn ja hedelmäosaston välillä pyörimistä! Ei enää arpomista suklaapatukan ja banaanin välillä! Ei enää morkkista liiasta sokerista tai kiukkua alhaisen verensokerin takia! Ei enää ruisleivän hajuisia muovipusseja repussa!

Nyt on kehitetty näennäisen terveellinen suklaapatukka. Siinä yhdistyvät suklaapatukan helppous, pottumuusin ravitsevuus ja ruisleivän terveellisyys. Opiskelijan uusi paras kaveri sujahtaa taskuun ja uppoaa kurkusta alas huomaamattomasti luennolla tai kirjastossa! Ja mikä parasta: se maksaa vain murto-osan opiskelijalounaan hinnasta ja hakkaa maussa Lozzin kasviskroketit 6-0!

Kauan eläköön Tupla Sport!