IRC-Galleria

Omistan huopaisen patalapun. Se on hirvittävän nätti ja ihana ja muutenkin, mutta tullut käytössä likaiseksi. Pesulapussa lukee 100% villa, käsinpesu 30 astetta. Minä tuumin, että tuohan on huopaa! Huopaa TEHDÄÄN isoissa lämpötiloissa ja hankauksessa. Siispä laitoin patalappuni tummien vaatteiden joukkoon neljäänkymppiin ja aineet perään.

Mitä tapahtui?

Minulla on edelleen huopainen patalappu, mutta se on huomattavasti pienempi. Nyt sitä voi käyttää vaikka teekupin alla lasinalustan tapaan. Jeiiij!

Missä on minun reset-nappi?

Ruikutin jo jalkakäytävistä ja nyt ruikutan puhelimista. Kännykät ovat suhteellisen uutta teknologiaa, joten on ihan ymmärrettävää, että tietyt hiuksenhienot etikettisäädökset eivät ole vielä kunnolla iskostuneet käyttäjien päähän. On silti surullista kuunnella, miten ihmisten mummot ahdistuvat, kun joutuvat soittamaan matkapuhelinnumeroon. "Eihän siitä tiedä missä se henkilö on ja sitä voi häiritä vaikka kuinka pahasti! Vaikka ajaisi ojaan, ai kauhia."

Eräs vanhemman puoleinen herrasmies tuffautti auton lumipenkkaan puhelimeen vastatessaan. Miten nämä hommat siis pitäisi hoitaa?

Kännyköiden käyttö on vähän niin kuin mäenlasku. Väistämisvelvollisuus on sillä, joka tulee takaa. Okei, ei mikään maailman paras kielikuva, mutta pointti on se, että se, joka tietää missä puhelimen omistaja puhelimen soidessa on, on vastuussa siitä häiritseekö se nokia tune vai ei. Soittajan ei tarvitse tietää, missä toinen osapuoli menee. Kuulostaa itsestäänselvyydeltä, mutta se ei valitettavasti vielä ole sitä.

Tästä seurauksena pitäisi jokaisen sielun ymmärtää, että kännykkään ei aina vastata eikä siitä sovi ärsyyntyä. Soiton jälkeen voi laittaa vaikka tekstiviestin perään, jolloin kännykän omistavan osapuolen ei välttämättä tarvitse edes soittaa takaisin. Ei ole mukavaa maksella toisen puheripuleita, kun soittaa takaisin kuullakseen, että "ei minulla mitään asiaa ollut, ikävä vain, jade jade jaa". (Nonni, nyt kukaan ei enää soita minulle ikävissään.)

Ihmiset myös arastelevat luurin lyömistä korvaan. Itse koen tämän niin, että kun puhelu alkaa tuutata varattua, minut on noteerattu. On huomattavasti kohteliampaa jättää kokonaan vastaamatta, kuin vastata erittäin pienellä äänellä, erittäin ärsyytyneenä, erittäin pahassa paikassa. Luuri korvaan säästää myös soittajan aikaa. Ei tarvitse odotella, vaan saa saman tien selville pystyykö toinen puhumaan vaiko eikö.

Takaisin soittaminen on kohteliasta, mutta enpä tiedä sitten pitäisikö siitä tehdä suorastaan sääntöä. Aina voi viestiä olevansa tavoitettavissa pistämällä pilarin eli hälärin eli piikin eli mikäikinäonkaan, jos ei halua kerryttää laskuaan. Maksakoon hän jolla on asiaa.

Mitäs vielä?

Siinä ne taisi olla tärkeimmät. Ja taas muistetaan, että nämä eivät ole mitään jumalantotuuksia, nämä ovat pauliinantotuuksia, jotka ovat snadisti vähempiarvoinen asia. Paino sanalla snadisti.

Hyvää päivänjatkoa!

Tuli taas haaste, mutta taidan tuhlata siihen jonkun toisen illan. Tai sitten hakkaan sitä huomenna päivällä parhaaseen työntekoaikaan.

Tulin juuri teatterista. Ai jehna kun oli kiva käydä ulkosalla! Tosin pitää laittaa muistiin itselle, että jos on käsitellyt kalaa, ei missään nimessä poistuta talosta pesemättä ensin käsiä KUNNOLLA! Oli kiire kuinka hirmuinen hyvänsä. Haisin. Haisen muuten vieläkin.

Minä se olen varsinainen hygienian voitonmarssi.

Huppista! Unohdin, että minulla on galleriapäiväkirja. Mitäköhän niin kiivanan tärkeää olen mukamas viime päivät puuhaillut, etten ole kerinnyt kirjoittamaan? Ainakaan se ei ole ollut mitään niin mielenkiintoista, että siitä jaksaisi kirjoittaa raporttia.

Tänään (miksi miksi miksi miksi sitä sanaa pitää käyttää?!?) kävin Tiimarissa hakemassa kehykset palapelille, jota aloin kokoamaan olohuoneen lattialle. Kassalla oli tilanne käynnissä. Stam1nan läpi kuulin, kun neiti pahoitteli erittäin pettyneenvihaiselta naisihmiseltä jotain. Otin napit korvalta, että saisin kunnollisen kuvan siitä mitä oikein tapahtuu. Pöydällä oli ison tulitikkuaskin kokoinen rasia pieniä tipuja, hintaa yksi euro. Nainen selvitti kassaneidille, miten tipuista ei ole mihinkään. Kun kassa pahoitteli uudelleen, hän sanoi itsekin olevansa pahoillaan. Rahoja hän ei huolinut takaisin, vaan sanoi, että pääasia että pääsee tuotteesta eroon (sen omistaminen siis tuotti ilmeisesti jonkinlaista kipua). Hän myös toivoi, ettei tämän liikeen laatu jatku näin huonona. Veri kohosi silmiin. Kiilasin kehyksineni naisen kylkeen ja toivoin, että hän sillä ymmärtäisi lopettaa turhanpäiväisen reklamaatiopuheensa. Nainen siirtyi kyllä kohti ovea, muttei lakannut höpöttämästä ennen kuin pääsi pihalle.

Sanoin kassaneidille, että seuraavan kerran muistaa sitten askarrella laadukkaampia tipuja. Hän katsoi minua kysyvästi, ei ymmärtänyt, että vitsailin. Sanoin, että se on käsittämätöntä, miten helposti toisen päivä voi mennä pilalle ja neuvoin jättämään moiset russuttajat omaan arvoonsa. Sitten häivyin.

Jos aivoni toimisivat nopeammin, olisin luultavasti tehnyt jotain seuraavista:

1) Yksinkertaisesti pamauttanut tälle naiselle, että hänen vaihdevuotensa ei ole Tiimarin kassaneidin vika eikä hänen ole soveliasta purkaa tälle kiukkuaan.

2) Olisin pyytänyt kassalta lainaksi kynää ja paperia, napannut tipupaketin kyljestä valmistajan kuluttajapalvelunumeron ja antanut sen naiselle. Olisin kertonut, että tästä numerosta vastaa henkilö, joka saa palkkansa teidänlaisianne kuuntelemalla ja on koulutettu olemaan ihan v****n pahoillaan.

3) Motannut sitä lehmää.

4) Selvittänyt, että tipu, joka maksaa 17 senttiä ei ole tarkoitettu kestämään kovaa kulutusta, vaan näyttämään nätiltä. Köyhän ei ole varaa ostaa halpaa, sanotaan. Stockalta saa varmasti laadukkaampaa tavaraa, joten ole hyvä ja pysy siellä.

5) Ostanut mielenosoituksellisesti viisi pakettia tipuja ja todennut tarpeettoman lujaan ääneen, ETTÄ KYLLÄ MINÄ OLEN SITÄ MIELTÄ, ETTÄ KORISTE-ESINEEN KESTÄVYYS ON IHAN KÄYTTÄJÄSTÄ KIINNI JA JOS SITÄ EI SAA RAIRUOHOON EHJÄNÄ NIIN KYLLÄ VIKA ON KASVATUKSESSA!

Vaihtoehto kolmonen tuntuu todennäköisimmältä. On se mielenkiintoista, miten suhtautuminen tällaisiin tapauksiin muuttuu, kun ei itse nökötä univormussa tiskin takana ja yritä näyttää siltä, että olisi valmis nielemään piikkisian, jos asiakas vain siitä ilostuisi.

Standard Issue Deathin uudesta tuotannosta ei taida olla apua meikämandoliinin naminamipusipusi-levylle. Ei sillä, että olisin sen varaan juuri laskenutkaan. Biisejä puuttuu vielä, 12 ei riitä. Pitääkö alkaa kuuntelemaan punkkia? En haluaisin lyödä siihen mitään huonoa. Tietysti voisi heittää viisi Flogging Mollya, mutta tylsäksi menee.

Yllättävän vaikea homma on haalia kasaan levyllinen kappaleita, joista tulee hyvä mieli. Sellainen onnellisuus ja huvittuneisuus ei ole nimittäin keskeisiä teemoja siinä kurassa, jota kuuntelen. Sen sijaan voisin tehdä jonkinlaisen battle hymns -tyylisen ratkaisun verrattain helposti. Sellaisen "kulta, tekisit sille jotain", mutta nopeilla kitarariffeillä ja karjumalla. Pää räjähtää, mutta ainakin olen oman elämäni herra.

Kuka sellaista jaksaisi kuunnella? (Minä.) Ja kuinka turvallinen sellainen levy olisi autossa?

Elämä on jotenkin raiteillaan. Viikonlopun aikana tein töitä, tapasin yhtä ihanaa kaveria, jota en ole nähny liian pitkään aikaan kunnolla ja lösöilin. Mielestäni tuo on melko paljon parille päivälle. Nyt istun kotona ja mietin mitäs se nyt taas olikaan, mitä piti tehdä. Kelalta voisi pyytää, etteivät lähettelisi sitä rahaa niin paljoa.

Ajattelin vain kertoa tämän teille. En tiedä miksi. Eipähän ole muuta sanottavaa.

Huomenna saattaisin jaksaa kirjoittaa jotain ihmisenä kasvamisesta.

Alta pois seuraava tiedotusluontoinen asia: vaihdoin matkapuhelinta ja siinä hötäkässä kaikki kolmen vuoden sisällä saadut puhelinnumerot hävisivät kyberavaruuteen. Jos et siis tunnusta tunteneesi minua kolmea vuotta ja haluat numerosi muistiini, tekstaahan. Tai soita. Tai kommaa. Tai pistä sähköpostia (paukkelo@hotmail.com).

(Saas nähdä poikiiko tämä mitään. "Jesh! Se on hukannu mun numeron! Vihdoinkin saan olla rauhassa!")

Töissä oli hyvä päivä. Sopivan kiiruinen ja sopivan iltaa kohti hiljenevä. Aamupäivällä kassa-alue värähti jotenkin. Ovelta päin vyöryi myymälää kohti ilmamassa, joka veti minut istumaan suorempaan ja sai artikuloimaan selvemmin. Ajatukseni lakkasivat harhailemasta, sykkeeni nousi pari pykälää, työni oli kuoleman vakavaa ja elämää tärkeämpää. Vasta sitten silmäkulmassani välähti tummansininen hahmo. Auktoriteettinsa perässä sisään astui kaksi poliisia.

Suomalaista poliisimiestä ei voi kuvailla, suomalainen poliisimies pitää kokea. Heidän olemuksessaan on jotain niin suurta, että se saa heidät hidastamaan oviaukoissa. Poliisin tieltä väistytään, poliisille ei valehdella, poliisille ei väitetä vastaan. Poliisi näkee syvemmälle sieluusi kuin esimiehesi. Poliisin läsnäolo huomataan aina, koska poliisin ympärillä sykkii vallan aura. Poliisin lähistöllä olo on samaan aikaan levoton ja turvallinen. Poliisin silmiin haluaa katsoa niin kuin aurinkoon.

Ketään ei pidätetty, niin että sikäli tylsä päivä.

Eipä oo tapana jättää haasteisiin vastaamatta. Katsotaan tuleeko joku tästä hullua hurskaammaksi. (Kuka senkin on määritellyt kuinka hurskas hullu on ja miksi se pitäisi lyödä laudalta? En tajuuuuu...)

Tehtävänanto: Paljastan itseni ja itsestäni asioita. Valitsen 5 ihmistä, jotka haastan tekemään saman perässä. Heidän tulee myös kirjoittaa nämä säännöt merkintäänsä. Käyn ilmoittamassa heidän kommenttilaatikoihinsa haasteesta ja tästä merkinnästä.

PERUSJUTUT
Nimi > Tuuli Pauliina Hautala aka. Pääjohtaja Pessi
Lävistyksiä > Yks puoliauki oleva korvareikä.
Pituus > 170 (hieman liioiteltuna... kuulostaa niin paljon paremmalta ku 169)
Kengännumero > kaks niitä yleensä on
Hiustenväri > Jaa-a... Ihan ikioma, se onkin ainoa mitä siitä voi sanoa. Vaaleankukertava?
Sisarukset > Pikkuveikka veikotus ja isosismo

VIIMEISIN...
...Elokuva, jonka ostit? > Olipa kerran löytöretki -boksi Virtaselle.
...Kappale, jonka kuuntelit? > Whether you're brother or whether your a mother you're staying aliiiiiiiiiiiive!!
...Kappale, joka oli juuttunut päähäsi?> Eiköhän tämä sinne jää. Pää ainakin heiluu siihen malliin.
...CD, jonka ostit? > Ostan niitäki hävettävän vähän.. Viikatteen Marraskuun lauluja 1
...Henkilö, jolle soitit? > Äiteelle soitin. Käskin laskee autot pihasta ja päätteleen siitä tarttenko kyytiä vai en.
...Henkilö, joka soitti sinulle? > No äiti oli soittanut. Sitä ennen tais olla Jagmo.
...TV-show, jonka katsoit? > Yhyy, en saa katsottua kaikkea mitä haluaisin! Mutta Heroesista en luovu.
...Henkilö, jota ajattelit? > Ruisniemen Matti. Jotain huutelee moottorikelkoista mesessä.

VASTAAN VAI PUOLESTA?
Kaukosuhteet > Vastaan. Ite en rupeis.
Itsemurha > Hiinä ja hiinä. Just kuulin sellasesta tapauksesta, jossa huomasin toivovani, että heppu tajuais ottaa itensä henkiltä.
Ihmisten tappaminen > Urheilumielessä? Vastaan.
Teinitupakointi > Puolesta. Jotenkin sen yhteisöllisyydenkin on synnyttävä!
Rattijuopumus > Vastaan. Vaarallista puuhaa.
Homo- ja lesbosuhteet > Puolesta.
Saippuasarjat > Puolesta.

MITÄ...
...Shampoota käytät? > Onks pakko sanoo jos ei tahoo? Head and Shouldersia se on. Tai sit mitä tahansa muuta.
...Kenkiä käytät? > Vaelluskenkiä yleensä. Näillä kilometreillä ne on kivoimmat.
...Pelkäät? > Vaikka mitä! Pimeetä vaikka. Tai en oikeestaan enää sitäkään.. Hmm.. Hassua. Tulevaisuutta ja elämää varmaan.

KUINKA MONTA...
...Kertaa olet ollut rakastunut? > Eehei ystävät hyvät riitä tämän tytön laskupää moisiin!
...Kertaa sydämesi on särkynyt? > Hyvin pelaa vielä, mutta on se damagee ottanut.
...Sydäntä olet särkenyt? > Toivottavasti mahdollisimman monta. Olenhan toki kaksonen!
...Ihmistä luokittelisit sellaisiksi tosiystäviksi, joiden käsiin voisit uskoa elämäsi? > Onhan noita jokunen. Niitä tulee ja menee, niin en viitsi laitella numeroina.
...Kertaa nimesi on ollut sanomalehdessä? > On musta joskus ollu oikein juttukin! Mut muutaman.
...Arpea on kehossasi? > Yks kaninpurema ja muutama muu. Ei mitään isoo.

AJATTELETKO OLEVASI...
...Soma? > Jos oikein yritän.
...Hauska? > Joskus yrittämättäkin.
...Kiihkeä? > En.
...Ystävällinen? > Epäonnistuin usein surkeasti. Ihmiset tuppaa ottamaan kettuiluna.
...Rakastettava? > Juu oikein äidin pikku omena! (sanoi työkaveri ja otti viikon päästä takaisin ku tutustu paremmin)
...Huolehtiva? > Toiset laukaisee tän ominaisuuden, toiset ei.
...Suloinen? > Hemmetin.

SUOSIKKI...
...Alkoholijuoma? > Rekorderligin mansikka-lime-esanssilitku on oikeestaan ihan jees.
...Karkki > Laadukas suklaa.
...Sarjakuva / piirroselokuva > Shrekin oon nähny tuhansia kertoja. Itseasiassa oon varmaan kattonu sen pilalle.
...Purukumi > Sininen jenkki. Mitenkä niin tylsä? Minä vai?
...Väri > En erottele. Mut mintunvihree se ei ole.
...Kynsilakan väri > Melko nude sillon ku on. Tai sitten kunnon angstiväri. Töissä ei voi pitää. Menee rikki heti.
...Viikonpäivä > Joka päivä voi olla yhtä hanurista.
...Inhokkipäiväsi > Ks. edellinen.
...Kukka > Jaahas... Ei hajuakaan. En harrasta. Samettikukat on nättejä.
...Koru > Tällanen hopeesormus, jossa on kolme rengasta limittäin. Isi osti joskus kauan sitten.
... Kesä / talvi? > Sommartiden hej hej!
... Norja / Ruotsi? > Sverige tack. Halvempaa pensaa.
... Trampoliini vai uima-allas? Uima-altaaseen kallistuu. Tai riippuu ihan siitä pitäiskö siinä nukkua vai urheilla?

HENKILÖ, JOKA VIIMEKSI...
...Nukkui sängyssäsi? > Minä..?
...Näki sinun itkevän? > Kai se Eero oli joka sen oikein näki.
...Sai sinut itkemään?> Hormoonit tiätty.
...Oli kanssasi elokuvissa? > Jenni ja Sarah. Whiiii!
...Lähetti sinulle sähköpostia? > Hannele Häkkinen todennäköisesti puhui itsestään taas kolmannessa persoonassa ja ilmoitti, ettei nyt viiteen minuuttiin ole koneella.

OLETKO KOSKAAN...
...Sanonut "rakastan sinua" ja tarkottanut sitä? > Sanotaanko näin: aina olen tarkoittanut.
...Ollut julkisella paikalla yöpuvussa? > Emmä kauheen julkisilla.
...Pitänyt jonkun salaisuuden? > Paha! Ehkä joskus jonkun. Riittävän pitkän aikaa ainakin.
...Itkenyt elokuvan aikana? > En tunnusta. Meinannut ehkä, mutta olen kovis, enkä tee sitä isosti.
...Suunnitellut viikkosi TV-ohjelman perusteella? > No en ihan pelkästään vaan telkun perusteella.
...Ollut esiintymislavalla? > Jep jep. Usein ja hartaasti ja poikkeuksetta huonosti.
...Toivonut olevasi vastakkaista sukupuolta? > Festareilla useimmiten.


Paljonko kello on? > 22.52 (FAN!!)
Omenat vai banaanit? > Tungettuna mihin ja kuinka päin?
Sininen vai punainen? > Naamaltani mieluummin punainen.
Kevät vai syksy? > Kevät.
Mitä aiot tehdä tämän jälkeen? > Mennä vihdoinkin tekeen pakolliset kuviot naamakirjassa ja sit nukkumaan.
Minkä aterian söit viimeksi? > Onko paahtoleipä ateria? Iltapala?
Oletko tylsistynyt? > Yllättävän en.
Minkä äänen kuulit viimeksi? > Madonna laulaa miten tuntuu niinku lääpittäis ekaa kertaa.
Mitä tuoksua nuuhkit viimeksi? > Tunnistettavista hajuista koiran hengitys. Mmmm...

YSTÄVYYS/RAKKAUS
Uskotko rakkauteen ensisilmäyksellä? > En. Ihastumiseen kyllä.
Haluatko jonain päivänä lapsia ja jos haluat, kuinka monta? > Enköhän. Kolme on hyvä luku, jos ei tuu niiten kanssa hulluks niin saa niitä olla neljäkin.
Mikä on sinulle tärkeintä ystävyydessä? > Se, ettei suutu jos jää muutama viikko yhteydenpitoo välistä. Mulla nimittäin jää.

MUUTA TIETOA
Rikosrekisteri? > Ei. Ja tästä on oikein paperi!
Mitä kieliä osaat? > Suomee huonosti, ruotsia tyydyttävästi ja enklannilla pärjää. Saksaa en viitti ees mainita.
nimeä lempiasioita makuuhuoneestasi > Sanonpas, että unisieppari. Didn't see that coming, ditcha?
Ketä rakastat? > Vaikka ketä! Tätä piisaa!
Ketä kaipaat? > En ketään. Sillee hyvä mieli ja olo.
Lempinimet? > Paukki se on joka on jääny. Muita käyttää vaan hullut savolaiset.
Nimesi alkukirjaimet? > PH
Kuinka vanhalta näytät? > Satavuotiaalta ku hymyilen, sanoi Saarisen Anssi joskus.
Kuinka vanhan ihmisen tavoin käyttäydyt? > Tänään käyttäydyin töissä kuin 14-vuotias. Oli sellanen päivä.
Silmälasit / piilolinssit? > On, mutten käytä. Ne on aina muualla ku mä.
Onko sinulla lemmikkejä? > Ei omia, lainattuja kyllä.
Mikä saa sinut onnelliseksi? > Ruoka ja uni. Olen sillälailla helppo.
Mikä huolestuttaa sinua? > Elämä. Ei mikään sen enempi eikä vähempi. Niin ja sitten minä!

OLETKO KOSKAAN...
...Ajatellut, että kuolet? > Useastikin. Eikös se ole melkolailla tottakin?
...Halunnut karata? > Kaipa sitä toisinaan.
...Kokeillut huumeita? > Jos tunnustan, niin ylläpito lähettää kolmessa minuutissa poliisit ovelle!
...Pinnannut koulusta? > Minä opiskelen yliopistossa! Totta kai!!

Notta tällasta. Ei haasteta, ollaan tylsiä.

Auringon sulattama lumi ryöppysi Tampereen linja-autoaseman virkaa toimittavan parakin katolta. Olin saanut mielialaa nostattavan levyni valmiiksi. Bussini kaarsi laiturille nurkan takaa ja minä, kuskille hymyillen, hypähtelin onnellisena sulavan räntäsohjon läpi sitä kohti. Kuski ei hymyillyt minulle takaisin. Lähempää tarkasteltuna hän muistutti hieman vihaista John Cleeseä. Hän murisi minulle ne pakolliset kiitokset ja ole hyvät, sulki oven perässäni ja lähti kaksi minuuttia etuajassa.

Ei haittaa minua! ”Me saparomme köytämme yhteen ja sorkat ruopivat pian uutta multaa!” La la la la laa laa lalalala!

Ensimmäisissä liikennevaloissa edessä ajavan bussin takaosa tuli liian lähelle. Onko tässä vehkeessä nokkaa ollenkaan?! Kuskini nyki autoa eteenpäin viisi senttiä kerrallaan. Peilistä näin kuinka harvenevan siilitukan, terävän nenän ja poliisiviiksien alla pienet hampaat pureksivat hermostuneesti alahuulta. Jostain lapaluiden alta kihersi esiin ah niin tuttu tunne: minä pelkään tässä kyydissä. Minä en nyt luota tuohon henkilöön, jonka hyppysiin olen myynyt henkeni hintaan 6,40.

”Aivan näinä päivinä kaikki kääntyy vielä parhain päin”

Tuleeko kukaan muu hyvälle mielelle Primuksen Antipopista? Onko se täytebiisi? Täytyy antaa levy jollekin normaalille ja objektiiviselle henkilölle koekuunteluun. Vapaaehtoisia?

Katselin peilistä kuskin vetäytyvää hiusrajaa ja ajattelin lempeitä ajatuksia. Ehkä se auttoi, tai ehkä alunperinkin olin väärässä pelätessäni. Pointti on se, että pääsin kotiin.