IRC-Galleria

Huiiii....

On aivan mahtavaa, kun tuntee ja tietää, että on saapunut maailmaan suurena lahjana vanhemmilleen, ja että heistä on aivan mahtavaa kun olen olemassa. Että minut on haluttu, minut on valittu. Että kaikkien muiden valitavien elämänteiden joukosta on päätetty ottaa juuri lapset.

Joo, ja suren sitten niitä, joita ei ole tahdottu, jotka eivät ole saaneet kokea sitä suurenmoisuutta, kun vanhemmat ovat aidosti, uhraamatta mitään, kiinnostuneita ja ihastuneita siihen ihmeeseen, joka kotona kasvaa. Ja kaiken sen hulluuden jälkeen, vieläpä valmiit päästämään sen pois.

Vaikka äitini tosin vähän vastusteleekin lapsiinsa kiintymistä juuri siksi, koska heidät joutuu menettämään. Ja meillä on tosi etäiset välit. Kuitenkin

minä olen ihme.

Olet sinäkin, vaikka ei ehkä ole tullut ilmi.

Kun rakastaa toista sillä rakkaudella, joka antaa hänen lähteä jos huvittaa, se siitä.

Mutta kun rakastaa sillä omistavalla (onko se sitten rakkautta?), mikä on se syy miksei voi antaa sen toisen lähteä, miksi on tapeltava ja kahlittava ja omistettava se toinen niin suurella volyymillä?
Onko tapeltava vastaan siksi, että voisi keskittyä siihen, valtaan, voimaan, mihin vain, niin kovin, ettei tunne kipua, jonka toinen lähtiessään, pois pyristellessään, jättää?

Mutta eikö ole paljon uljaampaa taistella toista jäämään, kuin päästää hänet lähtemään, häh?
Mutta eikä ole kapuniimpaa luottaa toisen arvostelukykyyn ja tahtoon ja päästää tämä menemään, kuin kahlita henkiseen patteriin, vai?

Olen virallisesti Aikuinen. Nuorehko herrasmieslauma lähestyi minua ajatuksiineen: "hei voitsä käydä hakeen meille kessua." Lupasin hakea, sitten kun ovat täysi-ikäisiä.

Ts. ilman mitään angstiviiltelyä (edes henkistä) mua enimmäkseen huvittaisi kuolla. Koska mulla ei ole muutakaan tekemistä, koen jo saavuttaneeni kaiken, mitä haluan.
Lainaus pukudraamasta "ja nuorena minä luulin että sitten vanhempana tunteet eivät olisi niin vahvoja, mutta mitä vielä, nyt ne ovat entisestäänkin vahvistuneet". Tuo siis santtuna semmoisella vanhalla tyylillä, muttakuitenkin. Ja juu´ri se, tunteiden paino, minua aina vaan ahdistaa.
Ja nyt, katsottuani elokuvan, koen yhteenkuuluvuutta Melissa P:n kanssa.

Joo, kirjottelen nyt sitä työhakemusta. Jos musta tulisi ilkeä koulukeittiötäti. Olis ihan kiva paikka (muistakaa: hyvät lomat). Ja avaimet kouluun *hieroo leukaansa* ja työpaikan pihalla keinu. Tauoilla sinne. Ja olisin yksin keittiössä, mikä ruokaetu :P

Ps. Saanko kieltäytyä tarjotusta työstä, koska työpaikkailmoituksessa on yhdyssanavirhe?

Kato tää: http://www.ihmistulva.fi/

"Etelä-Afrikassa on kehittynyt oma nimike miehelle, joka johtaa tätä peliä. Marhasimanilla tarkoitetaan henkilöä, joka ostaa naiselle muutaman oluen klubilla. Tämän jälkeen mies vie naisen jonnekin, missä he harrastavat seksiä.

Miehen ystävät puolestaan piiloutuvat sängyn alle. Kun ensimmäinen mies poistuu huoneesta, toinen mies ottaa hänen paikkansa ja harrastaa seksiä naisen kanssa.

- Huone on pimeä, joten tyttö ei edes tajua, että hän harrastaa seksiä toisen miehen kanssa, eräs ystäväporukan mies kuvaili toimintaa BBC:n haastattelussa. "

Ei ole ehkä fiksua sanoa näin, mutta silti sanon, että tuo on just semmoista, mitä voin kuvitella neekerien/miesten tekevän.

Har har har, löytyy sitä ennakkoluuloja minultakin, kunhan saadaan esiin.

Teempä lahjatoivelistani tiettäväksi näin ajoissa, että ehdit hankkia ja toimittaa kaiken, varmasti.
Tässäpä tulee:
1. Hevaripoikaystävä. Herkkä, pitkät mustat hiukset, pukeutuu kesäkuumallakin mustiin rakaisiin peittäviin vaatteisiin, tuntee hevimusiikin läpiäänsä ja örisee. Ei kuitenkaan soita bändissä tai dataa liikaa.
2. Koko vuoden jäätelöt. Joka päivälle eri maku.
3. Oragasmi. Vihdoinkin olisi kiva saada.
4. 1800-luvun mekko. Sininen, runsashelmainen (kunnon alushame), tarjotintissiefektinen korsetti. Rypytetty kaulus ja hihansuut. Sävy sävyyn kengät ynnä muita asusteita.
5. Maailmanrauha.
6. Maatila alkupääomalla.
7. Sellainen korkea verkkokiipeilyteline, tai no, otetaan samantien koko leikkipuisto. Monta keinua, ainakin kuusi, karuselli, semmoinen ihme liaanijuttu, spiraaliliukumäki, ainakin.
8. Hengailuaikaa hyvässä seurassa (kirjallisuuden seurassa varsinkin).
9. Elinikäinen matkalippu kaikkiin maapallon julkisiin kulkuneuvoihin.
10. Pressikortti.

"Haluan satuttaa sinua vain jotta kuulisin äänesi huutamassa nimeäni."

Ei hassumpi.

Sitten pääsin kaupungille.

Piti hankkimani matalat kävelykengät. Joko helpot mustat kangasballerinat, tai sitten nauhalliset kiiltävät miesten kävelykengät.

Eikä mitään, taidampa mennäkin ja ostaa itselleni (tiedättehän, vihdoin) polvimittaiset maiharit. Vaikka ne korolliset maiharit voisi olla vielä kivemmat... Ei, nämä kävelyyn silloin kun jalat ovat kärsineet koroista niin että kirkuvat. Eikuneimunjalatkoskaanvalita.

Mutta kun ballerinoista saa suomessa maksaa parikymppiä. Englannissa sai neljällä eurolla. Kirppareilta ei löydy mitään, koska kaikki käyttää kummallisia koristeellisia kenkiä. Y K S I N K E R T A I S E T ! minulle. Miesten kengissä näytän Peppi Pitkätossulta. Missio saavutettu, joo, mutta ehkä ne ei sitten käy arkikengiksi. Pelkkä valkea kauluspaita, sukkanauhoilla jotkut kivat ylipolvensukat ja miesten kegät.... oih, panisin itseäni. Mutta olenkin hivenen... minä.

Mutta mahtaa olla häijyn näköistä, kun kiidän pitkin katuja pimeässä syksyssä, vähän sateista, mustassa nilkkapituisessa nahkatakissa ja polvipituisissa maihareissa, kalju kiillellen. Hihii.

Ehkä ne maiharit jää yhä hankkimatta. Saattepa nähdä, saattepa nähdä.

Ainiin. Kähmin unissani veljeäni. Onko tämä nyt semmoinen juttu mikä kirjoittaa gallerian päiväkirjaan? Ei, mutta kun nukuttiin samalla vuodesohvalla heräsin keskellä yötä siihen, että käteni oli jonkun päällä, sitten tajusin että se joku on mulle sukua (ellen ole vaihtunut laitoksella) ja toivoin suureellisesti että se olisi käsivarsi se pehmeä. Eikun se oli vyötärö. Varmuuden vuoksi vähän tirvaisin häntä ettei tapahtumaa seuraavat jumalat luule mitään. Ai mutta tämänkö takia mun pienet ystäväiset ei tahdo nukkua mun kanssa samassa sängyssä? Ja varmaan myös sen takia kun kuolaan. Olen niin herttainen nukkuessani. Säällinen. Salee heittelehdin koko yön, kössin kaiken peiton ja olen muutenkin yliaktiivinen. Paitsi että tollon, meillä oli vieläpä omat peitot, Toukkis vei unissaan minun peiton. Ei, ei päälleen, kunhan runttasi jalkoihinsa. Kiiitos.

Ps. Samainen kähmittävä aikaa muuten hankkia mahdolliselle vauvalleen luotiliivit kapaloksi. Sinnehän sen mukelon saa niin kätsysti säilöön, ja turvassakin on.