IRC-Galleria

Niin se on vaan aika vierähtänyt kun muija on leijaillu jossain hämärän rajamailla.. Ei, en käytä aineita enkä vedä mitään muutakaan. Paitsi koiraa talutushihnassa. Ja se se vasta onkin varsinainen fifi. Joo, mä oon hankkinu koiran; olipas taas älykäs veto sekin. Kun en mä oikeen ymmärrä miten se toimii. Ja noi kissatkin. Ne luulee olevansa koiria tai sitten niillä on joku identiteettikriisi.
Eräänä päivänä mä meinaan tulin himaan hymyssä suin lallatellen kunnes mä näin sen. Ne tuijotti mua suorassa rivissä istuen kuin odottaen Rouva Majurin seuraavaa käskyä. Ehei, ne ei yhtään näyttäneet viattomilta!
Kun mä lähdin käveleen olkkarii kohti niin ne yritti kampata mut. Mut mä tajusin niiden "salaiset" aikeet ja raivasin rohkeasti ittelleni tietä sotatanteelle. Näky oli mitä pelottavin. Mun uusi ihana rakas sohva oli riekailena. Seinät tapetoitu skeidaisilla tassun jäljillä. Akvaario sirpaleina. Mun KALAT! Kaikki syöty elleivät ne sitten osanneet karata ikkunasta (epäilen kuitenkin etteivät olisi osanneet vääntää kahvaa auki..hmm). Matto silputtuna pieniksi palasiksi ja verhot siivuina kuin kärpäsovi. Se näky muutti koko mun elämän. Ja mä ymmärsin vinkin. Se raaka totuus joka ei olisi saanut unohtua. RUOKA. Mikä ihana teko syy.

Mä oon ollut tässä viimeaikoina enempi hotellissa töissä kuin noissa "tavallisissa" respoissa taikka puhelinneitona. Se on ollut varsin viihdyttävää hommaa. Varsinkin hiljaisina hetkinä. Silloin mä oon keksinyt aina jotain omaa pientä viihdykettä pysyäkseni virkeänä päivän (tai illan) loppuun asti.

Meillä on tuolla hotellilla sellainen pieni jääkaappikoppero-huoneboxi jossa ovena on vain pitkät punaiset samettiset verhot. Ja tietty verhon vieressä on asiakkaita varten rakennettu lukaalisohva pehmotyynyineen jonka kohdalle kattoon on kiinnitetty telkkari ja langattomat kuulokkeet etteivät häiritsisi telkkarin äänillä muita. Vai olix se niin että ne kuulis äänet paremmin eivätkä häiriintyis muusta hälinästä..
Oli miten oli; parasta viihdykettä on piiloutua tuonne verhon taakse mukanaan telkkarin kauko-ohjain ja odottaa tulevaa uhria verhon raosta salakavalasti tirkistellen. Kun sopiva tyyppi istahtaa lokoisasti sohvalle ja vetäisee itselleen kunnon lepoasennon mieliohjelmaansa seuraten niin siinä vaiheessa on hyvä aloittaa itsensä viihdyttäminen. Enkä taaskaan tarkoita "sellaista" itsensä viihdyttämistä!

Hauskinta on vaihdella kanavaa yhtäkkiä toisesta toiseen ja sitten asiakkaan hämmentyessä ja mennessä respaan valittamaan kanavan hyppelystä vaihtaa kanava takaisin alkuperäiseen respatytön tai pojan tullessa tarkistamaan tv:n toimintaa. On siinä naurussa pitelemistä kun asiakas selittää epäuskoiselle respalle kuinka tv-kanavat vaihtuvat automaattisesti eikä oma mielikanava pysy paikoillaan silloin kun paikalla ei ole muita kun itse asiakas. Myös äänen vaihtelua voidaan tähän tilanteeseen soveltaa; siinä tosin on pienenä vaarana että asiakkaastamme tulee kuuro.

Toisinaan on myös mahtava tunne kun huomaa asiakkaan seuraavan intensiivisesti jotain kauhuelokuvan pätkää jossa tunnelma on liiankin todenmukainen. Näissä tilanteissa on vekkulimaista ryömiä verhon takaa ja tarrata asiakkaan jalasta kiinni kesken monsterin hyökkäyksen. Tässä tilanteessa tosin vaarana on että asiakas potkaisee päähän, mutta on se ilme sen arvoista. Myös suora hyökkäys verhon takaa sopivalla hetkellä aiheuttaa monet naurut. Ja sydän kohtaukset. Silloin on myös hyvä osata antaa tekohengitystä!

Ah...taas niiiiiiin ihana aamuherätys että. Näin jotain todella villiä unta enkä millään olisi tahtonut herätä mutta töihin raahauduttiin puhelinneidix. Siis vaihdeneidix. NE puhelinhommat mä oon jo toistaiseksi jättänyt jäihin.. Näinä väsymyksen kummajaisaamuina mua aina jänskättää varsinkin se mitä ihmettä puhun jengille työtaustastani tuntien..vaikka ei se oo ennenkää menoa estänyt :D

Nooh, tossa mietiskelin syntyjä syviä kun pikkubroidi astui kuun alussa armeijan leiviin, että mitäpä jos minäkin? Kovin pyörittelin mielikuvaa siitä kuinka me poikien kanssa juostais kilpaa aseet selässä mettäreissulla yli esteiden ja sit ryömittäis kiväärit ojossa mutaloskassa. Illalla sitten lämmiteltäisiin kamiinan ääressä, haistais pahalle ja puhuttais paskaa päivän meiningeistä. Ja odoteltais sit seuraavaa lämmintä safkaa kuin kuuta nousevaa ja toivottais ettei mikään muu nousis...tai no ehkä vähän!
Loppupeleissä mä päädyin kuitenkin sille kannalle että äijät tehköön miesten työt ja mä vaan meikkaan. Se sopii mulle kuitenkin paremmin kuin uiskentelu loskassa, vaikka tiedänkin että ajatus märästä vaaleasta mirristä houkuttaa useampia. Joskus pentuna oli kyl siistii juosta temppuratoja läpi mutta senkin hohdokkuus on vuosien mittaa kadonnut. Johtunee osittai siitä että nykyään pitäis pukee ylleen jotkut ahdistavan rumat sporttiliivit yms että tissit ja muut eivät hyllyisi liikaa toisten silmien edessä. Ja mähän tahtoisin vaan pukeutua pitsiin tai sit vaan olla alasti. Kyllä, alasti on hyvä vaihtoehto. Paitsi ei ehkä armeijan leivissä...

Ah. Vihdoin taas vaihtui vuos. Ja mitä mä tein silloin. Olin rakettien maalitauluna ihan kirjaimellisesti. Kyllä rakettien lennättäjät Suomessa ovat niin muita huomioivia että. Tahdon siis kiittää teitä kansalaisia siitä, että ainakin yrititte osua! Se raketeista ja kansalaisista. Täällä ei ole mitään nähtävää. Eipä! ->

Eilen näin vaihteeksi jotain sangen erikoista. Katsoimme viattomasti herra Johtajan kanssa jotain äksön-elokuvaa kotosalla; iltasaikaan. Samalla herra Johtaja heitti jotain aivan levotonta juttua tyyliin "mulla on perseessä reikä". Mä olin siihen niinku että fine, nii meillä kaikkilla on juu nou. Ja sitten se tapahtui. Istahdin lattialle vaihtaakseni uuden karheaan dvd-soittimeeni uuden elokuvan käännähtäen samalla herra Johtajaa päin (olin siis suoraan hänen edessään lattiatasolla herran röhnöttäessä sohvalla) nähden jotain minkä olisin voinut jättää sillä hetkellä näkemättä...siellä tosiaan vilkkui perseen reikä!
Herra Johtaja oli kuin olikin puhunut totta rektaalinsa sijainnista enkä voinut uskoa silmiäni! Odotin saavani luuvitosesta otsaani sen seurauksena että huomautin herra Johtajan anuksen vilkkuvan kuin milläkin ruskeanreiän ritarilla niin vilkkaasti että olisi syytä ostaa joko uudet housut tai vähintäänkin hieman edes peitellä tätä valloittavaa näkymää vaikka tyynyllä ellei oikeasti odottanut "junan" tulevan käymään. Mutta ei. Luulen, ettei herra Johtaja edes kuunnellut valaiseviani sanojani, sillä mitään ei tapahtunut. Ei siinä auttanut muu kuin vetästä silmälaput omille silmille, että saisi edes jonkinlaisen mielen rauhan ja toivoa uusia housuja! Että näin tällä kertaa...

Mulla on viimeaikoina ollut ihmeellisiä käsityksiä siitä kuka mä olen. Noh, tähän varmaan liittyy osittain se että oon ehkä natustellut jotain hämärää safkaa joka on saanut outoja ajatuksia mun päähän. Ne kummalliset unet on onnex vähentyneet sen jälkeen kun ostin unisiepparin ja asensin sen sängyn yläpuolelle.

Tuossa toissapäivänä myö saatiin netti toimiin vihdoin meillä kotona ja koska johdot olivat lyhyet niin jouduin itse jumittamaan kannettavani kanssa eteisen matolla herra Johtajan näpytellessä omaansa pelihuoneessa (Ei, ei se "sellainen" huone ole, hölmöt!). Siinä röhnöttäessäni mahallani katselin peilikuvaa (kyllä, meillä on peiliseinä!) ja kauhistelin kauhuissani valasmaista olemustani.
Jalkojani heiluttelin koukussa yläilmoissa pyrstönlailla samalla läskieni levitessä koko maton laajuiselle alueelle. Niin, oikea valas olo tuli kun herra johtaja päästi sisään kaksi hämärää tyyppiä jotka tuijottivat minua epäuskoisesti. Eivät onneksi uskaltaneet kysyä minkä lajin valas olin, sillä muuten olis tullut tupenrapinat. Tai tässä tapauksessa valaanihran loisketta mutta ei siitä sen enempää..

Kuitenkin, siinä itseäni ja valasmaista olemustani tuijotellen jatkoin tyytyväisenä tietokoneellani leikkimistä enkä antanut sen apinashown häiritä tekemisiäni joka muutoin pisti taloa matalaksi. Tilanne kuitenkin olisi varmasti ollut kuvauksen arvoinen; ei nyt ihan joka päivä nää valasta eteisen lattialla tietsikaa näpytellen! Että näin!

No niin. Tämä se on ollut taas vallan viihdyttävä viikko. Eilen viihdytin kolleegaani vilauttelemalla nilkkaani, josta hän innostui vallan. Onnessaan tämä muutenkin niin valloittava yksilö pyöritteli itseään toimistotuolin ympäri hyräillen samalla jotain kesäistä biisiä. On se ihanaa kun joku tulee iloiseksi niin maan pienistä asioista!

Ja vallan vekkulia keitto-ohjetta sain tänään käsiini sillä toinen kolleegani suunnitteli illanviettoa ystävättäriensä kanssa ja olivat yhdelle näistä ehdottaneet Riekko-keiton väsäämistä. Ei kuulemma ollut aavistusta miten sellaista tehdään ja niimpä nämä muut neitokaiset valaisit toista tällä seuraavalla keitto-ohjeella (jota muutkin saavat nyt hyödyntää vallan kun otin tehtäväkseni levittää tätä ohjetta ethiä päin...) :

Riekkokeitto

Alakhun otethan pyssy ja ammuthan riekko. Se suolistetathan ja suolathan. Otethan 3 litraa vettä ja keitethän riekko siinä. Heitethän vesi pois. Sitten otethan 1 litra maitoa ja keitethän riekko siinä. Heitethän maito pois. Ja sitte otethan 2 litraa kirkasta viinaa, kiehautethan riekko siinä. Heitethän riekko pois.


Että näin tänään!

Mä oon viimeaikoina kelaillut et miks ihmisen pitäs mennä ajoissa nukkumaan. Tai niin kaikkialla aina toitotetaan että "mee ajois nukkuun et jaxat nousta päivään iloiseen". Mut must se ei toimi niin. Mä oon nyt parin päivän aikana menny untenmaille ennen yhtätoista ja nähnyt sitten ihan hirveitä painajaisia taikka muita täysin käsittämättömiä unia. Toisin oli silloin kun menin nukkumaan vast hyvin hyvin myöhään ja nukuin keskimäärin 3h yössä mikä sinänsä on kyllä kieltämättä vähän pysyäkseen järjissään..mut siis pointti oli se etten mä kattellu sillo mitään hirveitä äksön unia ku ei kertakaikkiaan ollu aikaa.
No tossa toissa yönä näin taas jotain sangen erikoista. Siinä unessa mä seikkailin Saw-leffojen kulisseissa katsomassa sitä sairaan sairasta meininkiä samalla kun mun äijä liihotteli balettiasussa taustalla. Ja viel musana soi Pepe Wilbergin "Elämältä kaiken sain"-biisi. Noh, sellainen normimeininki tossa mun unessa, mutta mä en voi käsittää miks siihen mun uneen tunkeutui lisäx Conan O´Brien tanssimaan sambaa alasti...sangen erikoista!
Mun pitäisi varmaan yrittää valvoo enempi noita öitä niin jäisi edellämainitut äksönit näkemättä. Ei, ei mulla ole mitään sitä vastaan että näen unia mutta niiden erikoislaatuisuudesta voisin mielelläni luopua!
Tulin siis siihen päätökseen että mun täytyy juua enempi kahvia ja energiajuomia että selviää. Eihän tässä muukaan auta..tai sittenkin jos...

Siis hirveetä! Aivan kaameaa! Vallattoman noloa!! Mä mokasin tänään pahasti töissä. Ei sinänsä mitään uutta mutta ei sitä aina tarttis. En tiiä johtuko se siitä, että olin aamusella edelleen HIEMAN unissani ja vielä jumittunut muistoissani VILLISTI vanhaan työpaikkaani.

Siis mähän tulin töihin puhelinvaihdeneidix ja siinä sitten puoliunissani vastailin puhelimeen aina sen soidessa niinkuin kunnon vaihdeneidin pitääkin. No siinä jonkin aikaa puheluihin vastaamisen jälkeen havaihdun kylmästi erääseen erittäin vihaiseen puheluun. Kuulin luurin toisesta päästä vain "mitä vittua siellä riisutaan vaatteita pois ja ollaan niinku alasti!?! *Saat**aB*DZH:mb*!!?!"

Samassa kohdistin katseeni näyttöruudulle jossa luki selvällä suomenkielellä *toimitusjohtaja linjalla 1*. Olin jotenkin epähuomiossa sekoittanut vanhan duunini puhelintyttönä nykyiseen työhöni puhelinVAIHDEneitona ja siitä se soppa sitten syntyi. Hädissäni sepustin möreämmällä äänellä, että nyt oli joku friikki päässyt linjoille murtautumaan ja että parhaillaan yritin katkaista tämän hullun pervon tarinointia. Päästelin samalla erilaisia "säröääniä" ja huusin että linjat on sekaisin, eikä kuulu mitään ja suljin paniikissa puhelimen. Olipa siinä kerrassaan kaamea herätys työpäivään!

Ja mitä tästä opimme: Varmista aina mihin puheluun vastaat ja ensimmäiseksi varmista että olet varmasti HEREILLÄ!

Mulla on viime aikoina mennyt vallan villisti. Varsinkin kun Herra Johtaja on pistänyt näppinsä peliin. Enkä tarkoita mitään sellaista. Ei, en ole pervo tai omaa mitään pervoja ajatuksia. Mutta jostain sitä on lähdettävä liikkeelle. Ja Herra Johtaja on tehnyt aloitteen jännittäviin uusiin leikkeihin joissa esim. autonmyyjä myy esimerkiksi autoa kauniille neitokaiselle helpomman käsirahan maksulla ja niinpäin pois.. Taikka miesopettaja pitää jälkiistuntoa naispuoliselle oppilaalleen.. Noh, kyllä te tiiäätte! Mä oon kuitenkin miettinyt että onko näillä leikeillä seuraukset vaikkakin aina kehotetaan pitämään mieli virkeänä ja lippu korkealla tangossa. Kuitenkin Herra Johtajan aloitteesta innostuneena halusin kokeilla uutta leikkiä jossa Kyllikki-täti tuli käymään ja kertomaan iltasatuja. Muutin hieman ääntäni käheämmäksi ja kerroin valloittavia Kylli-tädin tarinoita mutta jostain syystä karkoitin leikkikaverini pois. Eikö Kylli-täti ollutkaan kyllin kiihottava ajatus? Ja miksi ihmeessä meitä neitokaisia taas ihastuttaisi limainen, pervoja puhuva autonmyyjä?
Tästä kaikesta muistui mieleeni aikoinaan työskentelyni estottomana puhelintyttönä. Siellä jos jossain kuulin kaikenlaisia kummallisuuksia ja mitä ihmeellisempiä ehdotuksia. Ja leikkiinhän piti heti lähteä mukaan tai vähintään olla jo villisti matkalla hekuman huipulle. AH tuota aikaa ja niitä kaikkia pervoja jotka soittelivat päivästä toiseen uudestaan ja uudestaan. En voi väittää, ettenkö joskus olisi hämmentyneenä jutellut jollekin sellaisellekin kaverille, joka vain päivitteli ilmoja yksinäisyydessään, mutta suurin osa oli niitä "mä panen sua ihan vitun paljon perseeseen nyt"-miehiä. Vaikka sydämeni onkin avoinna kaikelle ainoastaan hieman yli meni sitten ne eläinjutut...mutta ei niistä sen enempää..
Sanotaan että lapsi on terve kun se leikkii niin päteekö se myös aikuisiin? Ja missä määrin aikuinen saa leikkiä ja millaisia leikkejä? Jatkan edelleen tätä asian selvitystä. En edes tiedä miksi teille höpötän tälläisistä asioista. Ettehän te ole niitä pervoja jotka hönkäilee toisten puhelimiin, ettehän?!

Jaahas jaahas. Taas kerran vietin hiljaiseloa koska liika ajatusten ulospäästö saattaa olla toisinaan kohtalokasta.. Tässä nimittäin taannoin olisi ollut hyvä pitää suunsa visusti supussa, mutta minkäs sille mahtaa kun sammakot eivät tahdo pysyä suussa!
Olin siis pikkuliskoni kanssa seikkailemassa tuolla idän pahamaineisilla kujilla ja päätimme pistäytyä erääseen optikkoliikkeeseen tiedustelemaan hieman piilolinssi- ja näöntarkastusasiaa.
Noh, siinä vallattomin mielin loikimme liikkeeseen sisään jossa vastassamme oli nuori, kivannäköinen kundi jonkinmoisella töyhtötukalla varustettuna. Mua ei niinkään hämmästyttänyt kundin ulko-ilme (oli kyllä aika hottis!) mutta kiinnitin heti huomiota siihen, että kundi ei kyllä ollut tässä liikkessä kauaa viipynyt, sillä näytti hieman pelokkaalta ja etsivältä kun kysyin heidän piilolinssivalikoimista...ympärilleen pälyillen sanoi ettei tiedä missä esitteitä säilytetään ja ettei ole ollut kohteessa aiemmin ja silloin se tapahtui. Se kiusallinen hetki, jonka olisi voinut välttää pitämällä turpansa kiinni.
Nimittäin, samaan hengenvetoon mä vedin että, "joo silt sää vähän näytätkin, ettet oo täällä ollu.." Ja hyvä ettei kundi käyny vihoissaan kurkkuun kiinni huudahtaen että "Mitä?! Oon mä tässä ketjussa ollut duunissa jo monta vuotta!? *D*g*fg*DG*D (painokelvotonta sanaa...) ". Siinä sitten paniikissa yritin korjata, että tarkoitin juuri sitä, että kohde ei ollut tuttu, että olihan mullekin joskus niin käynyt että en tiennyt missä mikin on ja että hetkeäkään en epäillyt kundin ammattitaitoa..ei siinä selitykset auttanu; veti se kundi sen verran ison herneen nenään etten ollut ihan varma pitäisikö juosta karkuun vai mitä. Siinä sitten kuitenkin sadasosasekuntin ajan toisiamme tuijotellen hetken hiljaisuudessa kundi mainitsi jotain nettisivuilla olevista piilolinsseistä ja raapusti paperille muutamat nettiosoitteet josta niitä voisi käydä katsomassa. Onneksi liikkeeseen astui pari suurella todennäköisyydellä "oikeaa" asiakasta ja ripeästi poistuimme kauniisti kiittäen liikkeestä ulos jolloin, kiusaantumisen aiheuttama vaivautuminen purkautui herskyvänä nauruna laitakulmien iloksi. Pikkulisko sipaisi mua melkein käsilaukullaan, että mitä helvettiä mä taas päästelin suustani.. Sydän tykytti myös tuhatta ja sataa; oli se sen verran uuvuttava kyselyhetki..ja sinne optikkoliikkeeseen mä en enää jalallani astu...paitsi ehkä joskus jos kaipaan taas hetken jännitystä sammakoiden vapautuessa....