IRC-Galleria

Olen rauhoittunut,
kun olen maannut hetken,
pääni rintakehälläsi,
kätesi silittänyt päätäni.
Olen haistanut tuoksusi,
olen itkenyt pahan oloni pois.
Minulla oli vain paha mieli,
se ei ole sinun syysi.
Pelkään vain että lähdet,
etkä palaa enään.
Minä rakastan sinua niin paljon.
Rakas,
anteeksi jos tämä vaivaa sinua jotenkin.
En vain halua menettää sinua.
Anteeksi kaikesta,
ja kiitos kaikesta.
Toivon vain että ymmärrät.

Istun yksin kotona.
Toivon että joku tulisi.
Rauhoittelisi.
Minä itken,
itken ikävääni.
Miksi kaikki ei voisi ola niinkuin tahdon.
En joutuisi silloin olemaan yksin.
Itken vain siksi että olen yksin.
Minulla on ikävä,
ikävä rakkaimpani syliin.
Lämpimään,
rauhalliseen,
hellään syleilyyn.
Kosketuksesi rauhoittaa minut.
Se näyttää minulle uuden maailman.
Ihanan pehmeän maailman,
jossa kaikki on hyvin,
eikä minun tarvitse irroittaa sinusta ikinä.

Jos katsoisit tarkemmin,
näkisit silmistäni pelon aina silloin kun huudat minulle.
Näkisit pelon,
kun lähdet luotani.
Pelkään ettet enää tule takaisin.
Näkisit pelon sitä kohtaan että jään yksin.
Pelkään yksinäisyyttä,
sitä ettei kukaan auta minua kun olen yksin.
Yksin olen haavoittuvainen.
Kaikki pienikin voi vahingoittaa minua.
Pelkään että satutat minua vahingossa,
tahtomattasikaan sitä.
Näkisit pelon silmistäni myös silloin kun minä satutan sinua vahingossa.
En tahdo sitä,
pelkään silloin itseäni.
Pelkään että satutan sinua useammin,
niin useasti ettet enää kestä sitä.
Jätät minut yksin,
sitähän minä pelkäänkin,
yksinäisyyttä.
Voit nähdä pelkoni silmistäni,
myös sillon kun menen iltaisin yksin nukkumaan.
Silloin aina ajattelen sinun olevan siinä,
eikä minua pelota enää niin paljon.
Tahtoisin kittää sinua useammin siitä,
että olet olemassa,
en vain ole kovin hyvä siinä.
Anteeksi!

Aina kun näen sinun lähtevän,
minusta tuntuu kuin se olisi minun vikani.
Ihan kuin et viihtyisi luonani.
Syvällä sisimmässäni kuitenkin tiedän,
että se ei ole minusta kiinni jos sinun pitää mennä.
Sitä ei ole kumpikaan meistä päättänyt,
vaan se on päätetty etukäteen milloin sinun on mentävä.
Silti se sattuu,
sattuu nii paljon etten tahdo kestää.
En kestä yksinäisyyttä,
se on hirveintä maailmassa.
Hirveintä maailmassa on ikävä rakkaintaan kohtaan,
Ikävä sitä kohtaan jolle antaisi kaikkensa,
koko elämänsä
Aina kun olet poissa,
kaipaan ääntäsi ja herkkää kosketustasi,
helliä ja lämpimiä suudelmiasi.
Jään aina kaipaamaas niitä yhteisiä ja hauskoja hetkiämme.
Hetkiämme jolloin vain makaamme ja pidämme toisistamme kiinni.
Hetkiä jolloin pidämme hauskaa ja nauramme.
Kaipaan niitäkin hetkiä jolloin katson suoraan kauniisiin,päättäväisiin silmiisi.
Silloin unohdan kaiken muun,
ajankulukin unohtuu täysin niinkuin myös kaikki asiat jotka minun olisi muuten tehtävä.
Tahtoisin vain saada pitää sinua vierelläni joka hetki,
joka sekuntti ja minuutti,joka tunti ja päivä.
Emme erkanisi ikinä.
Pitäisimme vain kiinni toisistamme,
muuten jos päästäisin irti,
joku voisi viedä sinut pois minulta huomaamattani.
Jos pidän tiukasti kiinni niin sinä jäät.
Jos päästän irti niin sinun on mentävä.
Tahtoisin löytää meille paikan,
jossa voisimme olla kahden ilman,
että meidän pitäisi pelätä jonkun ihmisen tai asian erottavan meidät.
Se voisi olla vain haave,
että se paikka löytyisi.
Mutta kaunis haave se olisikin.
Olisimme kuin taivaassa,
jossa ihmiset saavat sitä mistä eniten pitävät.
Minä viettäisin siellä kaikki hetket kanssasi.
Joka ainoan hetken jonka vain pystyisin.
Uhraisin elämäni snua varten.
Jättäisin vaikka kaiken muun,
mutta sinua en jätä.
Toivon kyynel poskellani valuen näitä asioita aina kun lähdet.
Ja ajattelen:"Voisiko tämä unelma ehkä joskus tulevaisuudessa toteutuakkin?"

En halua päästää ketään liian lähelle itseäni.
Joku voisi ymmärtää ja muuttua sen takia.
Musiikki, kuvat ja muistot ovat ainoat jotka ymmärtävät täysin,
mutta pysyvät silti samana.
Toisen ihmisen ymmärrys voisi olla liikaa minulle,
sekä hänelle itselleen.
Jos joku ymmärtäisi liikaa,
se voisi tuhota minut.
En olisi enää sama kuin ennen.
Ja jos tämä ihminen,
joka ymmärsi minua,
lähtisi pois,
hän jättäisi tyhjiön kohdalleen ja veisi osan minusta mukanaan,
tiedon siitä millainen olen.
Levittäisi sen ympäriinsä,
unohtaisi samalla aina vähän.
Lopulta hän ei edes muistaisi minua.'Olisi unohtanut täysin.
Silti minulla olisi hänen jättämällään paikalla edelleen tyhjiö ja muistoja.
Minä en unohtaisi missään elämäni vaiheessa kaikkea sitä mitä opin häneltä,
ihmiseltä, joka osasi ja halusi ymmärtää minua täysin.
Opin toisilta uutta enkä unohda vanhaa.
En unohda oppimaani vaan vien sen mukanani,
aina hautaan saakka.

Pelkään ehkä liikaa,
mut oot sen arvonen.
Kannattaaki pelkää sun menettämist.
Ei parempa löydy.
Et oot ihan sen arvonen.
Mun pitääki pelkää.

On olemassa silta.
Toivottavasti se on hyvässä kunnossa.
Entä jos se on heikko.
Ja se sortuisi.
Minun elämäni on se silta.
Silta onkin heikko.
Yritän korjata siltaa.
Mutta se meinaa kokoajan sortua.
Joku heikentää sitä jatkuvasti.
En vain osaa sanoa mikä.
Se vain heikkenee ja heikkenee.
Joku horjuttaa sitä.
Horjuttaa mieltäni.
Silloin kun joku tekee niin,
se heikentyy.

Minä toivoisin ettet pelkää.
En pysty ottamaan pelkoasi pois.
Haluan kuitenkin olla tukenasi,
auttaa uskaltamaan,
muistuttaa ettei ole häpeä pelätä.
Kaikki pelkäävät jotakin.
Pelon tunteminen on normaalia.

Ihminen,jota rakastaa,
osaa hänkin olla ilkeä.
Hänkin osaa suuttua,
mutta sekin on normaalia.

Ihminen,jota rakastaa,
voi olla pelottava,
mutta hyvin ihanakin.

Ihminen,jota rakastaa,
voi antaa sinulle syyn elää.

Ihminen,jota rakastaa,
voi myös ottaa sinulta jotain pois.
Hän voi myös ottaa pois syysi elää.
Hän voi olla todella romanttinen,
mutta myös seksistinen.

Ihminen,jota rakastaa,
on hänkin ihminen.
Hänelläkin on eri tunnetiloja.
Hänelläkin on jotai jota pelkää.
Hänkin voi suuttua,ärähtää,
itkeä,murehtia,nauraa,iloita,
pelätä,suututtaa,naurattaa.
Hänkin osaa vaikka millaisia asioita.
Mutta hänkään ei ole täydellinen.
Hänessäkin on virheitä.
Tosin kuka ties,hän voi olla lähes täydellinen.
Jokin pieni vikahan on oltava.

Ette kyl tajuu mitä menetätte ihmiset.
Eläkää nyt jumalauta täysillä.
Onko teillä hävettävää omana itsenänne.
Jos on,jääkää himaanne itkemään.
Jos ei ole,näyttäkää se.
Eläkää niin täysillä kuin voitte.
Jokanen päivä voi olla viimeisenne.
Ottakaa se huomioon.
Älkää peläötkö et teil olis hävettävää.
Jokanen on erilainen.
Ei kenenkää täydy hävetä itseään.
Myöntäkää virheenne.
Ottakaa elämästä kiinni.
Tutustukaa uusiin ihmisiin.
Älkää jääkö kotiin tylsyyteen.
Menkää ulos ihmiset.
Huomatkaa ulkona on maailma joka odottaa.
Miettikää sitä,viettäkää hauskaa.
Ja jos jokin tuntuu lapselliselta tai nololta.
Voitte tehdä sen silti jos haluatte.
Jos ette tee sitä lapsellisuuden tai nolouden takia,olette itse lapsellisia tai noloja.