IRC-Galleria

"Kauneimpia asioita ei näe silmillään, ne näkee sydämellään." -kortti

Tänään on periaatteessa toimittajaminäni toiseksi viimeinen työpäivä tälle vuodelle. Tänä aamuna astuessani työhuoneeni ovesta sisään kädet kohmeessa silmät tottumattomina aamun lumiseen hämärään minä tajusin, että huomenna minä lähden tästä huoneesta; huomenna minä kello neljä iltapäivällä sammutan työhuoneeni kattovalon ja tietokoneeni ja kerään kaikki suuret määrät työpapereitani ja liu'utan marjapuuronpunaisen toimistotuolini työpöytääni halaamaan ja vilkaisen taakseni ja kytken pistorasiaan seitsemänkynttiläisen ikkunajouluvalon, jota minä inhoan, mutta ei se haittaa, sillä silloin minä lähden ja palautan sorkkarautani maanantaina, kun viikonlopun päivystysvuoroni on viimein suoritettu loppuun.

Tänään minä sain työkavereilta pienen tunteellisen jäähyväispuheen ja paketoidun liikutusta aiheuttavan jäähyväislahjan korttineen kaikkineen, mutta minä en ole vielä avannut sitä lahjaa, sillä siitä lahjasta minä olen yhä ihan liian liikuttunut kyetäkseni sitä konkreettisesti kohtaamaan. Kahvitauolla kahvi maistuu makealta, vaikka minä en käytä sokeria enkä juuri maitoakaan. Ulkona on paljon pakkasta, mutta sillä ei ole väliä, sillä minulla on talvitakki ja hyvä päivä ja eväät laukussa, ja minun poikaystäväni saa minut nauramaan. Sitä minä olen miettinyt, että minun täytyisi todella oppia muistamaan, miten fiksua pakkasella on kytkeä auto lämmitysjohdon jatkoksi aamuisin.

Joku nukkuu vielä lakanat rutussa peitto korvissa aamunvalo ikkunassa, ja kohta herättää puhelimen herätyskello huoneessa jossakin.

-Suuse-