Kahvikupin kanssa keskusteleminen on typerää. Pikkuveli oli lähtenyt töihin jo seitsemäksi, kun minä vasta yritin avata silmiäni uuteen huomiseen. Lähtiessäni unohdin pestä hampaat, mutta suussani maistuu ruisleipä nyt. Aurinko paistaa, ja minä olen toimistohiiri, ja toimistohiiri unohti puhelimensa aamulla yöpöydän päälle laturinpiuhasta roikkumaan.
Kahvikuppi ei puhu. Se kilisee, kun sen tiputtaa keittiönlattialle aamuisin. Tänään en tahtonut herätä edes kahvipannun pieneen suloiseen porinaan. Keittiössä ajatus eväsleivistä päässäni ärsyynnyin töihin menemisestä. Yhdeksän jälkeen aamupalaverissa tajusin ihastuneeni vaaleaseinäiseen toimistohuoneeseeni ja kaikkiin tapaamiini ihmisiin ja keltaiseen kahvikuppiini kahvihuoneessa ja ikkunani maailman suurimpiin sälekaihtimiin. Ja kaikkeen siihen, mitä ihmiset sanovat tavatessaan minut ensimmäisen kerran. Sillä oli se sitten mitä tahansa, heikkoina hetkinä se auttaa katsomaan oikeaan suuntaan.
Joskus minä tahtoisin tietää, minne kaikki työhuoneeni pienet ja suuret putket ovat päätyneet.
-Suuse-
Uusimmat blogimerkinnät
- Aika 03.09.
- vauva:. 20.07.
- Perjantai 10.07.
- Tuli vain mieleen 03.07.
- keskikesää 23.06.
- pvvko 17.06.
- a ten minute break 02.06.
- lakit ne haluu pitää hauskaa eikä osaa p... 31.05.
- Sunnuntain puolella 24.05.
- Huhtikuu on auki 07.04.
Selaa blogimerkintöjä
- ▶ 2009 (20)
- ▶ 2008 (145)
-
▼
2007 (90)
- ▶ joulukuu 2007 (26)
- ▶ marraskuu 2007 (15)
- ▶ lokakuu 2007 (26)
- ▶ syyskuu 2007 (21)
- ▶ elokuu 2007 (2)