IRC-Galleria

Tänään on liian kylmä esittää pärjäävänsä ilman kuumaa mustaa kahvia ja lämpöpatteria ja kerrospukeutumisen haasteellista taitoa ja villapaitaa ja lapasia ja mummon tekemiä sinisiä villasukkia jaloissaan. Häiritsevä tarve puhua englantia. Kukaan ei ole kotona, enkä minä viitsi puhua seinillekään, siispä minä puhun itselleni ja omalle sukuuni tulleelle isolle punaiselle nenälleni, jota minä mielelläni tukin lähes joka paikkaan.

Vaasassa tuulee. Minun ei tarvitse olla siellä tietääkseni sen. Tällä viikolla kalenteriin on merkitty kokonaista kaksi hurjaa ällistyttävää päivää luentojen parissa, molempina päivinä vieläpä niinkin paljon kuin miten monta tuntia jotakin nykysuomeen liittyvää(?). Minä melkein läkähdyn tähän pakottavaan kiireeseen olla viidessäkymmenessä paikassa yhtä aikaa. Siis minulla on juurikin niin kamala kiire, että en ehdi edes norkoilla galleriassa kyttäämässä, mitä kavereiden sivustoille kuuluu, enkä minä ehdi miettiä ruokakaupassa keksihyllyn luona ostaisinko jaffoja vai dominoja vai olisinko tylsä ja ostaisin tylsiä tavallisia piparkakkuja ihan niin kuin joulu ei olisi tulossa jo muutenkin. Tekemisenpuutteen sietämätön keveys. Miten moneen kertaan tuotakin sietämätön keveys -fraasia on tämän vuosituhannen aikana jo ehditty lainaamaan? Minä en muista sen kirjailijan nimeä, enkä minä jaksa raahautua sitä arkistoista tarkastamaan. Tämä on raiskaus. Pahoittelen.

Tänään joku täyttää kaksikymmentäkaksi vuotta. Ihan varmasti. Ei kannata väittää vastaan, sillä minä jo nielaisin avaimen. Lehtitoimittajaminäni epäjärjestelmällinen muistiinpanovihko on jossakin vaiheessa muuttunut kohtuullisen siistiksi. Minä varmaan nukuin sen päivän, sillä siitä päivästä minä ei muista sekuntiakaan. Aamupäivällä ajaessani Seinäjoelta kotiin tajusin yhtäkkiä, että en ollut ollenkaan varma, tulinko sijanneeksi loppuun sen sängyn, jonka lakanat me viime yönä yhdessä jälleen kerran rutattiin. Liian kapea lakana naurattaa kaksi viikkoa, mutta sen jälkeen korvat alkavat jostakin kummasta syystä savuamaan. Joka ilta sama juttu. Viiden minuutin paikallaan lojumisen jälkeen lakana on jo kääriytynyt kääretortturullalle keskelle vuodetta, ja minä ihmettelen, miten se joka ilta oikeastaan onnistuu tekemään sen. Olen ajatellut kaivaa ompelulaatikosta neljä hakaneulaa yhden jokaiseen nurkkaan. Sen jälkeen ajattelin kuitenkin ostaa uuden ISON lakanan, jolla ei ole pakkomiellettä muuttua kääretortuksi iltaisin. Tänä aamuna minä pääsin siihen vaiheeseen, että suunnittelin lakanan tykkänään unohtamista lattialle jonnekin luovan sekavuuden keskelle pedatessani vuodetta kultani jo lähdettyä kävelemään koululle päin.

Ainoastaan vapaapäivänä minä olen tällainen. Vapaapäivänä minä en ajattele juuri mitään kovin järkevää.

-Suuse-